Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Saksa

  • Saksa

Vierailin viime keväänä Düsseldorfissa ja kesällä Berliinissä. Saksan historia on mielenkiintoinen, kuten siitä katkelmia on tässä... 

Kun roomalaiset vuonna 50 perustivat Colonia Agrippianan siirtokunnan myöhemmältä nimeltään Kölnin kaupunki, niin alue oli gallialainen ei teutonilainen. Teutonit olivat germaaneja tai kelttejä tai molempia. Gaius Marius löi teutonien armeijan vuonna 102 eKr. Aquae Sextiaen taistelussa. Käsite germaani latinaksi Germani on peräisin roomalaisilta, jotka Julius Caesarin ajoista lähtien kutsuivat Rein-joen takana asuvia barbaareja. Roomalaisten germaaneja koskevat tiedot on koottu historoitsija Tacituksen kirjaan Germania. Antiikin roomalaiset perustivat Saksan vanhimmat kaupungit Trierin, Kölnin ja Augsburgin ja rakensivat rajamuurin, limesin, mutta eivät pystyneet estämään germaanien kansainvaellusta.  

Saksi on historiallinen alue nykyisen Saksan alueella. Suomen kielen maannimi Saksa tulee Saksin ja saksien heimojen nimestä. Helsingin Sanomissa 30.12.2010 oli uutinen "Saksasta löytyi kelttien hauta aarteineen". Arkeologi Dirk Kraussen mukaan kyseessä on 2600 vanha hautalöytö, joka löytyi viime kesänä. Löytöpaikka on Baden-Württembergin osavaltion Heuneburgin kukkulat, jossa sijaitsi tiettävästi Alppien pohjoispuolen vanhin
kaupunkimainen asutus. Paikkaa on tutkittu 1800-luvulta lähtien ja siellä on 50 hautaa. Argeologit arvelevat koristeiden perusteella sen kuuluneen kelttiläiselle ylimystönaiselle.

Germaanien alkukodin on arveltu olleen Etelä-Skandinaviassa ja Luoteis-Saksassa. Jeesuksen syntymän aikoihin germaaneja asui Pohjanmeren rannikolla, Reinin ja Elben välillä, Itämeren ja Mustanmeren välisellä alueella sekä Skandinaviassa. Huomattavia heimoja olivat bataavit, friisit, khatit, kheruskit, anglit, saksit, langobardit, sveebit, gootit, ruugit, gepidit, herulit, vandaalit, burgundit ja svealaiset, myöhemmin mm. Frankit. Germaanien yhteiskunnan muodostivat vapaat miehet ja ylimystö sekä maahan sidotut vuokramiehet ja orjat. Sodasta ja rauhasta päätettiin käräjillä. Useilla heimoilla oli kuningas, jonka valtaa käräjät rajoittivat. Oikeudenkäyttö perustui tapaoikeuteen.

Roomalaiset kuvailivat germaanit sotaisiksi, mutta he harjoittivat myös karjataloutta ja maanviljelyä sekä merenkulkua (viikinkiretket).Friisit, friisiläiset on muinaisgermaaninenheimo, joka n. 200 eKr. asettui Pohjanmeren rannikolle Reinin ja Emsin väliselle alueelle sekä läheisille saarille ja levittäytyi n. 700 jKr. Weserjoelle saakka.  Kristuksen syntymän aikoihin friisit joutuivat Rooman ja 700-luvulla frankkien alaisuuteen. Valtakunnan hajottua he kuuluivat aluksi Lotharin valtakuntaan, myöhemmin Saksaan. Läänityslaitoksen aikana friisien alue jakaantui useihin lääneihin. Friisit viljelivät maata ja kävivät merenkulkijoina kauppaa Itämerellä ja Suomenlahdella saakka.

Wulfila, Ulfila (n. 310-383), länsigoottien piispa. Areiolainen Wulfila, joka vihittiin piispaksi 341, loi goottien kirjakielen ja käänsi sille Raamatun lähes kokonaan. Se on säilynyt katkelmina Upsalan yliopiston Codex argenteus -käsikirjoituksessa.

Attila, (k. 453), hunnien kuningas. Attila ("Jumalan ruoska") alisti valtaansa kansat Volgalta Reinille saakka, ja hänen armeijansa herätti suurta pelkoa hävitystöittensä vuoksi. Attila johti Balkanin pohjoispuolella asuneet hunnit sotaretkelle aina nykyiseen Ranskaan, jossa kuitenkin yhtyneet roomalaisten ja frankkien joukot voittivat hänet 451 Katalaunisilla kentillä, ja Attila pakotettiin vetäytymään Reinin taakse. Seuraavana vuonna hän hävitti vielä Pohjois-Italiaa, mutta joutui luopumaan Roomaan suunnittelemastaan sotaretkestä ja perääntymään Pannoniaan. Attilan kuoltua hänen valtakuntansa hajosi.

Gootit olivat kuuluisimpia kansainvaellusten aikana esiintyneitä germaanikansoja. Jordaneen 500-luvulla muistiin merkitsemän heimotarun mukaan lähtöisin Scandzan saarelta eli Skandinaviasta. Ensi kerran gootit esiintyvät kirjallisessa lähteessä Tacituksen Germania-teoksessa. Sen mukaan gotonit asuivat vuoden 100 eKr. Veikselin alajuoksulla. Siellä lienevät toimineet mm. kaupan välittäjinä, myös Suomessa.

Flavius Magnus Aurelius Cassiodorus Senator n. 490, k. 585 oli roomalainen poliitikko ja historoitsija, joka teki konsulina ostrogoottien kuninkaan Teoderik Suuren aikana ja kirjoitti goottien historian, joka ei ole säilynyt kuin Jordaneksen lainauksina. Goottien nimi voidaan yhdistää Göötanmaan maakuntanimeen Etelä-Ruotsissa ja niin keskiajalla syntyi ajatus, jonka mukaan gootit olivat alkuperältään ruotsalaisia ja göötalaiset heidän heimoveljiään. Eräs, joka tutkii näitä asioita totesi: "Gadin sukukunta lähti KASPIAN MEREN alueelta ylös kohti Eurooppaa ja mm. Skotlantiin ja heistä tuli gootteja ja Ruotsissa heistä tuli GÖTAR ja sana GOTTLAND tai GÖTALAND jne.

Saksa lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar I ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren osan nykyistä Pohjois-Saksaa aina keski Italiaan ulottuvaan alueeseen. Kun se jakautui 843, Ludvig Saksalaisen saamasta itäosasta kehittyi Saksa, joka laajeni itään, slaavien alueelle. Otto Suuri (936–973) lannisti länsimaita hävittelevät unkarilaiset ja sai paaville tekemiensä palvelusten palkinnoksi keisarinkruunun, ja näin syntyi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (962–1806).

Kuningas Konrad III (Saksan kuningas 1138-1152) nimesi seuraajakseen veljenpoikansa Fredrik I Barbarossa eikä omaa poikaansa Fredrikiä. Tapahtumalla oli vain kaksi todistajaa, joista toinen oli Fredrik I Barbarossa itse. Fredrik I Barbarossa s. 1122, k. 1190 oli Pyhän Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari ja hänen poikansa oli Henrik VI (1165-1197) oli Saksan kuningas 1190-1197 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari 1191-1197. Hän hankki merkittävän omaisuuden lunnaina pitäessään Englannin kuningas Rikhard Leijonamieltä vankinaan. Keisarin saama valta-asema synnytti taistelun paavien ja keisareiden välillä. Tämä investituurariidaksi (1075–1122) kutsuttu taistelu päättyi Wormsin konkordaattiin, jossa keisariuden hengellinen luonne heikkeni. Saksasta tuli vähitellen läänityslaitoksen heikentämä, pikkuruhtinaskunnista koostuva valtio, jonka kehityksen suuntaa eivät voimakkaatkaan keisarit, Fredrik I Barbarossa (1152–90) ja Fredrik II (1212–50), kyenneet muuttamaan. Hohenstaufien suvun sammuttua alkanut interregnumin aika (1254–73) päättyi Rudolf Habsburgilaisen (1273–91) noustua valtaistuimelle. Hankkimalla suvulleen Itävallan perintömaat hän perusti sukumahdin, jonka turvin Habsburgit pitivät keisarinkruunua hallussaan lähes keskeytyksettä 1438–1806. Vuonna 1356 vahvistettiin kultaisella bullalla keisarinvaali huomattavien ruhtinaiden, vaaliruhtinaiden, suoritettavaksi.

Hansa tulee muinaisyläsaksalaisesta Hanse sanasta, jolla alkuaan tarkoitettiin ateria- tai uhriyhteyttä. Sana tuli käyttöön 1100 -luvulla Pohjan- ja Itämeren rannikon taloudellisella vaikutusalueella. Nimityksellä tarkoitettiin kauppiaiden maksamaa veroa tai kauppiasryhmittymää, jonka jäseniä oli yhden tai useamman kaupungin kauppiaat. Hansa oli pääasiallisesti saksalaisten kaupunkien 1150-luvulta alkaen muodostama liitto, jonka alkuna voidaan pitää yksityisten kauppiaitten kaupan suojelemiseksi perustamia kiltoja.

Viikinki vallan kadottua kaupankäynnin keskus siirtyi saksalaistuvalle Itämeren etelä rannikolle. Merkittävä tapahtuma oli Lyypekin perustaminen 1158. Lontoon hansa on perustettu 1158. Suurimmillaan hansan valta oli 1300-luvulla, jolloin liittoon kuului n. 70 kaupunkia. Tärkeimmät olivat Lyypekki, Rostock, Wismar, Stralsund, Greifswald, Lüneburg, Bremen, Hampuri ja Köln. Ulkomaisia kauppakonttoreita oli Lontoossa, Bruggessa, Bergenissä ja Novgorodissa. Tärkeimpiä hansan Itämeren piiristä länteen välittämiä tavaroita olivat turkikset, vuodat, vaha, hunaja, hylkeenrasva, silli ja vilja; Itämeren alueelle tuotiin kankaita, suolaa, mausteita ja viinejä.

Hansa vaikutti Ruotsin ja Suomenkin ulkomaankaupassa. Suomen kauppapaikkoja olivat Koroinen ja Turku, ja Tallinnasta oli vilkas yhteys Suomenlahden yli. 1400-luvun lopulta lähtien hansan mahti heikkeni, kun flaamit ja hollantilaiset nousivat hansan kilpailijoiksi. Kauppaliitto menetti erioikeutensa esim. Ruotsi-Suomessa kreivisodan yhteydessä 1537. Viimeiset hansapäivät pidettiin 1669. Hampuri, Lyypekki ja Bremen pitivät yhteyttä keskenään 1800-luvulle saakka ja käyttävät yhä hansakaupungin nimeä. Hansan tärkeimmiksi
kauppaoikeudeksi tuli perustaa vieraaseen kaupunkiin kauppapaikka, johon laivojen tavarat voitiin varastoida. Sellaisia varastopaikkoja eli hoveja Hansalla oli useita. Suurimmat olivat Novgorodissa, Visbyssä, Bergenissä ja
Lontoossa. Hansalaisilla eli kesteillä oli suurissa kaupungeissa erityinen muureilla, torneilla ja vahvoilla porteilla varustettu kaupunkikortteli. Niiden sisäpuolella oli pakkahuoneita, halleja tavaravarastoja varten, asuinrakennuksia, ammattikuntain taloja, ravintoloita ja kirkko. Siellä kestit, mestarit, kisällit, ja oppipojat elivät yhteisessä taloudessa ankarien sääntöjen alaisina niinkuin luostarissa, kukaan ei saanut ottaa kotikaupungistaan mukaan vaimoaan tai lapsiaan.

Ilman ammattikunnanvanhimman lupaa ei kukaan vieras saanut tulla Hansan kauppapaikan muurien sisäpuolelle. Portit suljettiin yöksi ja kaikkien tuli olla sisällä. Muureilla pidettiin vartiota. Jokaisella kestillä piti huoneessaan olla haarniska, jousi ja miekka, ja katumetelin tai piirityksen sattuessa hänen oli riennettävä kauppapaikkaa puolustamaan. Maamme tärkeimpiin kaupunkeihin Turkuun ja Viipuriin asettui paljon saksalaisia vakinaisesti asumaan. Kaupunkien itsehallintoelimissä, raadeissa, heitä oli puolet sen jäsenistä. Suomen ulkomaankauppa oli Hansan käsissä.

Ilkka Leskelä on tehnyt opinnäytetyön Helsingin yliopiston Humanistiseen tiedekuntaan Historian laitokselle "Turkulaisen kirkonmiehen Paavali Scheelin ja Danzigin porvarin Hans Chonnertin kauppayhteydet 1509–1516" helmikuussa 2007, jossa on puhetta hansakaupasta. Pommeri, saksaksi Pommern, puolaksi Pomorze, oli entinen Preussin provinssi Itämeren rannalla; 38 401 km2. Oderin alajuoksu jakaa Pommerin pienempään läntiseen Etu-Pommeriin (Vorpommern) ja isompaan itäiseen Taka-Pommeriin (Hinterpommern).
Jo keskiajalla Pommerin muodosti kaksi ruhtinaskuntaa, jotka läänitettiin Brandenburgille 1181. Uudella ajalla kilpailivat Pommerin omistuksesta useat Itämeren valtiot.

Westfalenin rauhassa 1648 Brandenburg ja Ruotsi jakoivat Pommerin keskenään. Ruotsi luovutti 1720 Preussille osan Etu-Pommeria ja 1814 loput Tanskalle, jolta alue siirtyi 1815 Preussille. Vuoteen 1945 Pommeri oli Preussin provinssi. Nykyään Etu-Pommeri kuuluu Saksan Mecklenburg-Vorpommernin osavaltioon ja Taka-Pommeri Puolaan.Johannes Gutenberg (Mainz n. 1397 k. 3.2.1468) oli saksalainen kirjapainaja, irtokirjakkeilla painamisen (kohopainon) keksijä, jota tämän saavutuksensa ansiosta pidetään ylipäätään kirjapainotaidon keksijänä.

Martti Luther oli syntynyt 10.11.1483 Moran eli Möhran kylässä lähellä Eislebenin kaupunkia, jossa asui Lutherin suku myös. Lutherit olivat seudun talonpoikaista kantaväestöä. Suvun alkuperäinen nimi oli Luder, Lüder tai Luider. Matti Lutherin isä oli Hans Luder ja hänen vaimonsa Margareta Ziegler talonpojan tytär. He siirtyivät 1483 Mansfeldin alueelle Eislebenin kaupunkiin, jossa Hans-isä oli vuorimiehen työssä. Lutherin tarkoituksenaan ei ollut perustaa uutta kirkkokuntaa vaan palauttaa kirkolle sen alkuperäinen olemus, oppi ja järjestys. Lutherin aatteiden leviämistä edisti ja nopeutti se, että hän kirjoitti pääasiallisesti kansansa kielellä, saksaksi, ja että hänen kirjoitustensa levittämisessä käytettiin menestyksekkäästi hyväksi uutta keksintöä, kirjapainotaitoa. Siten Luther vaikutti merkittävästi myös saksan kielen muotoutumiseen.Lutherille selvisi, ettei kelpoisuus Jumalan edessä ole ihmisponnistusten tulosta vaan että "vanhurskas on elävä uskosta" (Room. 1: 17). Näin hän päätyi ensimmäiseen uskonpuhdistuksen pääperiaatteeseen uskon vanhurskaudesta. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen 31.10.1517, jolloin Luther julkaisi 95 teesiään anekauppaa vastaan. Hän halusi näin herättää aneita koskevan keskustelun. Aneet vapauttivat kirkon määräämistä synnin ajallisista rangaistuksista, mutta innokkaat anekauppiaat antoivat sellaisen kuvan, että aneella oli iankaikkistakin vaikutusta. Saksissa anekauppaa hoiti dominikaanimunkki Johann Tetzel (1465–1518), ja aneista kertyneitä tuloja käytettiin mm. Pietarinkirkon rakentamiseen Roomassa. Lutherin teesit levisivät nopeasti, ja hänet haastettiin niiden johdosta useita kertoja keskustelemaan suhteestaan kirkkoon.

Merkittävimmät olivat keskustelu, jonka hän 1518 kävi kardinaali Cajetanuksen (1469–1534) kanssa Augsburgissa, ja seuraavana vuonna tohtori Johann Eckin (1486–1543) kanssa Leipzigissä käyty keskustelu. Näissä väittelyissä Luther totesi, että paavius on inhimillinen ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä. Hänelle tarjottiin vaikenemista vastaan etujakin, mutta vaikenemiseen suostuminen oli Lutherille mahdotonta. Tällöin paavi julkaisi bullan Exsurge Domine (Nouse, Herra). Bullassa, joka oli päivätty 15.6.1520, uhattiin julistaa
Luther pannaan eli kirkonkiroukseen, ellei hän peruuttaisi väitteitään. Luther poltti joulukuussa 1520 julkisesti Wittenbergin torilla pannabullan ja eräitä kirkon lakikirjoja.

1500-luku oli puupiirroskuvituksen painamisen loistoaikaa mm. Lucas Cranachin (1472-1553), Albrecht Dürerin (1471-1528) ja Hans Holbein nuoremman (1497-1543) ansiosta. Albrecht Dürer syntyi Nürnbergissä 21.5.1471 ja kuoli 6.4.1528 ja oli saksalainen taidemaalari ja graafikko. Dürer oli renessanssiajan monipuolisin saksalainen kuvataiteilija, joka jo elinaikanaan saavutti yhtä suuren maineen kuin suurimmat italialaiset taiteilijat. Hän oli
myös ensimmäinen keskieurooppalainen taideteoreetikko. Dürer oli isän puolelta unkarilaista kultaseppäsukua ja äiti Nürnbergistä, kummina hänellä oli Anton Koberger (n.1445-1513), sen ajan ensimmäinen saksalainen kustantaja. Vuonna 1486 hän tuli oppipojaksi kaupungin taidemaalarin Michael Wolgemutin, Hans Pleydenwurffin seuraajan luo. Taidegraafikkona, etsaajana, hän nousi kuitenkin kaikkein nopeimmin yleiseurooppalaiseen kuuluisuuteen.

Dürer oleskeli Baselissa ja tältä ajalta ovat peräisin hänen ensimmäiset graafiset teoksensa. Syksyllä 1494 Dürer lähti yksinään Venetsiaan, luultavasti myydäkseen grafiikkalehtiään. Palattuaan Nürnbergiin Dürer innostui pohtimaan taide- ja perspektiiviteorioita ja hän julkaisi Mittausohjeita 1525 ja tutkielman linnoituksista 1527 sekä ihmisruumiin suhteita käsittelevän tutkimuksen. Saksassa on kirjapainoalan ammattioppilaitos Albrecht-Dürer-Schule Düsseldorfista (Fürstenwall 100), joka jatkaa Albrecht Dürerin perinteitä.

Kaarle V:n (1519–56) aikana tapahtunut uskonpuhdistus sai aikaan syvällisiä muutoksia Saksassa, mutta aiheutti myös vakavia uskonsotia. Augsburgin uskonrauhassa 1555 hyväksyttiin ruhtinaiden kesken periaate "kenen maa, sen uskonto"; kolmikymmenvuotisen sodan (1618–48) päättäneessä Westfalenin rauhassa ruhtinaiden suvereniteetti vahvistui ja vieraat valtiot (Ruotsi, Ranska) saivat alueita Saksasta. Tämän jälkeen kehitys tapahtui lähinnä Baijerissa, Itävallassa, Brandenburg-Preussissa ja Württembergissä.

August Herman Francke s. Lübeckissä 22.2.1663, k. 1727 oli saksalainen pietistinen teologi ja pedagogi. Hän perusti Halleen vuonna 1695 suuret Francke-laitokset. Niihin kuului erilaisia oppilaitoksia, opettajaseminaari, kirjapaino, orpokoti sekä kouluja. Aikaa myöten laitosten yhteyteen tuli kirjakauppa, paperimylly, apteekki, lääkkeiden valmistuslaitos, sairashuone, laaja puutarha ja maanviljelystä sekä karjataloutta. Francken
kuolinvuonna 1727 orpokodissa oli kasvatettu 100 poikaa ja 34 tyttöä, saksalaisissa kouluissa 1 725, latinakoulussa 400 ja pedagogiumissa 82 oppilasta. Biblialaitoksesta on sen perustamisesta vuoteen 1903 levitetty 7 250000 raamattua ja uutta testamenttia.

Halle  kaupunki Sachsen-Anhaltissa Saksassa Saalejoen varrella; 243 000 asukasta. Halle on kalisuola- ja ruskohiiliesiintymien lähelle kehittynyt kauppa- ja teollisuuskaupunki, jossa on graafista, metalli-, kemian- ja elintarviketeollisuutta. Monista vanhoista rakennuksista tunnetuimpia ovat raatihuone 1400–1600-luvulta ja tuomiokirkko 1520-luvulta. Hallessa on Martti Lutherin yliopisto (perustettu 1694). Georg Friedrich Händel syntyi Hallessa. Suolavesilähteiden ansiosta Hallen alueella oli asutusta jo esihistorialliselta ajalla. Linnoituksena Halle mainitaan 806, kaupunki siitä tuli 1064 ja keskiajalla se kuului hansaan. Halle oli sekä valistuksen että pietismin keskuksia.

Arndt Johann (1555–1621), saksalainen pappi. Kohentaakseen aikansa moraalia Arndt ryhtyi 1606 julkaisemaan teostaan Totisesta kristillisyydestä, joka kuuluu maailman levinneimpiin hartauskirjoihin. Hän julkaisi muitakin hartauskirjoja.

Spener, Philipp Jakob (1635–1705), saksalainen teologi. Spener perusti vuodesta 1670 lähtien pietismille tunnusomaisiksi tulleita yksityisiä hartauspiirejä (collegia pietatis). Vuonna 1675 ilmestyi hänen ohjelmakirjasensa Kirkon uudistus Pia desideria, jossa hän vaati kristillisen elämän uudistamista, yleistä pappeutta Lutherin esikuvan mukaisesti sekä käytännön sielunhoitotyön ja sananharjoituksen tehostamista. Saksan valtakunta tai sen ruhtinaskunnat osallistuivat moniin Euroopan sotiin 1700-luvulla tai sotivat keskenään. Preussi alkoi valtiona kehittyä Itävallan merkittäväksi kilpailijaksi.

Ranskan vallankumoussodat ja Napoleonin sodat aiheuttivat Saksassa suuria muutoksia. Campo Formion rauhassa 1797 Ranska sai Reinin länsipuoliset alueet, 1803 lakkautettiin kaikki hengelliset ruhtinaskunnat. Napoleon yhdisteli valtioita suuremmiksi kokonaisuuksiksi, suosi liittolaisiaan ja lopetti 1806 saksalais-roomalaisen keisarikunnan. Karkotettaessa Napoleonin joukkoja Saksasta 1813–15 saksalaiset osallistuivat taisteluun tehokkaasti.

Wienin kongressissa 1814–15 vanhaa järjestelmää ei palautettu sellaisenaan, vaan luotiin 39 valtion Saksan liitto (1815–66). Sen johtoon nimitettiin vielä Itävalta, mutta monin tavoin uudistunut, saksalaiskansallinen Preussi nousi Saksan yhdistäjävaltioksi. Vallankumousliike 1848 joudutti yhteiskunnallisia uudistuksia Saksassa ja johti kansalliskokouksen koolle kutsumiseen Frankfurt am Mainiin. Kun Itävalta 1866 hävisi sodan Preussille,
Saksan liiton tilalle luotiin Pohjois-Saksan liitto, jonka ulkopuolelle Itävalta jäi. Saksan ja Ranskan välinen sota 1870–71 sinetöi Saksan yhdistymisen, ja 1871 perustettiin Saksan keisarikunta.

Saksan keisarikunta (1871–1918) oli liittovaltio, jonka keisarina oli Preussin kuningas. Keisari Vilhelm I:n (1871–88) kansleri Otto von Bismarck (1871–90) pyrki lujittamaan maataan sisäisesti. Hän sai aikaan sosialistilait työväenliikkeen järjestäytymistä vastaan, samalla kun suoritti ylhäältäpäin huomattavan sosiaalisen uudistustyön, ja kävi katolista kirkkoa vastaan ns. kulttuuritaistelua. Vuonna 1873 hän sai aikaan kolmen keisarin liiton (Saksa, Venäjä, Itävalta-Unkari), joka uudistettiin 1881, 1882 kolmiliiton (Saksa, Itävalta-Unkari, Italia) ja 1887 kolmeksi vuodeksi jälleenvakuutussopimuksen Venäjän kanssa. Pitkän harkinnan jälkeen hän salli myös siirtomaavalloitukset Afrikassa ja Tyynellämerellä. Ajauduttiin ensimmäiseen maailmansotaan (1914–18).

Saksan hävittyä sodan keisari Vilhelm II (1888–1918) pakeni maasta ja Saksa julistettiin tasavallaksi, kuten sen ruhtinaskunnatkin. Weimarin tasavallan sosiaalidemokraattinen hallitus (presidenttinä Friedrich Ebert) joutui allekirjoittamaan 1919 nöyryyttävän Versaillesin rauhan, jonka mukaan Saksa menetti kaikki siirtomaansa ja alueita Euroopassa, Puolalle ns. Puolan käytävän.  

Albert Einstein syntyi 14.3.1879 pienessä juutalaisyhdyskunnassa Ulmissa, Saksassa. Seuraavana vuonna perhe muutti Müncheniin, missä Einsteinin isä perusti veljensä kanssa pienen sähkökemiallisen tehtaan. Vuonna 1894 Einsteinit muuttivat Milanoon. Einstein alkoi lukea matematiikkaa ja fysiikkaa käsitteleviä kansantajuisia kirjoja jo kahdentoista ikäisenä. Isänsä kehotuksesta hän pyrki 1895 Zürichin teknilliseen korkeakouluun, mutta pääsi
opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa vasta seuraavana vuonna. Einstein oli erityisen kiinnostunut kokeellisesta fysiikasta, ja hän viettikin suurimman osan ajastaan fysiikan laboratoriossa. Vapaa-aikoinaan hän tutustui mm. Kirchhoffin, Helmholtzin ja Hertzin teoksiin. Einsteinilla oli opiskeluaikanaan erinomaisia matematiikan opettajia, mm. Adolf Hurwitz ja Hermann Minkowski. Opintonsa päättänyt Einstein, joka oli jo silloin Sveitsin kansalainen, sai 1902 paikan Bernin patenttivirastossa. Einstein julkaisi ensimmäisen tieteellisen tutkimuksensa jo 1901. Työskentely patenttivirastossa jätti hänelle runsaasti aikaa jatkaa tieteellisiä harrastuksiaan. Tuohon aikaan hän tutki mm. keinoja atomien olemassaolon todistamiseksi kokeellisesti. Jotkut senaikaiset tiedemiehet vastustivat voimakkaasti koko atomin käsitettä ja asettivat atomien olemassaolon kyseenalaiseksi. Näitä olivat mm. kemisti Wilhelm Ostwald ja fyysikko Ernst Mach. Tässä tilanteessa olivat erilaiset atomien kokeelliset havaitsemiskeinot ensiarvoisen tärkeitä. Julkaistuaan joitakin termodynamiikkaa koskevia tutkimuksia Einstein kirjoitti vihdoin 1905 kuuluisan selityksensä Brownin liikkeestä.

Kasvitieteilijä Robert Brown oli 1827 tutkinut mikroskoopilla vedessä olevia siitepölyhiukkasia ja todennut, että ne liikkuvat sinne tänne täysin epäsäännöllisesti. Tämän havainnon pohjalta Einstein osoitti atomien olemassaolon. Siitepölyhiukkasten liike johtuu niihin satunnaisesti törmäilevistä vesimolekyyleistä, jotka sysäävät hiukkasia vaihtelevilla voimilla eri suuntiin. Tämä aiheuttaa siitepölyhiukkasten havaitun epäsäännöllisen "nykivän" liikkeen vedessä. Alun perin tiivis siitepölyhiukkasista muodostunut pallonen leviää vesimolekyylien törmäysten ansiosta vähitellen koko nesteeseen. Brownin liikettä koskevassa tutkimuksessaan Einstein johti lisäksi nesteessä olevien kiinteän aineen hiukkasten diffuusiota kuvaavan yhtälön. Tämä
tutkimus merkitsi fysiikalle hyvin paljon, koska se osoitti vakuuttavalla tavalla, että atomit olivat todella olemassa. Samana vuonna (1905) Einstein julkaisi vielä kaksi muutakin merkittävää tutkimusta (valosähköinen ilmiö ja suppea suhteellisuusteoria), jotka tulivat aiheuttamaan klassisen fysiikan maailmankuvan täydellisen muutoksen ja antoivat luonnontieteen filosofialle aivan uusia lähtökohtia.

Hampuri

Kaarle Suuren 811 perustama Hampuri kuului hansaliittoon ja sai 1510 vapaakaupungin aseman. Kaarle Suuren poika Ludvig Hurskas (778-840) oli rakennuttanut vuonna 825 linnoituksen nimeltä Hammaburg ja sen keskellä sijaitsi kirkko. Kaupungin ensimmäinen piispa ja arkkipiispa oli Ansgar Pohjoismaiden apostoli. Arkkipiispan istuin siirrettiin vuonna 845 Bremeniin, koska Viikingit Elbe-joelta käsin hävittivät Hampurin, jossa oli silloin n. 500 asukasta.

Puolan kuningas Mieszko II poltti Hampurin 1030. Hampuri oli 1201-1227 Tanskan hallinnassa. Tanska myönsi Hampurille kaupunkioikeudet 1220 asukasluvun ollessa 1500. Hampurin hyvä sijainti Pohjanmeren ja Itämeren kauppareiteillä teki kaupungista merkittävän satamakaupungin. Hampurin ja Lyypekin liitosta 1241 sai alkunsa kaupunkien hansaliitto. Puolet kaupungista tuhoutui ilmapommituksissa 1943–44. Vuonna 1949 Hampurista tuli Saksan liittotasavallan osavaltio.

Keskustan länsipuolella on Hampurin kuuluisa huvittelukeskus Sankt Pauli, jonka tunnetuin katu on Reeperbahn. Hampurissa on ooppera sekä useita teattereita ja museoita, kasvitieteellinen puutarha ja Hagenbeckin eläintarha. Kaupungin yliopisto on maan suurimpia. Urheilu- ja monitoimihalli Color Line Arena.

1500-luvulla Hampurin taloudellista asemaa vahvisti kaupunkiin muuttaneet juutalaiset kauppiaat Englannista, Espanjasta ja Portugalista. He avasivat kauppayhteyksiä kaukaisiin maihin ja toivat sieltä tupakkaa, pumpulia ja mausteita. Eräs heistä oli Diego Texeira, joka lainasi suuria summia Tanskan Kristian IV:lle. Hänen pojastaan tuli Ruotsin kuningattaren Kristiinan taloudellinen neuvonantaja. On säilynyt omaelämäkerrallinen tarina Glüeckel von Hamelnista, joka on 17 vuosisadalta, jossa Glüeckel on hurskas nainen ja kultaseppä, joka teki pitkiä matkoja mm. Kööpenhaminaan, jossa hänen poikansa Josef meni naimisiin Meyer Goldschmidtin tyttären
kanssa.

Hampurissa on Mermieskirkko www.merimieskirkko.fi joka on Hampurin sataman tuntumassa, jossa vierailin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja Vinjetin johtamana jouluna 2007. Sigfrid Sirenius kertoo kirjassaan:
"Ihmisiä joilta sain - Muistelmia elämästäni vuosisadanvaihteen molemmin puolin" (Tammi 1965) merimiespappina olostaan ja minkälaisia asioita merimiespapin työpäivään kuuluu mm. Antwerpenissä.

Hampuri on Saksan suurin kauppa- ja teollisuuskaupunki. Tärkeimmät teollisuudenhaarat ovat sähkötekniikka, kone-, laivanrakennus-, kemian-, öljynjalostus- ja elintarviketeollisuus. Hampurissa on myös maan suurin satama. Tärkein tuontitavara on maaöljy. Fuhlsbüttelin kansainvälinen lentoasema. Elben yli johtaa useita siltoja, ja sen ali on rakennettu kaksi tunnelia (uudempi valmistui 1975).

Otto Leopold Eduard von Bismarck oli saksalainen ruhtinas ja valtiomies s. 1.4.1815, k. 30.7.1898. Ruhtinas Bismarck johti Saksan sisä- ja ulkopolitiikkaa 1871-90 ja saavutti Euroopan johtavan valtiomiehen aseman.
Bismarck vietti viimeiset elinvuotensa maatilallaan Hampurin läheisyydessä. Hänen suurtyönsä keisarikunnan perustajana jäi vaille jatkoa Vilhelm II:n muutettua Saksan politiikan suunnan.

Mainz, Rheinland-Pfalzin pääkaupunki Saksassa vastapäätä Wiesbadenia ja Reinin ja Mainin yhtymäkohtaa; 185 000 as. (2000). Mainz on tärkeä jokisatama, jossa on lasi-, kone-, kemian- ja elintarviketeollisuutta sekä
kirjapainoja. Reinin yli johtaa kolme siltaa. Nähtävyyksiä ovat mm. monet palatsit ja kirkoista mainittakoon tuomiokirkko Sankt Martin, Sankt Quinin (1200-1400-luvulta) ja Karmeliterkirche (1200-1300-luvulta). Johannes Gutenbergin yliopisto (1477-1797, avattiin uudelleen 1946). Mainz oli alkuaan kelttiläisten asuinaluetta, jonne roomalaiset perustivat linnaleirin (Mogontiacum) 15 eKr.

Köln, kaupunki Reinin molemmin puolin Nordrhein-Westfalenissa Saksassa; 968 000 as. (2002), esikaupunkeineen 1,8 milj. as. Köln syntyi vanhojen kauppateiden risteykseen. Nykyään se on maan
toiseksi suurin jokisatama. Reinin yli johtaa kahdeksan siltaa. Länsirannalla oleva vanha keskusta tuhoutui pahoin 2. maailmansodan pommituksissa. Historiallisia rakennuksista on entistetty useita keskiaikaisia kirkkoja, mm. goottilainen Kölnin tuomiokirkko (aloitettu 1248, valmistui 1842-80), jonka kaksoistornit ovat 160 m korkeat. Keskiajalta ovat myös vanha raatihuone (aloitettu 1300-luvulla) ja konserttitaloksi uusittu Gürzenich (1441-47). Köln on huomattava sivistyselämän keskus, jossa on mm. yliopisto (1388-1798 ja vuodesta 1919), musiikki- ja urheilukorkeakoulu, ooppera ja useita museoita. Monipuolinen teollisuus tuottaa mm. terästä, koneita, autoja (Ford), moottoreita, sähkölaitteita, kemikaaleja ja hajuvesiä. Köln on myös messu- ja
kongressikaupunki. Kölnin-Bonnin kansainvälinen lentoasema on 15 km keskustasta kaakkoon.  

Frankfurt am Main, kaupunki Mainin alajuoksulla Reinin ja Mainin yhtymäkohdan alankoalueella Hessenissä Saksassa; 641 000 as. (2001), esikaupunkeineen 1,9 milj. as. Frankfurt on Saksan finanssikeskus (Euroopan
keskuspankki, Deutsche Bundesbank ja suurpankkien pääkonttoreita) ja yksi tärkeimmistä kauppakeskuksista lukuisine messuineen sekä huomattava teollisuuskaupunki, jossa on kemian-, sähkötekniikan, metalli-, kone-, tekstiili- ja optista teollisuutta. Kaupunki on huomattava liikenneristeys, jossa on myös vilkas jokisatama. Kansainvälinen lentoasema Rhein-Main-Flughafen on Euroopan toiseksi vilkkain (38,8 milj. matkustajaa 1996). Kaupungin osin entistetyssä vanhassa keskustassa Römerbergin kukkulalla ovat raatihuone, goottilainen tuomiokirkko (1200-1300-luvulta) ja J. W. von Goethen syntymäkoti. Toisen maailmansodan tuhottua suurimman osan Frankfurtista on keskusta ja esikaupunkialueet rakennettu uudenaikaisesti. Korkeimmat pilvenpiirtäjät sijaitsevat pankkikorttelissa, jonne 1997 valmistui Commerzbankin 258 m korkea pääkonttori.
Kaupungissa on yliopisto (Saksan suurin) ja muita korkeakouluja, lukuisia taidemuseoita, uusi ooppera- ja teatteritalo sekä Saksan kansalliskirjasto. Vanhan oopperan entistetyn ulkokuoren sisään on rakennettu uusi konsertti- ja kongressikeskus. Roomalaisen linnoituksen paikalle syntynyt Frankfurt mainitaan kaupunkina 794. Vuodesta 855 1800-luvun alkuun se oli Saksan hallitsijoiden kruunauspaikka. BerliiniSaksalaiset uudisasukkaat perustivat n. 1200 Spreen varrelle Berlinin ja Köllnin, jotka 1308 yhdistettiin Berliiniksi. Sen vaiheet liittyvät kiinteästi Brandenburg-Preussin historiaan, ja Preussin ollessa Saksan johdossa siitä tuli 1871 perustettiin keisarikunnan pääkaupunki. Berliinillä on ollut suuri merkitys Saksan uusimmassa historiassa. Vuosina
1918–19 vallankumoukselliset ja hallitukselle uskolliset joukot ottivat alinomaa yhteen, ja valtiopäivätalon palo kaupungissa 1933 voimisti kansallissosialistien valtaa. Toisen maailmansodan ilmapommitukset 1943–45 ja
sodan lopputaistelut 1945 raunioittivat kaupungin. Berliini jäi Neuvostoliiton vyöhykkeelle, mutta se jaettiin neljän voittajavallan kesken.

Düsseldorf, Nordrhein-Westfalenin pääkaupunki Reinin itärannalla Saksassa. Varsinaisen Ruhrin alueen lounaispuolella oleva Düsseldorf on Ruhrin alueen tärkeimpiä teollisuuskeskuksia (rauta-, teräs-, kone-, auto-, kemian-, lasi-, sähköteknistä ja tekstiiliteollisuutta), Düsseldorfin ja Wupperjoen laakson teollisuuden jokisatama ja maaliikenteen keskus. Kaupungissa on useita Ruhrin alueen teollisuusyritysten pääkonttoreita. Toisessa maailmansodassa keskusta ja suurin osa historiallisista rakennuksista tuhoutuivat, ja uudenaikaista keskustaa hallitsevat liiketalot ja suuryritysten hallintorakennukset; toisaalta kaupunkikuvaa elävöittävät monet puistot. Düsseldorfissa pidetään vuosittain useita kansainvälisiä messuja. Kulttuurikaupunkina se on
tunnettu varsinkin taideakatemiastaan (perustettu 1767). Siellä on myös ooppera, konservatorio, yliopisto ja museoita (mm. osavaltion taidekokoelma, Löbbecken luonnonhistoriallinen museo). Düsseldorf sai kaupunginoikeudet 1288.

Painoviestinnän messut - Drupa 2004, matkakertomus

Kirjapainoalan ammatillisten opettajien jaoston opintomatka 5 - 9.5.2004 painoviestinnän tutustumiskohteisiin ja messuille Düsseldorffiin onnistui hyvin. Ensimmäiset Drupa-messut olivat vuonna 1951 Düsseldorfissa.Ensin
varsinaisia Drupa-messuja vierailimme paikallisissa ammattikouluissa. Aamupäivällä saavuimme Frankfurtiin josta meillä oli bussikuljetus Düsseldorffiin Albert-Dürer-Schule nimiseen painoviestintäalan kouluun Fürstenwall 100 Düsseldorfissa. Albert-Dürer-Schule koulu on saanut nimensä samannimisestä merkittävästä käsityöläisestä ja taiteilijasta, joka asui Saksassa 1400-luvun lopulla. Tässä koulussa ei pelkästään opiskella tekniikkaa, vaan myös uskontoa jne., mikä tuo elämisen arvot tietoisuuteen, toisin kuin Suomessa. Opiskelua oli kehitetty projektityöopetuksen suuntaan, josta opiskelijat pitivät. Koulussa opetetaan painoviestinnän opintojen lisäksi hyvin monia muidenkin alojen opintoja.Saksassa on kolme mahdollisuutta valmistua ammattiin, joita ovat kädentyön-, virkamies- ja hallinnon ammatit ja yliopistossa tutkijaksi tähtäävät ammatit.

Kädentyön ammattiin voi valmistua oppisopimusjärjestelmän ns. dual systeemin kautta, jossa työnantaja valitsee opiskelijan cv:n ja koulutodistusten pohjalta. Saksassa on noin 500 000 oppisopimuskoulutukseen oikeutettua yritystä. Yritykset jotka eivät ole mukana oppisopimuskoulutuksessa, maksavat ylimääräistä veroa. Työnantaja maksaa opiskelijalle 400-700 euroa palkkaa kuukaudessa. Opiskelija käy työssä työpaikalla 3-4 päivää ja koulussa 1-2 päivää viikossa. Iso yritykset toteuttavat työharjoittelun omissa harjoittelupaikoissaan,
pienemmät yritykset tekevät yhteityötä muiden yrityksien kanssa työkeskuksia muodostamalla.

Tähän koulujärjestelmään on valmistava koulutus, johon osallistuu kaikista opiskelijoista noin 10-15 % ennen varsinaisia opintojaan aloittavat opiskelijat (maahanmuuttajat jne.). Nykyään 80 % lukion käyneistä siirtyy dual-systeemiin valmistuakseen ammattiin esim. AV-opiskelijoista. Opetussuunnitelma on maanlaajuinen ja yritykset saavat oman väljemmän opetussuunnitelman. Oppilaitoksen tilat maksaa tavallisesti kaupunki ja maakunta maksaa opettajien palkat. Saksassa on 18 kirjapainoalan oppilaitosta, joissa kussakin opiskelee n. 1400 opiskelijaa. Opiskelijat saavat kaksi opintotodistusta, joista toinen tulee koululta ja toinen, arvostetumpi IHG,
kauppakamarilta. Seuraavana päivänä kävimme Graphic Collegessa Kölnissä, Kartäuserwall 30.

Tämän jälkeen kävimme tutustumassa Rheinische Postiin Zülpicher Str. 10, eli Düsseldorfin paikalliseen sanomalehteen. Mr. Breidenbach kertoi sanomalehden historiasta ja yrityksen nykyisestä toiminnasta. Tämä sanomalehti on perustettu sodan jälkeiseen tarpeeseen omasta uutisoinnista, sillä englantilaiset julkaisivat vain seinille laitettuja tiedotteita, jotta saksalaiset olisivat saaneet informaatiota, mutta saksalaiset eivät luottaneet
niihin. Englantilaiset antoivat luvan aloittaa sanomalehden julkaisemisen, jonka omisti perhe. Sanomalehti ilmestyi sodan jälkeen nelisivuisena keskiviikkoisin ja lauantaisin (paperipulan vuoksi) mistä se on kasvanut
nykyiseksi vaikuttajaksi Saksassa. 1980-luvulla sanomalehtipainossa kohopainokone korvattiin KBA:n offsetsanomalehtirotaatiolla, joka painaa vielä tänäkin päivänä, mutta sanomalehden värillisyystarpeiden täyttämiseksi yhtiö hankki 170 miljoonan euron uuden KBA:n sanomalehtirotaation, koska olivat
olleet niin tyytyväisiä edelliseen painokoneeseen.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Paavo Saarijärvi

Alikersantti Antti Rokka: " Kyl hyö kehhuu saksmannii, mut hyö kopisuttaa vähän liikaa kantapäitään, myö annetaan hitto koko Euroopalle"

Hjalmar Andersson

Kiitokset jälleen hyvästä blogista. Pidin varsinkin viikinkikirjoituksesta.

Tähän haluan tarkentaa, että hunnit ja Attila ei olleet germaaneja, vaikka heidän joukoissaan varmasti niitaäkin oli ja hunnit valkutti germaanien alueilla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hunnit

Pekka Roivanen

Jordaneksen muistelot taitavat mennä jopa 3000 vuoden taakse, joten hänen kirjoituksensa, että gootit ovat Skandinaviasta lähtöisin on täyttä hölynpölyä.

Jännää vain, että ilmiselvä humpuuki jatkuu toistamalla ja hokemalla yhä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset