Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Kirjastojen kierrätyslaatikot

Kirjaston kierrätyslaatikot

Kirjastoissa vieraillessani tulee aina käytyä katsomassa kierrätyshyllyä, josta olen löytänyt paljon hyvää luettavaa. Luettuani olen palauttanut ne kiertoon uudestaan ja vienyt omiakin kirjoja kierrätykseen. Kaikki ei halua nähdä niin paljon vaivaa, että kodista poistetut kirjat tulisi vietyä kirjastoon kierrätykseen, vaan ne tulee heitettyä roskiin, mikä on huono asia. Joissakin kirjastojen kierrätyshyllyissä on ohjeistusta ettei liian huonokuntoisia tai likaisia kirjoja pitäisi tuoda. Joskus tutkiessani kierrätyskirjoja, niin jotkut epäuskoissaan kysyvät, että saako tästä noin vaan ottaa kirjan luettavaksi.

Viimeisin kierrätyshyllystä löytämäni kirja on William Jokisen ”Mitä tämän jälkeen? Ajatuksia vainajiemme elämästä” (Uusi kirja 1945). Kirjan käsikirjoituksen oli läpikäynyt piispa E. G. Gulin. Kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan päätyttyä, jossa oli kaatunut 50 miljoonaa miestä. Kirjoittajan oli mietityttänyt mitä hänen kaatuneelle pojalleen on mahtanut tapahtua. Lainaus sivulta 11: ”Kun poikani oli vuoden kadoksissa, eikä kukaan voinut varmuudella sanoa, oliko hän kaatunut vai elikö vielä jossakin maan päällä, alkoi tuo aika koskea liian raskaasti. Sitä ei kukaan muu edes aavista kuin se, joka on itse tämän kokenut. Tässäkin taistelussa aloin rukoilla Jumalalta selvitystä. Ajattelin poikani olevan vankina jossakin kaukana taikka erämaassa ruumiina. Muuta mahdollisuutta ei ollut. Noin parin viikon kuluttua, kun olin asian laskenut Jumalan eteen, tuli selvyys. Minulle soitettiin eräänä päivänä: ’Poikanne on matkalla kotiin’. Hänen ruumiinsa oli ihmeellisellä tavalla löydetty yksinäisestä erämaasta ja lähetettiin valkoisessa arkussa kotipaikalle. Näin tuli rukouksiini pian vastaus.

Nytkin laskeuduin Herran eteen. Pyysin vakavasti selvitystä siitä, ovatko vainajamme (ja tietenkin ajattelin ennen kaikkea mainittua poikaani) tiedottomina vaiko elävinä kuoleman jälkeisessä tilassa. Kysymys oli minulle niin tärkeä, että minun täytyi saada siihen jo omakohtainen selvyys. Ihmeellinen vastaus tuli jälleen. Tapaus on ainutlaatuinen elämäni aikana ja luulenpa, että se on harvinaista kristittyjen piirissä, ehkäpä odottamattoman outoakin. Mutta joka tapauksessa se on vastaus rukouksiini eikä suinkaan Raamatun vastainen. Oli myöhäisilta. Kello lienee ollut 22.30, kun asuntooni, jonne yövyin, saapui Jumalan ihmeellisen johdatuksen tietä kaksi uskonystävääni… Meille avattiin toiseen maailmaan ovet tai oikeammin kahdelle meistä erinneelle, jotka osoittivat meille näkymättömän maailman todellisuuden… Mutta Herra antoi meidän kuulla sanomia toisesta maailmasta. Äitini ja poikani puhuivat: - Te olette käyneet täydellisiksi tulleitten vanhurskaiden henkien tykö (Hebr. 12:23), aloitti kauan sitten virran yli siirtynyt hurskas äitini. – Olen äitisi ja olen saanut luvan tulla tämän profetian kautta lohduttamaan sinua. Olen saanut tähän erikoisluvan sinun ahdistuksesi ja tuskasi tähden. Olen seurannut kulkuasi ja rukoillut puolestasi. Täällä pyhät ovat muistaneet sinua rukouksin. Älä murehdi. Aikasi on lyhyt ja tiesi valkenee pian, jne. - - - …

Äitini vaiettua kuului ääni: - Olen poikasi ja tahdon lohduttaa sinua. Isä, älä murehdi minua! Minulla on täällä hyvä olo. Saan soittaa täällä Kristuksen antamaa valkoista kannelta. – Seuraan sinua elämäsi vaiheissa. Olen hyvin lähellä sinua ja asioitasi. Kun julistat sanaa, olen sivullasi. Olen seurannut suruasi, mutta surusi saa pian käänteen. Valo koittaa ylitsesi ja sinä tulet pian tänne, missä minä olen. Mutta sitä ennen tulee monta niistä, jotka nyt tunnet, aivan sinun läheisiäsi. Aika joutuu nopeaan ja nyt on jo ajan kello puoli kaksitoista… Tällä hän tarkoitti meidän nykyistä aikaamme eikä sitä iltaa eikä yhdessä olon hetkeämme. Poikani puhui muutakin, jota en voi kirjoittaa eikä ole ehkä luvallistakaan, koska sanoma tuli vain minulle. Virkaveljeni itki toisessa nurkassa myös siunaantuneena ja suuresti hämmästyneenä siitä, mitä olimme kokeneet… Tämä on sataprosenttisesti totta. Laskeudu polvillesi, tunnusta syntisi, rukoile pelastusta ja usko Jeesukseen Kristukseen ja sinä varmasti pelastut.”

Mielenkiintoista pohdintaa kuolemanjälkeisestä elämästä...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset