Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Lukemiseen innostamista

Olen lukemassa norjalaisen kirjankustantajan Harald Griegin kirjaa "Kustantajan muistelmia" (WSOY 1959), jossa kerrotaan Norjan suurimman kustannusliikkeen Gyldendal Norsk Forlagin johtajan kokemuksia kustantaessaan kirjoja. Kirjassa on mielenkiintoinen tarina kuinka Harald sai erään henkilön innostumaan lukemisesta, jonka voi löytää sivulta 105, josta tämä lainaus: "Se väite, että tässä maassa on lukemattomia ihmisiä, jotka eivät ole vielä joutuneet kirjojen taikapiiriin, pitää valitettavan hyvin paikkansa, vaikka viimeksi kuluneet vuodet ovatkin saattaneet jatkuvasti uusia kansankerroksia tämän piirin sisäpuolelle. Mutta kiivainkin vastustaja on käännytettävissä kuuliaiseksi lukemisen evankeliumille - siitä koin huvittavan esimerkin sodan aikana. 

Vankilassa istuessani työnnettiin eräänä yönä sellitoverikseni odottamatta keski-ikäinen satamatyöläinen, koko lailla epämiellyttävältä vaikuttava mihenköriläs, joka ei ollut tehnyt muuta kuin varastanut jotakin saksalaisilta. Koin melkoisen järkytyksen, kun hän minun yrittäessäni saada syntymään kirjallista keskustelua vannoi, ettei hän ole lukenut ainoatakaan kirjaa kouluaikojensa jälkeen, ja vakuutti, ettei ikinä enää kirjoja lukisikaan. Kirjavalikoima, jolla olisin voinut häntä houkutella, oli ylen köyhä. En ollut saanut luettavakseni muuta kuin Raamatun - senkin monien pyyntöjen jälkeen. Tarjouduin jakamaan tämän erinomaisen teoksen hänen kanssaan, mutta hän torjui ehdotukseni pilkallisin sanankääntein. Olin kuitenkin päättänyt yrittää käännyttää tämän Karlsenin kirjallisuuden opetuslapseksi. 

Ja eräänä päivänä minä keksinkin keinon. Selitin Karlsenille, että kirjassani kerrottiin vankiloista, samoin ihmisistä, joiden oli eri tavoin onnistunut murtautua niistä pakosalle. Silloin Karlsen höristi korviaan: hän kaipasi kipeästi juuri murtautumistekniikan käsikirjaa. Ja kun sitten pari päivää myöhemmin seisoin jakkaralla ikkunan ääressä ja yritin nähdä vilauksen sinistä taivasta kalterien lomista, huomasin että Karlsen oli selkäni takana ryhtynyt salaa lehteilemään Uutta testamenttia. Eikä aikaakaan, kun hän jo aivan avoimesti vietti aikaansa etsimällä Pyhästä kirjasta sellaisia sivuja, joilla puhutaan vankiloista. Niiden lukumäärä ei ole suinkaan vähäinen; rikkaimman löytönsä Karlsen teki Apostolien teoista, jossa Paavali, Pietari ja muut opetuslapset jakoivat usein Karlsenin ja minun kohtalon, mutta olivat kuitenkin aina meitä onnekkaampia, sillä portit avautuivat itsestään heidän edessään tai sitten joku enkeli avasi ne heille. En usko koskaan väsyväni Pietarin ihmeellisestä pelastumisesta kertovaan kuvaukseen: hän nukkui istuvillaan kahden sotilaan välissä, hänet oli kahlittu vahvasti ja oven ulkopuolella seisoi vartijoita, mutta kuitenkin hän pääsi pakenemaan kenenkään huomaamatta. 

Kun Karlsen jätti hyvästit ja kiitti yhdessäolosta, hän huomautti viimeiseksi sanoikseen sellin ovelta: 'Taidan mennä ostamaan kirjan heti ensimmäisenä tilipäivänä...'"

Näin meidänkin on hyvä tehdä kirjallisuuden ystäviä enemmän ja enemmän...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset