Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Painoviestinnän opetusta 100 vuotta

  • Painoviestinnän opetusta 100 vuotta
  • Painoviestinnän opetusta 100 vuotta
  • Painoviestinnän opetusta 100 vuotta

Painoviestintäalan koulutus täyttää 100 vuotta, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 10.12.1918 perustaa kunnallisen yhdenpäivän koulun latojia ja painajia varten. Alan opetus on muuttunut ammattien muuttuessa ja opetusmenetelmien muututtua, eivätkä muutokset näytä loppuvan, vauhti vain kiihtyy. Tiedonvälityksessä kirjapainotaito eli graafinen teollisuus on ollut aina tämän vuosisadan alkupuolelle asti ainoa käyttökelpoinen menetelmä. Vasta viime aikoina on sen rinnalle syntynyt kilpailevia joukkotiedostusvälineitä, ensin radio, elokuvat ja sitten televisio. Tämän jälkeen tietokoneiden yleistyttyä internetin hakukoneen (Google) sosiaalinen media jne. kaikessa laajuudessaan. 

Ammattiopetuksen tilanne oli huono, ja Helsingin kaupunginvaltuusto päätti korjata tilanteen. Se antoi 14.7.1898 insinööri Jonatan Reuterille tehtäväksi tutustua Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä, Ranskassa, Belgiassa, Tanskassa ja Ruotsissa ammatilliseen koulutukseen. Opintomatkastaan Reuter antoi tammikuussa 1899 matkakertomuksen, jossa hän selosti kohdemaiden koulutusta ja teki ehdotuksen valmistavan ammattikoulun perustamisesta Helsinkiin. Helsingin kaupungin Työväenasiainlautakunta käsitteli suunnitelmaa ja päätti ehdottaa, että kaupunki perustaisi poikien valmistavan ammattikoulun edellyttäen, että valtionavustuksella voidaan kattaa opettajien ja työmestarin palkkamenot.

Ensimmäinen kirjapainoalan ammattikoulu perustettiin Helsinkiin 1919 nimellä Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojia ja painajia varten. 

Vuonna 1915 E. E. Happonen esitelmöi ammattikoulun tarpeellisuudesta kirjaltajille. Keskustelun jälkeen päätettiin järjestää maamme ensimmäiset suuremmat ammatilliset kurssit käsinlatojille. Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys luovutti mielihyvin huoneistonsa vapaasti käytettäväksi ja kehotti jäseniään runsaslukuisesti osallistumaan kurssille. Kurssien innokkaana ohjaajana toimi E. E. Happonen.

E. E. Happonen ryhtyi perustamaan kirjapainokoulua vuonna 1919, joka sitten sijaitsi Korkeavuorenkatu 47:ssä. Kirjapainotaito No 5 vuodelta 1933 oli artikkeli otsikolla ”Pääkaupungin koulutoiminnan alkuvaiheet” ja lehdessä kysyttiin kirjanpainaja K. Malmströmiltä: ”Mitä muistatte alamme kurssi- tai koulukomiteain vaiheista?” ja vastaus: ”Tietääkseni ensi kerran otettiin kirjapaino-oppilaiden koulutusasia esille Kirjaltajayhdistyksen kuukausikokouksessa 23 p:nä joulukuuta 1888… Toisen kerran kirjapainokouluasia otettiin pohdittavaksi, ja silloin täsmällisemmässä muodossa, 16 p. heinäk. 1900 Suomen Kirjanpainajayhdistyksen perustavassa kokouksessa. Koulun opetusohjelmaa laatimaan valittiin erikoinen komitea. Koska koulu oli mahdollinen perustaa ainoastaan Helsinkiin ja asia siis lähinnä koski Helsingin kirjapaino-omistajia, valittiin komiteaan helsinkiläisiä, nim. hrat Hertzberg, Vainio, Berger, Nylander ja Westzynthius…” Ja Faktori E. E. Happoselta kysyttiin: ”Milloin ja millä tavalla järjestyivät nykyistä edeltäneet ammattikurssit Helsingissä, ja mitä aineita niillä opetettiin ja kutka olivat opettamassa. Päättyivätkö kurssit nykyisten Ateneumin kurssien alettua aikaisemmin ja milloin? – Alkoivat syksyllä 1919 siten, että H:gin Kirjatyöntekijäin Yhdistys toimitti ammattikurssit, joitten alkuunpanijaksi pyydettiin minut. Kursseilla opetettiin tekstausta, luonnostelua, värioppia, tariffioppia ja keskusteltiin esitelmien jälkeen yleensä ammattia koskevista seikoista… Kurssit päättyivät keväällä 1920 oikein ’tutkintoon’, jossa tilaisuudessa oli työt näytteillä, yleisölle esitelmä, jonka vuoksi tilaisuuteen oli pyydetty sanomalehtien edustajia ja muita ’silmäntekeviä’… Samat kurssityöt olivat sittemmin näytteillä ensimmäisillä Suomen messuilla (1920) ja saivat ammattikouluopettajien huomion osakseen. Ateneumissa alkoivat kurssit täysinoppineille kirjaltajille syksyllä 1920.” Toimitusjohtaja Lauri Lyytikäiseltä kysyttiin: ”Miten ilmaantui aloite kirjapainkoulun perustamisesta ja esiintyikö asiaa toteutettaessa suuriakin vaikeuksia?” ”Sitten kun kunnallisneuvos V. von Wright 1919 teki anomuksen Helsingin kaupungin valtuustolle päiväopetuksen järjestämisestä määrätyissä ammateissa ja valtuusto oli Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liitolle lähettänyt asettamansa komitean sihteerin, lehtori J. Reuterin laatiman mietinnön, tarttuivat Graafillisen Teollisuuden Harjoittajien Liiton jäsenet asiaan tarmokkaasti ja koulu voi aloittaa toimintansa 1919… Edvard Happonen oli ensimmäinen ammattiopettaja ja kansakoulunopettaja Malmberg ensimmäinen johtaja… Koulun johtokuntaan kuuluivat mm. kunnallisneuvos V. von Wright, kouluneuvos Kaarlo Ahtiala ja opettajatar Anna Jürgens.”

Viktor Julius von Wright

Viktor Julius von Wright (5.8.1856 – 16.5.1934), huonekalutehtailija, kunnallisneuvos, toimittaja ja Helsingin käsityö- ja tehdasyhdistyksen puheenjohtaja. Työväestön oloja edistämään pyrkinyt von Wright oli mukana perustamassa Helsingin työväenyhdistystä v. 1883. 

Kirjapainoalan koulutusta muualla Suomessa

Helsingissä aloitettu kirjapainokoulu vuonna 1919 täytti kirjapainojen oppisopimusoppilaiden koulutustarpeen pääkaupunkiseudulla, mutta muualla Suomessa koulutus oli järjestämättä. Vuonna 1923 säädetyn oppisopimuslain mukaan teoreettinen opetus kuului oppisopimuksen ehtoihin. Tämän vuoksi E. E. Happonen järjesti yhdessä kollegoidensa kanssa ammattikursseja eri puolilla maata 1930-luvulta lähtien. Myös Helsingin kirjapainokoulussa järjestettiin kursseja ulkopaikkakuntalaisille. Vuonna 1923 oli E. E. Happonen jättänyt vakituisen opettajan virkansa Helsingissä ja hänen tilalleen ladonnan opettajaksi tuli Urho Salovaara. Vuonna 1915 oli pääkaupungissa ihmetelty uutisia, jonka mukaan Jyväskylässä oli järjestetty kirjaltajain kursseja ja painotöiden näyttely. Tämä johtui siitä, että E. E. Happonen oli ollut Jyväskylässä järjestämässä tämän kaiken. Seuraavana vuonna Happonen palasi Helsinkiin ja alkoi järjestää ammattikurssikoulutusta pääkaupunkiseudun kirjaltajille. Tämän jälkeen Happonen lähti opintomatkalle Saksaan ja palasi Suomeen 1917. Kansalaissota keskeytti Happosen opetustoiminnan Tampereella ja hän siirtyi Kemiin 1918, jossa hän järjesti alan koulutustoimintaa. Vuonna 1919 hän palasi Kemistä Helsinkiin perustettuun uuteen kouluun opettajaksi. Helsingin kaupungin kirjapainokoulu oli maan ainoa graafisen alan ammattiopetusta antava koulu 1940-lopulle asti. Ainoa alan jatkokouluttaja oli Taideteollisuuskoulu. Taideteollinen korkeakoulu perustettiin 1871 Veistokoulun nimellä. E. E. Happonen on toiminut opettajana Taideteollisuuskoulussa, sillä Ateneumin rehtori v. Essen kutsui E. E. Happosen esittämään koulutusohjelmansa ja ovet aukenivat hänelle Ateneumiin. Werner von Essen toimi Helsingin Taideteollisuuskeskuskoulun eli Ateneumin rehtorina vuosina 1915–1943. Vuonna 1943 Werner von Essen siirtyi eläkkeelle ja Rafael Blomstedt tuli oppilaitoksen rehtoriksi. W. von Essen on kirjoittanut kirjan ”Suomen Taideteollisuusyhdistys ja sen Keskuskoulu 1870-1925”.

Vasta 1960-luvun alussa käynnistyi graafisen alan koulutus teknillisessä oppilaitoksissa ja vähän myöhemmin korkeakouluissa. Alan täydennys- ja uudelleenkoulutusta järjesti Ammattien edistämislaitos. Vuonna 1949 Taideteollisuuskoulun toiminnan jatkajaksi perustettiin Taideteollinen oppilaitos. Oppilaitokseen kuului taideteollinen ammattikoulu ja taideteollisuusopisto. Vuonna 1973 Taideteollinen korkeakoulu ryhtyi jatkamaan Taideteollisen oppilaitoksen toimintaa. Yrjö Sotamaa on kirjoittanut kirjan ”Ateneum maskerad: taideteollisuuden muotoja ja murroksia: Taideteollinen korkeakoulu 130 vuotta” (Taideteollinen korkeakoulu 1999).

Kuopion ja Vaasan ammattioppilaitoksissa käynnistettiin 1940-luvun lopulla kirjapainolinja. Jyväskylään perustettiin Keski-Suomen keskusammattikoulu vuonna 1953. Jyväskylässä Keski-Suomen ammattikouluun perustettiin graafisen koulutuksen osasto. Kolmivuotisen ammattikoulutuksen jälkeen koulun oppilaat harjoittelivat käytännön ammattityötä kirjapainoissa ja saattoivat sen jälkeen suorittaa ammattikokeen. 1960-luvulla perustettiin Tampereelle 1968, Turkuun ja Porvooseen vuonna 1969 kirjapaino-osasto. Turun ammattioppilaitoksessa aloitti kirjapainoluokka, jossa annettiin vain teoriaopetusta. Tampereen ammattikouluun perustettiin kirjapaino-osasto, jossa opetusta annettiin vain iltaisin. Paikallisia ammattikoululuokkia syntyi 1950-luvulla Ouluun ja Poriin. Ammattitaistoisen työvoiman tarve graafisella alalla kasvoi 1960-luvulla. Tämän vuoksi myös Askolaan perustettiin Porvoon seudun ammattikoulu, jossa oli graafinen osasto. Myöhemmin Graafinen osasto muutti Askolasta Porvooseen uuteen koulurakennukseen. Espoon Matinkylässä kirjapainoalan koulutus alkoi vuonna 1974, mikä päättyi vuonna 2007. Myös ruotsinkielinen ammattikouluopetus käynnistyi Haikossa Östra Nylands Yrkesskolan myötä, vaikka heillä oli  aika paljon yhteistyötä Porvoon ammattioppilaitoksen kanssa. Rauman kauppakamarin myötävaikutuksella Raumalle on perustettu painajien ammattikoulu vuonna 2005, minkä nimi on nykyään Winnova. Joensuuhun ja Ouluun (Jyväskylän ammattikoulun toimesta) on perustettu alan ammattikoulutusta viime vuosien aikana. Kirjatyöntekijöiden ammattiosastojen aloitteesta Helsingin kirjapainokouluun perustettiin laakapaino- ja litografiaosasto 1947. Sodanjälkeinen materiaalipulan vuoksi, että opetus näillä aloilla pääsi alkamaan vasta vuonna 1953. Myöhemmin linjojen nimet muuttuivat offset- ja kuvanvalmistusosastoiksi.

Vuosikertomus lukuvuodelta 1919-1920 Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojille ja painajille

Vuosikertomuksessa kerrotaan mm.: ”Eri aineissa on suoritettu seuraavat kurssit ja työt: Latomisessa: Latomisopetus sekä latoja- että painajaoppilaille on latomisvälineiden puutteessa ollut tietopuolista. Latomissäännöt -oppikirjan avulla on opetettu kirjatyön perussäännöt ja osalta taulutyön alkuperusteita. Kokeissa on käytetty edellisen perusteella muodostettuja kirjallisia kysymyksiä oppilaiden vastattavaksi perusteellisin selvityksin. Painamisessa: Kun opetusvälineiden puutteen tähden ei ole voitu suorittaa käytännöllisiä harjoituksia on opetus ollut tietopuolista ja opetussuunnitelmaa on voitu seurata ainoastaan osittain. Aineessa ovat saaneet opetusta sekä latojat että painajat rinnastetusti seuraavasti: kehisteen tarkoitus, sivujen asemoittaminen eri kehilöihin piirrettyjen kaavojen mukaan, sulkemislaitteiden erilaiset nimitykset ja niiden käyttäminen, kehilöjen mittaaminen sekä näiden tarkistaminen. Kirjapainotaidon historiassa on selvitetty kirjaimiston synty ja kehitys, painopaperin kehitys selluloosan käyttämiseen saakka nykyaikaisessa paperinvalmistusteollisuudessa. Äidinkielessä: Luettu valittuja kertomuksia Kekkosen toimittamasta Ammatillinen lukukirja. Luetun kappaleen johdosta tehtyjen kyselyjen avulla on lukukappaleen sisällön käsittäminen koetettu tehdä täydellisemmäksi. Kirjallisissa harjoituksissa on täytetty lomakkeet 1-26… Koulu on työskennellyt talossa E. Esplanadink. 18 vuokratussa huoneistossa, joka kevättalvella 1919 Kirjapainokonttorin toimesta ja kustannuksella korjattiin tarkoituksen mukaiseen kuntoon. Se käsittää 4 huonetta ja keittiön, joka viimemainittu kuitenkin on myöhemmin järjestetty oppilaiden päällysvaatteiden säilytyshuoneeksi. Huoneista on yksi käytetty luokkahuoneena, toinen oppilastyöpajana, kolmas johtokunnan ja opettajiston kokoushuoneena ja neljäs opettajainhuoneena. Milloin latojat ja painajat samaan aikaan ovat työskennelleet erillään eri opettajien johdolla, on täytynyt siirtää latojia varten tarvittavat pulpetit luokkahuoneesta vieressä olevaan n. s. johtokunnan huoneeseen. Koska tästä johtuva hankaluus on aivan ilmeinen, käynee lähimmässä tulevaisuudessa välttämättömäksi varustaa johtokunnan huone tarpeellisella määrällä oppilaspöytiä. Muuten on huoneisto tarkoitukseen tyydyttävä… Suomen Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liiton Helsingin osasto on sitoutunut lainaksi hankkimaan koululle opetuksessa tarvittavat koneet ja työvälineet. Sikäli kuin niitä on tämän lukuvuoden kuluessa ollut koululla, ovat ne olleet sekä vähäiset että vaillinaiset, mutta tähän tarkoitukseen ovat koulun kannattajat jo ajoissa tilanneet ulkomailta sekä kirjasimia että koneita, joista ainoastaan kirjasimet ovat saapuneet lukuvuoden lopussa. Tämä viivytys on ollut seurauksena epävakaista oloista, jotka yhä vielä jatkuvat maailmansodan jälkimaininkeina ympäri maailmaa. Toivottavasti ovat ensi lukuvuotta aloitettaessa koneetkin koululla ja tämä puute, joka niin kovin tuntuvasti on haitannut käytännöllisiä harjoituksia, saatu poistetuksi… Johtaja Gösta Malmgréniltä on koulu saanut hyvin arvokkaan, 29 nidettä sisältävän kirjalahjan sekä useilta eri henkilöiltä koulun työtä ja opetusta valaisevia julkaisuja, joista kaikista koulu pyytää lausua vilpittömän kiitoksensa lahjoittajille ja sen työtä ja menestystä edistäville ystäville.”

Vuosikertomus lukuvuodelta 1922-1923 Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojille ja painajille

Lainaus sivulta 9: ”Koulu on toiminut edelleenkin Etelä-Esplanadinkatu 18:ssä. Tämän talon kellarikerroksessa on sillä ollut vuokrattuna 4 huonetta, joista kahta on käytetty luokkahuoneena, yhtä sekä latomona että painosalina ja pienintä huonetta kansliana ja opettajain huoneena. Tässä huoneistossa ei koulu enää kauempaa saa asustaa. Lähestyvän kesäkuun 1 pnä muuttaa se Salomonink. 1:ssä, Hankkijan talon 2:ssa kerroksessa olevaan huoneistoon. Vuokra kohoaa nyt huikeasti, 7,500 mk:sta (ilman lämpöä) 40,000 mk:n (lämpöineen). Mutta siirtyypä koulukin ’pimeydestä valkeuteen’, n. 200 neliön laajaan, ilmavaan, aurinkoiseen huoneistoon. Lisätköön tämä miellyttävä huoneisto työiloamme siinä määrin, että yhteiskunta saisi kerran moninkertaisena takaisin sen, mitä se nyt tämän nuorison hyväksi uhraa.

Joht. Zachrissonin lahjaraha

Vuosi sitten haettavaksi julistettua göteborgilaisen johtaja W. Zachrissonin Saksanmatka-apuraha Smk 5000 – ei kukaan jouluk. 15 p:nä päättyneen hakuajan kuluessa hakenut. Nyt mainittu lahjaraha julistettu uudelleen toukok. 15 p:ään mennessä haettavaksi. Tätä kirjoitettaessa on yksi hakija ilmoittautunut.”

Vuosikertomus oppivuodelta 1923-1924 Helsingin kunnallinen yhdenpäivänkoulu latojille ja painajille laatinut johtaja Väinö Valkola.

Otsikolla Johtaja ja opettajat mainitaan: Kuluneena 5-vuotoskautena on koulun johtajana ollut kansakoulunopettaja E. W. Malmberg syyslukuk. 1919, kansakoulunopettaja Ernst Stenfeldt edellisen sijaisena kevätlukukautena 1920 ja insin. Väinö Valkola syyslukukauden alusta v. 1920 ja edelleen. Viimeksi mainitun ollessa ulkomailla hoiti opettaja E. Stenfeldt johtajan tointa maaliskuun aikana 1924. Vakinaisia opettajia on koululla ainoastaan yksi nimittäin kirjapainoammatin opettaja, jona koulun perustamisesta eli v:sta 1919 saakka ollut hra E. E. Happonen. Tämän innokkaan, kokeneen ja taitavan opettajan koulu menetti vuoden 1923 loppuessa, hänen siirtyessä kirjapainon johtajaksi Lahteen. Kiitollisena koulu muistelee hänen uhrautuvaa, väsymätöntä ponnisteluansa ammattikehityksen hyväksi. Vakinaiseksi graafillisen aineiden opettajaksi valitsi aikaisempi johtokunta hra U. Salovaaran, joka vuoden vaihteessa vielä opiskeli Leipzigissä ja sen tähden vasta maalisk. 1 p:stä ryhtyi opettajatoimeensa. Kaksikuukautiseksi väliajaksi saatiin opettajatoimen hoitajaksi faktori Vald. Bäcklund, jolle avuliaisuudestaan on lämpimät kiitokset lausuttava... Göteborgilainen koulumme ystävä ja toimintamme aineellinenkin avustaja, johtaja Wald. Zachrisson ei enää ole elävien joukossa. Hänen toimelias elämänsä päättyi maalisk. 11 p:nä 1924 vajaan 63 vuoden ijässä. Kunnia hänen muistolleen.”

Helsingin kirjapainokoulun kertomus oppivuodelta 1926-27
Laatinut johtaja Urho Salovaara

”Johtajana on syksystä 1920 syksyyn 1926 ollut ins. Väinö Valkola. Ammattienedistämislaitoksen, jonka johtaja hän on, yhä laajenevan toiminnan takia ei hän enää viime syksystä alkaen ole katsonut voivansa uhrata aikaansa koulun hyväksi, vaan luopui ennen lukuvuoden alkua johtajan toimesta. Kiitollisena on koulu ja sen opettajisto muisteleva nyt eronneen johtajan ja opettajain välistä luottamuksellista yhteistoimintaa sekä arvokasta työtä, jonka hän ammatin kehitystä harrastavana on koulun hyväksi tehnyt, varsinkin sen kehitykselle suurmerkityksellisinä ensivuosina. Julistettuaan toimen haettavaksi valitsi Ammattiopetuslaitosten johtokunta johtajaksi ammattiopettaja Urho Salovaaran yhdeksi koevuodeksi.

Oppisopimuslaki ja kirjapainokoulu

Oppisopimuslain 11§ mukaan tulee jokaisen kirjapainonomistajan varata oppilailleen tarpeellinen aika opetuksen saamiseen kirjapainokoulussa ’sekä valvoa, että oppilas asianmukaisesti suorittaa koulukäyntinsä; ja on oppilas kolmena ensimmäisenä oppivuotenaan oikeutettu saamaan täyden palkan siltäkin osalta työaikaa, minkä hän on tällaiseen koulunkäyntiin käyttänyt, kuitenkin viikoittain enintään yhtä hänen työpäiväänsä vastaavalta ajalta.’ Sama laki määrää myös rangaistuksen oppilaalle, joka laiminlyö koulunkäyntiään, sekä ammatinharjoittajalle, joka laiminlyö opetusvelvollisuutensa. Ammattioppilaslautakunnan yhtenä tehtävänä on valvoa, että tilaisuus yllämainittuun koulunkäyntiin oppilaalle annetaan ja etteivät oppilaat laiminlyö koulunkäyntimahdollisuuksiansa. Lautakunnan tulee myös antaa ammattioppilaille tarkoitettujen koulujen johtajille jokaisen lukuvuoden alkaessa luettelo koulunkäynti-ikäisistä ammattiopissa olevista oppilaista.

70 vuotta

70 vuotta täytti kunnallisneuvos V. Von Wright elokuun 5:ntenä päivänä 1926. Kunnallisneuvos V. Von Wrght’in työ ja toiminta kunnallisessa elämässä on siksi tunnettua, ettei sen selostaminen tämän vaatimattoman vuosikertomuksen puitteissa ole tarpeellista.  Tarkoitus onkin vain lyhykäisesti tehdä selkoa hänen suhteestaan koulun syntyyn ja sen toimintaan. Kunnallisneuvos V. Von Wriht’iä, käsityö- ja teollisuusammattien oppilasolojen innokasta ja sitkeätä uranuurtajaa, saa Kirjapainokoulukin kiittää olemassaolostaan. Ollen itse nuoruudestaan asti innokas käytännöllisen työn tekijä ja sen harras ystävä hän tuli jo aikaisin huomaamaan ne suuret puutteellisuudet, jotka vallitsivat käsityö- ja teollisuusammateissa olevien oppilaiden opetuksessa. Samoin oli hänelle myöskin selviö, etteivät käsityöläiskoulut, joissa opetus tapahtuu iltaisin varsinaisen työajan päätyttyä, pysty antamaan oppilaille sanottavampaa ammattitaidon lisäystä eivätkä herättämään suurempaa innostusta itse ammattiin. Laajoilla ulkomaanmatkoillaan oli hän tullut huomaamaan päiväopetuksen ja siihen liittyvän käytännöllisen harjoittelun suuren tärkeyden ja sen tuottamat edut. Kunnallisneuvos V. Von Wright’in esityksestä asettikin kaupunginvaltuusto sittemmin erikoisen komitean valmistamaan käsityöläiskoulupäiväopetuksen käytäntöönottamista.  Tämän komitean ehdotuksesta päätti kaupunginvaltuusto joulukuun 10 p. 1918 perustaa koetteeksi kunnallisen yhdenpäivän koulun latojia ja painajia varten, samalla valiten kunnallisneuvos V. Von Wright’in koulun johtokunnan puheenjohtajaksi. Tätä tointa hoiti hän ammatin ja oppilasten kehitystä silmälläpitäen mitä suurimmalla menestyksellä aina siihen saakka, kunnes koulu 1.1.1924 alistettiin Ammattiopetuslaitosten yhteisen johtokunnan alaiseksi, jonka puheenjohtajaksi hänet oli valittu. Tällätavoin joutui hän yhä edelleenkin olemaan läheisessä kosketuksessa koulun kanssa, seuraamaan ja ohjaamaan sen vastaistakin kehitystä. Kiitollisena suuriarvoisesta koulun hyväksi suoritetusta työstä omistaa koulu tämän vuosikertomuksensa 70 vuotiaalle kunnallisneuvos V. Von Wright’ille, toivoen, että koulu vielä kauan saisi kehittyä ja laajeta hänen johtonsa ja suojeluksensa alaisena.”

Lainaus sivulla 11: ”päätti kaupunginvaltuusto joulukuun 10 p. 1918 perustaa koetteeksi kunnallisen yhdenpäivän koulun latojia ja painajia varten, samalla valiten kunnallisneuvos V. von Wright’in koulun johtokunnan puheenjohtajaksi.”

Helsingin kirjapainokoulu 1928-1929

Kertomus 10:nneltä lukuvuodelta

”Kirjapainokoulu 10-vuotias

Tänä keväänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Helsingin Kirjapainokoulu – Kunnallinen Yhdenpäiväkoulu latojia ja painajia varten – avasi ovensa ensikerran kirjapainojen oppilaille. Vuosikausia vireillä ollut sitkeä oppilaskoulukysymys oli lopultakin täten saatu onnelliseen ratkaisuun. Taitavien työntekijöiden puutteen pakottamana oli koulukysymys vuosien varrella tuon tuostakin sukeltanut pohdittavaksi, milloin puheiden, milloin kirjoitusten muodossa, mutta varsinaisiin käytännöllisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin ensikerran vasta v. 1907. Suomen Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liiton ylimääräisessä kokouksessa Tampereella oli nimittäin valittu komitea koulukysymystä kehittämään. Komiteaan kuuluivat hrat A. R. Frenckell, Lauri Lyytikäinen, K. J. Mandelin, A. W. Nylander, Hugo Winter ja O. Öflund. Taloudellisten vaikeuksien takia ei komitean esittämää suunnitelmaa kuitenkaan voitu silloin toteuttaa, vaan joutui koulukysymys edelleen lepäämään kymmeneksi vuodeksi. Kunnallisneuvos V. Von Wrightin esityksestä asetti kaupunginvaltuusto v. 1917 komitean valmistamaan käsityöläiskoulu-päiväopetuksen käyttöönottamista. Komiteaan kuuluivat hrat V. von Wright, A. L. Hjelmman, W. Von Essen, K. Soidinsalo, G. Lindberg, J. Reuter, E. A. Törnvall, T. Condu ja K. Rein. Komitean ehdotuksen mukaan olisi tällainen päiväkoulu koetteeksi parhaiten järjestettävissä kirjapanoalan oppilaille, varsinkin kun Suomen Graafillisen Teollis. Harj. Liiton helsinkiläiset jäsenet olivat sitoutuneet palkkaa vähentämättä antamaan oppilailleen vapaata yhden arkipäivän viikossa koulunkäyntiä varten sekä suorittamaan vuosittain 100 mk. Lukukausimaksuina kustakin koulua käyvästä oppilaasta. Tämän lisäksi he sitoutuivat koululle antamaan lainaksi ammattiopetuksessa välttämättä tarvittavat opetusvälineet. Komitean ehdotuksen perusteella kaupunginvaltuusto päättikin 10 p. Joulukuuta 1918 perustaa koetteeksi ’Kunnallisen Yhdenpäivänkoulun latojia ja painajia varten’.

Lukuunottamatta keväällä kuukauden aikaa toimineita koeluokkia aloitti koulu varsinaisen toimintansa syksyllä 1919, laajentuen sitten asteettain kolmiluokkaiseksi. Koulun siirtyessä kuusi vuotta myöhemmin vakinaiselle kannalle, kaupunginvaltuusto vahvisti lokakuun 7 p:nä 1925 koululle uuden ohjesäännön. Samassa yhteydessä muutettiin koulun epäkäytännöllinen nimi ’Kunnallisen Yhdenpäivänkoulu latojia ja painajia’ ’Helsingin Kaupungin Kirjapainokoulu’. Työvälineiden puutteen tähden täytyi ammattiaineiden opetuksen ensimmäisenä vuotena olla kokonaan teoreettista. Koneiden ja kirjakkeiden saavuttua voitiin toisena lukuvuotena jo järjestää käytännöllistäkin ammattiopetusta. Vaikka välineistöä sen jälkeen onkin pienemmissä erissä lisätty, niin ei sitä kuitenkaan ole saatu läheskään siinä suhteessa, kuin oppilasluvun vuosittainen kasvu olisi edellyttänyt, joten koulun on kymmenvuotisen toimintansa aikana ollut pakko tulla toimeen varsin rajoitetulla välineistöllä. Opetusohjelmistossa on vuosien kuluessa tehty erinäisiä ammatin vaatimusten mukaisia muutoksia ja parannuksia. Vähemmän tärkeitä aineita on poistettu ja vastaavasti lisätty ammatin kannalta tärkeimpien aineiden tuntimääriä. Koulun luetteloihin on 10-vuotiskautena merkitty yhteensä 397 oppilasta, suomenkielisiä 275 ja ruotsinkielisiä 122…

Oppisopimuslain voimaan tultua ovat oppilaat yhä suuremmassa määrin tulleet kouluun heti seuraavana syksynä oppiin pääsemisen jälkeen. Tästä onkin ollut seurauksena, että eroamisia viimeisen neljän vuoden kuluessa on ollut tuntuvasti vähemmän ja on syynä tavallisesti ollut ammatista eroaminen tai kuolemantapaus, joissakin harvoissa tapauksissa sotaväkeen joutuminen… Monista puutteellisuuksista ja vaikeuksista huolimatta on koulun kymmenvuotinen toiminta ollut vakavaa ja määrätietoista työtä nousevan ammattimiespolven hyväksi. Vaikka koulukurssi oppiaikaan nähden onkin kovin lyhyt, niin on se kuitenkin ollut oppilaita kehittävä, se on antanut ainakin jonkinlaisen perustuksen heidän vastaiselle ammatillisille pyrkimyksilleen ja ollut omansa herättämään heissä harrastusta ja kiintymystä siihen työhön, josta saavat toimeentulonsa. Toivottavasti koulun tähänastinen työ ja toiminta on kaikessa vaatimattomuudessaan sentään täyttänyt tärkeän paikkansa työssä, joka tarkoittaa maamme kirjapainoalan opetuksen syventämistä…

Ammattiaineiden opettajina kuluneena 10-vuotiskautena toimineista ammattimiehistä mainittakoon ennen kaikkea johtaja E. Happonen, joka koulun perustamisesta alkaen 1919 suurella taidolla ja antaumuksella silloisissa vaikeissa oloissa hoiti latojaopettajan tointa aina vuoden 1923 loppuun. Faktori Wald. Bäcklund hoiti väliaikaisesti samaa tointa tammi- ja helmikuun aikana 1924. Painajaopettajista mainittakoon kirjanpainaja K. Lundström joka toimi lukuvuonna 1919-20, ylikonemestari W. Liljegrén syyslukukauden alusta 1920 kevätkauden loppuun 1923 ja painajaopettaja B. Blomqvist syksystä 1923 aina kuolemaansa saakka 8.12.1927… Mutta jos oppilasmäärä ensi syksynä edelleenkin kohoaa, kuten näyttää todennäköiseltä, niin käy opetuksen järjestäminen nykyisessä huoneistossa kysymyksenalaiseksi. Hankkijan talossa sijaitseva huoneisto, joka nelisen vuotta sitten oli silloiseen oppilasmäärään nähden riittävä, on kahden viimeisen vuoden aikana käynyt monessa suhteessa epäedullisen ahtaaksi. Toivoa kuitenkin on, että koulu vuoden kuluttua pääsee omaan huoneistoonsa, parhaillaan rakennettavaan ammattikoulutaloon Kansakoulukadun varrella. Talon ensimmäiseen kerrokseen on koululle varattu tilaa n. 250 – 300 neliötä, lukuun ottamatta teoreettisessa opetuksessa tarvittavia luokkahuoneita, jotka tulevat olemaan Yleisen Ammattilaiskoulun kanssa yhteisiä.”

Yksityisiä graafisen alan ammattioppilaitoksia Helsingissä

Ammattiväen puute kannusti joitakin suuria teollisuuslaitoksia perustamaan omia ammattikouluja. Omista kouluistaan teollisuus sai ammattiväkeä, joka oli perehtynyt yritykseen jo kouluaikana. Ensimmäisen teollisuuden ammattikoulun perusti Kymin Osakeyhtiö vuonna 1914. Helsingissä Wärtsiläyhtymän Kone ja Sillan ammattikoulu aloitti toimintansa 1919 Kone- ja Siltarakennus OY:n Oppilaskoulun nimellä. Teollisuuden ammattikouluja perustettiin 1970-luvun lopulle saakka.

Sanoma Osakeyhtiön ammattikoulu

Kun ammattitaitoisen työvoiman saanti graafisella alalla vaikeutui merkittävästi 1960-luvulla, monet isot kirjapainot perustivat omia opinahjoja työvoiman kouluttamiseen. Merkittävin ja toiminnaltaan pitkäikäisin näistä oli Sanoma Osakeyhtiön ammattikoulu. Se oli ensimmäinen teollisuuden omistama graafisen alan erikoisammattioppilaitos. Koulun toiminta käynnistyi tammikuussa 1968. Tuolloin yhteensä 69 oppilasta aloitti kaksivuotisen opiskelun kuvanvalmistus-, tekstinvalmistus- ja painamislinjoilla. Oppiaikaan sisältyi alan käytännön mukainen kahden vuoden oppisopimusjakso, eli koulutuksen kokonaispituus oli neljä vuotta. Oppilashaku oli samanlainen kuin yleisissä ammattikouluissa. Ammattikoulu toimi yhtiön toimitiloissa Pitäjänmäellä ja sen ensimmäinen rehtori oli Seppo Vuorio. Vuonna 1967 perustettu Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulu liitettiin osaksi yhtiön ammattikoulua vuonna 1969. Sen jälkeen toimittajakoulu toimi itsenäisenä osana Sanoma Osakeyhtiön ammattikoulua. Alan tekninen kehitys pakotti koulutuksen uudistamiseen1970-luvulla. Metalliladonnan ja kohopainamisen ammattilaiset oli koulutettava uusiin tehtäviin, tarvittiin elektroniikan osaajia ja tietotekniikan taitajia. Sanoma Osakeyhtiön ammattikoulun varsinainen koulumuotoinen ammattiopetus muuttui uudelleen- ja täydennyskoulutuskursseiksi. Ammattikoulu selvisi hyvin koulutuksen haasteista, ja yhtiö kykeni kouluttamaan henkilökuntansa uusiin tehtäviin hallitusti. Sanoma Osakeyhtiön ammattikoulu on vuodesta 2006 toiminut nimellä Sanoman Akatemia. Sanoman Akatemiaan kuuluvat Sanoman johtamiskoulutus, Sanoman toimittajakoulu ja yleinen koulutustarjonta sekä mediamyynnin trainee- ja viestinnän monitaitaja -ohjelmat. Lisäksi Akatemia tarjoaa liiketoimintaryhmien tarpeiden mukaisesti muuta koulutusta.

Sanoma Osakeyhtiö Toimintakertomus vuodelta 1975

”Ammattikoulu Sanoma Osakeyhtiön ammattikoulun kurssiosaston toiminta käsitti graafisen, toimittaja- ja toimihenkilökoulutuksen sekä yleiskurssit ja esimieskoulutuksen.

Graafisen alan koulutussektorilla järjestettiin toimintavuonna yhteensä 28 koulutustilaisuutta, joihin osallistui yhteensä 291 henkilöä. Toimittajakoulutuksen peruskoulutus alkoi toukokuussa toimittajien peruskoulutuksen 7. kurssilla. Toimituksellisen alan jatkokoulutuskursseja järjestettiin vuonna 1975 yhteensä 26. Niihin osallistui 276 henkilöä. Toimihenkilökoulutuksen sektorilla toteutettiin vuonna 1975 yhteensä 36 koulutustilaisuutta. Osallistujamäärä oli yhteensä 580. Yleiskursseja eli kaikille yhtiön palveluksessa oleville soveltuvia kursseja järjestettiin toimintavuonna yhteensä 22. Osallistujamäärä yleiskursseilla oli yhteensä 433. Esimieskoulutusta oli yhtiön keskijohdolle yhteensä 21 tilaisuutta, joihin osallistui yhteensä 340 henkilöä. Koulutuksen sisältösuunnittelussa olivat mukana kolme koulutustoimikuntaa, graafisen alan, toimittajien sekä toimihenkilöiden koulutustoimikunnat sekä näiden asettamat työryhmät. Sanomaopiston henkilökunta oli 33 henkilöä, joista 7 toimihenkilöä ja 26 toimittajaoppilasta.”

Oy Turun Sanomain Ammattioppilaitos

Turun Sanomain Ammattioppilaitos oli graafisen alan ammatteihin valmistava teollisuuden erityisoppilaitos. Sen graafisella osastolla koulutetaan painopinnanvalmistajia, jälkikäsittelykoneenhoitajia ja offsetpainajia. Oppilaaksi pääsivät yleisen ammattikoulun graafisen tekniikan peruslinjan suorittaneet.

Kansaopistojen antama media-alan koulutus

Kansanopistotoiminnan alkuunpanija oli tanskalainen piispa, kirjailija ja tiedemies Nikolai Frederik Severin Grundtvig (1783-1872). Grundtvigilaisen ajattelun mukaan kansanopistotyön puhtaana päämääränä on sivistys ja valistus, nuorten maailmankuvan avartaminen. Alkuaikojen kansanopistojen tärkeimmät oppiaineet olivat äidinkieli ja historia. Puoluepolitiikka ei kuulunut gruntvigilaisiin kansanopistoihin, ei myöskään uskonnon opetus, vaikka kansanopistot olivatkin luonteeltaan yleiskristillisiä. Nykyisin ns. sitoutumattomat kansanopistot vetoavat grundtvigilaiseen perintöön, johon kuuluu moniarvoisuus. Kansanopistoliike levisi eritoten Pohjoismaissa ja myös Saksassa ja Itävallassa.

Puhtaasti gruntvigilaisten kansanopistojen rinnalle syntyi tiettyyn yhteiskunnalliseen tai uskonnolliseen aatesuuntaukseen sitoutuneita ja näiden taustayhteisöjen ylläpitämiä opistoja.

Kansanopistojen toiminnasta vastaavat erilaiset, pääosin yksityiset kannatusyhdistykset, säätiöt ja järjestöt, myös kunnat.

Laajasalon opisto tunnetaan parhaiten viestinnän koulutuksestaan. Monet media-alan vaikuttajista ovat aloittaneet uransa juuri Laajasalon toimittajakoulutuksessa, joka käynnistyi jo 1970-luvulla.

Karl Fredrik Malmström

Stilus Faktorikoulun neljännen kurssin julkaisu 1958-1960, josta seuraava lainaus:

Reino Karppisen kirjoitus Karl Fredrik Malmström, ammattimies ja opettaja: ”Kirjanpainaja Karl Fredrik Malmström syntyi Helsingissä helmikuun 15. päivänä 1867 perheen vanhimpana poikana… Niin joutui Karl Fredrik 14 vuotiaana ajan tavan mukaisesti, taloudellisista syistä, lähtemään kodistaan maailmalle onneaan etsimään. Hän joutui enonsa hoitoon Lopelle. Siellä hän ei kuitenkaan viihtynyt kauan, vaan palasi takaisin Helsinkiin ja pääsi 15 vuotiaana, kesäkuun 1. päivänä 1882, latojan oppiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainoon. Saatuaan alkeellisen opetuksen hän joutui latomaan ’Morgonbladet’ia’. Lehden silloisena toimittajana oli Aug. Hagman. Weilin & Göösin kirjapainon siirryttyä v. 1883 Helsinkiin Läntinen Heikinkatu 20:een, siirtyi Malmström vuoden syyskuussa jatkamaan latojanoppiaan tähän kirjapainoon, jossa hänet syyskuun 15. päivänä 1887 julistettiin asianmukaisin seremonioin opinsuorittaneeksi taituriksi. Jo silloin herätti hänen ammatinharrastuksensa huomiota, ja niinpä hänet valittiinkin seuraavana vuonna alifaktoriksi samaan kirjapainoon. Tässä toimessa hän oli tammikuun 20. päivään 1891, jolloin muutti Kuopioon O. W. Backman’in kirjapainon faktoriksi ja johtajaksi. Tämän kirjapainon Malmström osti 1.11.1900 ja muutti sen nimeksi K. Malmströmin kirjapaino. Backman toimi vielä lyhyen ajan hänellä faktorina. Kuopiossa ollessaan Malmström avioitui 10.7.1895 Kuopion kappalaisen, sotarovasti August Fredrik Granit’in ja hänen vaimonsa Johanna Elisabeth’in (os. Sundman) tyttären Milma Charlotta Granit’in kanssa. Hän oli syntynyt Kuopiossa 16.9.1872 ja kuoli Helsingissä 31.7.1956. Avioliitossa syntyi kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kirjapainotyön lisäksi Malmström toimi Kuopiossa lehtien toimittajana ja perusti mm. v. 1903 ’Kuopion Uutiset’-nimisen lehden (nyk. Pohjois-Savon Sanomat). Hänelle oli uskottu myös huomattavia kunnallisia luottamustoimia. Hän kuului kunnallisiin johto- ja valiokuntiin… Malmström oli myös v. 1900 mukana Helsingissä perustamassa Suomen Kirjapainajain Yhdistystä, oli sen ensimmäinen johtokunnan jäsenenä ja toimi sen yleisen kokousten sihteerinä. Vuonna 1908 hänen oli pakko myydä omistamansa kirjapaino. Malmström palasi takaisin Helsinkiin ja asettui asumaan taloon Säästöpankinranta 4. Hän alkoi harjoittaa asioimisliikettä edustaen ulkomaisia kirjapainokoneita ja tarpeita. Vuoden 1910 alusta valittiin Malmström ’Kirjapainotaito’-lehden päätoimittajaksi, jota tointa hän hoiti hyvin vaikeissa olosuhteissa vuoden 1912 loppuun. Lopetettuaan päätoimittajan tehtävät hän antautui koneiden ja metallialan tarvikkeiden myyjäksi ja oli ajoittain alan liikkeiden, Mangnet’in ja Agroksen, palveluksessa. Laajan tietoalansa takia luultiin häntä tässä toimessa joskus insinööriksi. V. 1912 hänellä oli tarkoitus perustaa kirjapainotarvikkeiden tuontiyhtiö ja ryhtyä myös näiden tarvikkeiden kotimaiseen valmistukseen. Oma ammatti veti kuitenkin puoleensa ja v. 1923 ilmestyi hänen kirjoittamansa ’Kirjapainotaidon oppikirja, latomisosa’. ’Painamisosan’ käsikirjoituskin oli valmistumisasteella, mutta se jäi julkaisematta. Täyttäessään vuonna 1927 60 vuotta hän toimi erään sanomalehden oikolukijana. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1929, onnistuttiin Malmström kiinnittämään Helsingin kirjapainokoulun ammattiopettajaksi, missä toimessa hän työskenteli kuolemaansa saakka. Malmström toimi myös useita vuosia työnantajien valitsemana Helsingin kaupungin Ammattioppilaslautakunnan graafisen alan ammattikypsyystyönäytteiden arvostelijana… Koulu toimi siihen aikaan Hankkijan talossa Salomoninkatu 1. Huoneisto oli käynyt entistä ahtaammaksi oppilasmäärän lisääntyessä vuosi vuodelta. Pidentämällä päivittäistä opetustuntien määrää ja järjestämällä opetus lomittaiseksi vältyttiin teoreettista opetusta johonkin toiseen kouluun. Koulu alkoi aamuisin jopa klo 7 ja kesti useampana päivänä klo 19-19 asti. Koulussa toimi sekä suomen- että ruotsinkielinen osasto, kummassakin 3 luokkaa. Luokat oli jaettu kahteen ammattilajiin, latojiin ja painajiin… Seuraavan lukuvuoden alusta tapahtui opetuksessa huomattava edistysaskel, sillä koulu aloitti tällöin toimintansa uudessa huoneistossa Kansakoulukatu 3:ssa. Malmströmin opetustehtäviin kuului nyt latomisen opetuksen lisäksi ammattilaskento molemmilla osastoilla. Lukuvuodelle 1931-32 suunniteltiin saksankielenkin opetusta III luokille. Koska Malmström oli saksan kielen taitoinen, olisi hän varmasti pystynyt antamaan opetusta tässäkin kielessä. Jostain syystä ei ko. opetusta kuitenkaan aloitettu… Samoin seuraavana kesänä Malmström oli opettajana maaseutuoppilaiden kesäkurssilla, ja seuraava lukuvuosi 1935-36 jäikin hänen viimeiseksi opetusvuodekseen… Kirjapainotaidon kohottaminen oli hänen päämääränsä ja arvokkaimman työn hän varmaankin suoritti julkaisemalla Kirjapainotaidon oppikirjan, ainoan laatuaan meidän pienissä oloissamme.”

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Kiitos. Hienoa että meitä painoalan ammattilaisia muistellaan näin myös blogien muodossa.

Vaikka olen jo työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt niin usein painan vielä unissanikin :D

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Terveisiä sivunvalmistuksen puolelta, minkä toimen tosin jätin jo 2002.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Pentti Mattila.

Mielenkiintoinen kirjoitus aihe sinulla.

Ihmiskunnassa yleensä, tietoa, elämästä on aliarvostettu.
Samalla elämän kokemuksia, on yleensä yli arvostettu.

Ihmisillä on vieläkin tiedon puute. Oikea tieto ihmisen elämästä, mikä voisi avata ovia avaralle oikealle tiedolle.

Tietoinen tajunta, ihmisen elävän sielun ominaisuuksista, niin kuin ihmisellä olisi mieli, millä on itsemääräämisoikeus.
Äly, tajunta, mielikuvitus, tahto, muisti ja tunteet.

Mielikuvikseen liittyvä kyky, luoda ajatuksia, ajatella, tietoisesti valita, valinnat, millä tiedolla täyttää mielen ajatukset.

Tieto ihmisen mielessä, sisältää voimaa toistua ja poikia tulevaisuudessa.

”Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.”

”Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

Paavalin kirje Filippiläisille. 4:8,9.

RE: ”Painoviestintäalan koulutus täyttää 100 vuotta, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 10.12.1918 perustaa kunnallisen yhdenpäivän koulun latojia ja painajia varten. Alan opetus on muuttunut ammattien muuttuessa ja opetusmenetelmien muututtua, eivätkä muutokset näytä loppuvan, vauhti vain kiihtyy.”

”Tiedonvälityksessä kirjapainotaito eli graafinen teollisuus on ollut aina tämän vuosisadan alkupuolelle asti ainoa käyttökelpoinen menetelmä. Vasta viime aikoina on sen rinnalle syntynyt kilpailevia joukkotiedostusvälineitä, ensin radio, elokuvat ja sitten televisio. Tämän jälkeen tietokoneiden yleistyttyä internetin hakukoneen (Google) sosiaalinen media jne. kaikessa laajuudessaan.”

Oikean tiedon kautta ihmisen elävä sielu voi löytää totuuden polun. Totuuden polku voi suunnata kohti taitoa, ja taidon kautta löytää terveellisen elämän. Oikea tieto on ihmisen hyväksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset