Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Charles Chaplinin pohdintoja elämästä

Olen lukemassa Charles Chaplinin kirjaa "Oma elämäkertani" (WSOY 2000), jossa hän kertoo mm. lapsuudestaan ja äidistään, joka vei lapset aina sunnuntaisin Lontoon Christ Curchiin ja kertoi lapsilleen elävästi Jeesuksesta, niin että Charles Chaplin muistaa sen vielä vanhoilla päivillään. Lainaus tästä kirjasta alkaen sivulta 270, jossa Charles Chaplin keskustelee äitinsä kanssa ennen hänen kuolemaansa ja sen jälkeen Charlesin mietteitä äitinsä kuoleman jälkeen: "Hän mietti (Charlesin äiti). 'Jospa olisit antanut lahjasi palvelemaan Herraa - ajattele kaikkia niitä sieluja joita olisit voinut pelastaa.' ...

En voi uskoa, että olemassaolomme täällä on tarkoitukseton ja satunnainen, kuten tiedemiehet väittävät. Elämä ja kuolema ovat liian tarkoituksellisia, liian peruuttamattomia ollakseen sattumanvaraisia. 

Elämän ja kuoleman sattumanvaraisuus - nero sortuu parhaimmassa luomisvireessään, maailmaa järkyttävät onnettomuudet, maanjäristykset, tuhotulvat ja -palot - voivat näyttää tarkoituksettomilta ja turhilta. Mutta jo se tosiseikka, että tällaista tapahtuu, on todistuksena tietystä tarkoituksesta ja päämäärästä, joka on meidän kolmiulotteisen käsityskykymme saavuttamattomissa... 

En ole uskonnollinen dogmaattisessa mielessä. Ajattelen kuten Macaulay, joka kirjoitti, että samoista uskonnollisista asioista väiteltiin jo 16:nnella vuosisadalla ja samoin filosofisin oivalluksin kuin nykyaikanakin; mutta huolimatta lisääntyneestä tiedosta ja tietellisestä kehityksestä, ei kukaan filosofi, menneisyydessä tai nykyisyydessä ole kyennyt tuomaan lisävalaistusta tähän asiaan...

Vanhentuessani olen yhä enemmän alkanut miettiä uskoa. Me elämme uskosta enemmän kuin aavistammekaan ja me saavutamme uskon kautta enemmän kuin tajuammekaan. Usko on luullakseni jokaisen idean edelläkävijä. Ilman uskoa ei olisi voitu kehitellä hypoteesejä tai teorioja, luonnontieteellisiä enempää kuin matemaattisiakaan. Usko on järkemme jatke, sisäänpäin kääntynyt voima. Uskon kieltäminen on itsensä kieltämistä, sen hengen kieltämistä, joka saa kaikki luovat voimamme liikkeelle.

Uskoni on usko tuntemattomaan, kaikkeen siihen mitä emme ymmärrä järjellämme; uskon että kaiken ymmärtämisemme takana on toisten ulottovuuksien yksinkertainen totuus, sekä että tuntemattoman piirissä on määrätön varasto voimaa, jonka voi saavuttaa vain uskon avulla. Sillä usko on kaikkien saavutusten alku." 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

"Usko on luullakseni jokaisen idean edelläkävijä" Eiköhän se ole juuri päinvastoin. Tänään Sunnuntainakin olin tuotekehityspajalla tuotekehityshommissa.
Ei ole tyhmempää ajanhaaskausta, kuin palvoa jo pokkuroida olematonta satuolentoa. Senkin ajan voi kyllä käyttää hyödyllismminkin.
Mitä blogisti on saavuttanut Jumalan palvonnalla ja pokkuroinnilla. Mitä konkreettista siitä on seurannut.

"Sillä usko on kaikkien saavutusten alku" Millähän perusteella tuonkin esität. Minun saavutuksiin ei uskolla ole mitään tekemistä.

Mitä järkeä siis on tuhlata energiaa sellaisen palvontaan, josta ei ole mitään todisteita.

Petteri Hiienkoski

Chaplinin teoksissa näkyy kunnioittava suhtautuminen kristillisiin arvoihin. Tai ainakin luonnollisen moraalilakiin.

Erottaisin toisistaan kristillisen uskon eli luottamuksen Vapahtajaan, joka on pohjimmiltaan järjelle käsittämätön, ja toisaalta inhimillisen uskon ja asioiden totena pitämisen, joka taas on ihan järjellistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset