Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Mietteitä eläkkeelle jäädessäni

Mietteitä eläkkeelle jäädessä

Jään eläkkeelle sairauksien vaivatessa. Olen huomannut mm. sosiaalisessa mediassa kirjoituksia eläkeläisten määrän kasvusta verrattuna työssäkäyviin. Nuoren sukupolven keskuudessa on ongelmana ettei sopivaa työtä ole, vaikka eläkkeelle jääneiltä vapautuu työtehtäviä. Työpaikkoja vähenee erilaisten säästötoimenpiteiden, automaation ja kolmansien maiden korkeakoulutetun  halpatyövoiman käytön myötä yrityksissä.


Muistan kun aloitin työuraani 1970 luvulla kirjapainossa, niin erä kirjapainon toimihenkilö kertoi meille nuorille, kun olimme joutilaina, kuinka tärkeää on tulla korvaamattomaksi ja pyrkiä luomaan itselle yrityksessä paikka mihin erikoistuu tulemalla spesialistiksi, jolloin työt ei lopu, ettei vaan anna sellaista kuvaa, että on töissä vain. Samat ongelmat ovat tämän päivän nuorilla ratkaistavana, että mistä löytää oman paikan tehdä työtä ja elättää perheensä ja itsensä ja auttaa niitä, jotka eivät kykene siihen vammautumisen tai muun syyn tähden. Tämä tarkoittaa varmaan sitä, että saadessaan yrityksessä toimen, niin toimii ongelmien ratkaisijana kuin osana ongelmaa.

Työurani tehtäviin on kuulunut painajan tehtävät, työnjohtajan, mainostoimistofaktorin, myyntimiehen, asemoijan ja opettajan tehtävät, mutta kaikki nämä tehtävät ovat olleet kirjapainoalalla. Me kaikki ollaan saatu erilainen määrä talentteja, jotka voivat olla syntymälahjana saatuja kykyjä jne., joilla voimme tehdä paljon yhteisömme hyväksi tai piilottaa käyttämättöminä huonon itsetunnon ja alemmuuden tunnon vuoksi.


Minulle työurassani tuotti vaikeuksia saamani kasvatus, sillä sukulaisteni sukujen monessa sukupolvessa on kamppailtu huonon itsetunnon kanssa, sillä ei osata kannustaa, vaan todetaan ettei sinusta ole mihinkään, eikä tämän vuoksi kannata opiskella mitään kun siitä ei ole meille mitään hyötyä. Nuoruudessani jotkut luokkakaverini ja pari työkaveriani tekivät itsemurhan, sekä varusmiesaikanani varuskunnan kantahenkilöstöön kuuluva teki myös itsemurhan kaikkien kasarmissa olleiden kuullen, näihin tekoihin lienee syynä ollut toivottomuus ja alkoholin liiallinen käyttö.

Kansalaiskoulusta muistan yhden kasvatusmenetelmän, joka oli seisottaa opiskelijoita tunnista toiseen, minulle ei vaan auennut se mihin sillä pyrittiin, toisi siellä oli sellaisiakin opettajia joilla ei ollut käytössä tämä kasvatusmentelmä. Huono itsetunto saa aikaan muiden alaspainamista ja vähättelyä, jotta oma elämä korottaisi siedettäväksi näin itsetunto-ongelmien kanssa. Alemmudentunnosta lähtee kun ei ole mitään käsitys, että rahat pitää tuhlata nopeasti, kuin ne voi menettää kuitenkin. Alemmuuden tunteiden vuoksi ei synny kunnollisia ihmissuhteita, koska on niin epävarma ja kykenemätön sitoutumaan mihinkään pysyvästi.
Työelämän jäädessä nyt taakse, niin alkaa viimeinen vaihe elämässä, jonka pituutta kukaan ei tiedä etukäteen. Tämän vuoksi on hyvä palauttaa mieleen elämänsä vaiheita ja jopa kertoa niistä, jos niistä olisi jollekin hyötyä. Tämän vuoksi jatkan hieman elämäni avaamista.

Olen syntynyt perheeseen, jossa isäni suku on Pohjois-Pohjanmaalta. Isäni suku on asunut siellä satoja vuosia ja on ollut kommunistinen ja ateistinen monessa polvessa kieltäen Jumalan olemassaolon. Äitini ortodoksinen suku Pohjois-Karjalasta on taas asunut siellä satoja vuosia myös, mutta 50-luku sai ihmiset muuttamaan työn perässä Helsinkiin. Synnyin Helsingissä 50-luvun puolivälissä, eikä isäni vakaumuksena perusteella halunnut, että lapset kastetaan kirkon jäseniksi. Vasta 6 vanhana minut kastettiin Luterilaiseen kirkon jäseneksi. 

Suurin ongelmani liittyi alkoholiin. Alkoholin tuoma hetkellinen unohdus ongelmista sai aikaan usein ongelmanratkaisuna käytettynä riippuvuuden ja orjuuden, minkä seurakusena alkoholin käyttö oli pakonomaista. Tämän seurauksena alkoholi sai aikaan paljon vaikeuksia elämääni. Ja siihen murheeseen oli taas saatava lohdutusta alkoholista ja kierre oli valmis, josta omin voimin ei ole pois pääsyä. Tätä jatkui parikymmentä vuotta ja toi vakavia ylipääsemättömiä ongelmia, sillä alkoholi oli paljon rakkaampi asia kuin työ tai perhe. Tämän seurauksena olin menettämässä molemmat. Eräänä yönä keväällä 1994 koin suunnatonta epätoivoa, että kaikki asiat ovat kaatumassa päälleni ratkaisemattomien ongelmieni seurauksena, niin ettei minulla olisi perhettä, ystäviä tai työpaikkaa tai edes tulevaisuutta. Tilanne oli todella epätoivoinen. Ennen tätä kokemustani minulla oli Jyväskylän kokemus 1992 jolloin olin pätevöitymässä ammattikoulun opettajaksi Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Jyväskylässä ollessani näin K-kaupan ilmoitustaululla ilmoituksen Nicky Cruzin kokouksessa Jyväskylän jäähallissa. En saanut ilmoitusta mielestäni. Silloin sairastin usein toistuvaa ja vaikeaa selkäsairautta (noidannuoli). Kivuistani huolimatta menin tilaisuuteen, mutta en uskaltanut tulla eteen tekemään ratkaisua Jeesuksen puoleen. Tunsin olevani syntinen. 

Herättyäni talvella 1994 kahden aikaan yöllä kaikki elämäni asiat palautuivat mieleeni kuinka olen epäonnistunut elämässäni jo 40 vuoden ikäisenä. Minulle tuli mieleen tässä epätoivoisessa tilanteessa ajatus: Jeesus jos olet olemassa, niin auta minua. Kun olin sanonut ajatuksissani nämä sanat, niin näin huoneen tulevan täyteen käsittämätöntä kirkkautta (Jumalan kirkkautta) ja näin kuinka tästä valosta erkani valopallo, joka tuli suoraan päätäni kohti. Tilanne oli pyhä ja pelottava ja ajattelin, että tämä hetki on kuolemani hetki, sillä en kyennyt liikkumaan. Tunsin kuinka sähkövirta kulki ruumiini lävitse edestakaisin ja kuulin taivaallista ennen kuulumatonta musiikkia ja tunsin vapautta ja iloa. Tämän tapauksen jälkeen ymmärsin, että Jeesus oli kuullut epätoivoisen rukoukseni ja vapautti minut Jumalan lapsen asemaan ja vapauteen synnin orjuudesta ja kahleista. Tämä tilanne oli todellinen, ei unta. Tapahtumassa Jeesus pelasti minut, ei uskonto tai seurakunta, vaan ylösnoussut elävä persoona Jeesus. Jumalan armo on ollut se voima, jonka avulla olen voinut elää riippuvuuksista vapaata elämää.

Tämän jälkeen koin kuinka Jeesus johdatti minua uskovien yhteyteen ja olin niin rakastunut Jeesukseen, etten tiennyt mitään muuta rakkaampaa asiaa kuin lukea Raamattua. Löydettyäni seurakuntayhteyden sain halun palvella vapaiden suuntien seurakunnassa rukouspalvelijana, niin kerran ollessani seurakunnassa vuonna 1997 rukouspalvelussa, niin eräs mies, jonka puolesta rukoilin sanoi, että hän haluaisi ja rukoilla puolestani. Hämmästyin tästä, mutta otin vastaan. Sitten hän kertoi kuinka Jumala oli puhunut hänelle, että hänen tulee ajaa parisataa kilometriä ja tulla puhumaan minulle tuntemattomalle miehelle, siitä etten saa pitää itseäni toisten loukkausten yläpuolella ja etten saa sanoa, että ei sillä ole merkitystä, vaan minun tulee tunnustaa, että loukkaukset satuttaa ja antaa ne anteeksi. Rakkaudesta Jeesukseen sain halun lähteä kertomaan  Jeesuksen minulle osoittamasta rakkaudesta niin, että olen vieraillut Etelä-Suomen vankiloissa, Venäjällä (Pietarissa ja Lahdenpohjassa Karjalassa), Yhdysvalloissa ja Intiassa Bangaloressa, sekä Kenian Siayassa kertomassa todistustani ylösnousseen Jeesuksen avusta meille apua tarvitseville ihmisille.

https://youtu.be/H7hyBYpV-ME

Minua hämmästytti kovasti huomata, että Jumala välitti ja rakasti minua minun puutteistani huolimatta. Olin kerran seurakunnan kokouksessa, jossa puhui amerikkalainen laulava ja soittava saarnamies Mike Herron. Hän oli saanut aiheen, josta puhua jo lähtiessään saarnamatkalle Suomeen. Hän puhui henkilöistä, jotka näkevät asiat aina kielteisesti ja toinen asia liittyi siihen, kuinka jotkut ajattelevat Jumalan olevan samanlainen kuin heidän ankara isänsä, joka etsii vain tilaisuutta rangaista. Siinä penkissä istuessani koin, että saarnamies puhuisi minusta, mistä tietääkin nämä asiat. Lopuksi saarnamies totesi, että hän kokee täällä olevan yksi tai kaksi henkilöä joille tämä sanoma oli erityisesti. Hän pyysi näitä ihmisiä tulemaan esille ensin alttarille, jotta hän voisi rukoilla heidän puolestaan. Taistelin penkissä tulenko esille ja ilmaista itsensä tällaiseksi ihmiseksi, joka tarvitsisi Jumalalta jotakin. Taistellessani penkissä, niin iso joukko meni jo saamaan Jumalalta siunausta, silloin ajattelin, että nyt minua ei kukaan huomaa, kun menen muiden mukana, mutta saarnamies sanoi minulle: ”tule sieltä takaa, sillä Jumala haluaa siunata sinua”. Hänen rukoillessaan puolestani, niin tulin niin täyteen iloa Jumalan hengestä, etten voinut uskoa, kuinka tässä näin kävi, sillä mitään tällaista en kokenut ennen tätä.

Ennen muuttoani Porvoon ammattikoulusta Helsinkiin vuonna 1998, niin porvoolainen opo jutteli kanssani ja kertoi havaitsemastaan muutoksesta elämässäni opettajan työssä, sillä ennen vuotta 1995 oli paljon vaikeuksia opiskelijoiden kanssa, mutta sen jälkeen asiat sujuivat hyvin, minkä vuoksi hän halusi, että muutamat muutkin opettajat kokisivat samalaisen muutoksen elämässään. Tämä muutos oli sitä, kun tulin uskoon, joka sitten näkyi tällä tavoin. Opettajaksi palasin edelleen toimivaan kouluun, jonka oli käynyt 1970-luvulla. 

Kenenkään ei tarvitse jäädä epätietoiseksi siitä, että onko Jeesus kykenevä auttamaan sinua, sillä sinä voit kokea sen myös itse tunnustaen olevasi syntinen ja tarvitsevasi Jeesuksen apua pyytäen Jeesusta sydämeesi suun tunnustuksella ja uskomalla sydämessäsi tähän. Pelastus on yksin armosta, mutta rakkaus Jeesukseen ja Pyhän Hengen voima saa meidät tekemään parannusta vanhasta elämästä. Sinä pelastut tulevalta tuomiolta Jumalan armosta. Miksi asia on näin? Siksi koska Jeesus otti ristillä meidän ansaitun tuomiomme paikkamme ja vuodatti viattoman verensä meidän edestämme. Tämän jälkeen etsi uskovien yhteys ja opi tuntemaan Herrasi Jeesus aina syvemmin ja kerro saamastasi avusta antaen kunnia Jeesukselle.

Somalian kielellä

Waxaan kadhashdey qoys. Qoyska aabahey waxey dagnaayeen woqooyka Finland. Aabahey dadkiisi sanado badan oo baqol sano ah, waxey ahaa yeen dad aan ilaahey aqoonin. Awoowo ka awoowe waxey diideen in uu Ilaahey jiro. Hooyadey famil ortodoksi ayey katimid, waxeyna ka dhaladey reer waqooyka Karjala iyadana reerkooda waxey dagnaayeen boqolaalo sano. Daariiqda 50 kii dadku shaqo ayey kadoonteen oo u guureen Helsinki. Waxaan ku dhashtey Helsinki daariiqda 50 kii dhaxdeeda, aabahey wuu hor istaagey in nala waqlalo ama biyaha nala kaliyo oo kaniisata xidhiidh la yeelanno inaanu kaniisata ka mid naqonno waa diidey. Lix jirkey ayaa li waqlaley ama biyaha likaliyey aana ka ciwaan kaley kaniisata. Aabahey dadkiisi waxaa ku badnaa dadka balwada leh taas oo aniguba waqtigey isoo martey oo igu dhacdey in aan qamrika cabo oo maankeyka dooriyo. Qamriku wuxuu iigeen jirey iloowosho iyo dhibaado iyo in aan ka hadh kar waayo oo aan adoon u noqdo. Qamriku wuxuu iigeeyey waxyaba farabadan in aan sameeyo oo aan marka danbe ka shaleeyey. Fikirradaas markey igu furfurmado waan qalbi jabi jirey oo qalbika waxaan mar labaad ku dhisi jirey qamrika hadanana halkii uun baan kusoo noqon jirey sababto ah awooddeyda ma kaka bix karin. Arinta waxey socodey 20 sano, waxeyna keentey dhibaatoyn adag oo aan ka gudbi karin, waqtigaas qamrika aad baan u jeclaa oo wuxuu ii kala qiimo badnaa shaqado iyo qoyska. Arintaan dardiisi labadaba in aan waayo ayey u dhoweed. Labaadan sano ka bacdi habeenkoo waxaan dareemey arimahan oo dhan iney korkeeyka kusoo dhacwadaan, xalin la' aanta, si inaan la heyn qoys, saaxiib, shaqo ama rajo. Arinta waxey ila aheyd waxaan aan rajo laheynba. Waxaan dareemey in aan ahay qof danbiile ah. Waxaan rabey in aan cadeeysto danbigeyga iyo in aan ka doobad keeno wixii aan sameesey. Markaan soo kacay labadii habeennimo wixii dhamaa nolasheydi soo marey ayaa xasuustey oo waxaan is idhi sidee nolosheyda u xumeed 40sano. Waxaa iigu soo dhacdey fikradii rajo la'aanta aheyd: Ciisoow hadaad jirti i caawi. Markaan dhahay galmadaas waxaan argey qolkii oo buuxo nuur (ilaahey nuurkiisi) iyo waxaan kale oo aan argey nuurkaas sida banooniga ookale ah, wuxuuna yimid madaxeygi. Xaalku wuxuu ahaa quduus iyo cabsi waxaana ka fikirey waqdiga dhimashada awood aan ku dhaqaaqona ma laheen. Waxaan dareemey in ey koroonto igu soconeyso hore iyo gadaal jidhkeyka waxaana maqley myysik oo aan la maqlin waxaana dareemey xoriyad iyo farxad. Arintan ka bacdi waxaan fahmey inuu Ciise masiixi maqley ducadeydi rajo la aanta eheed wuu i xureeyey caruur kadhigidda wiilka Ilaahey. Wuxuuna iga xureeyey danbiga adoonnimada iyo xadhgii. Arinkan wuxuu ahaa run, riyo ma eheen. Dhacdadan ciise masiixi ayaa i bad baadiyey, diin ama kaniisad ma ahan waxa weeye sare kaciddii ciise masiixi noloshiisa ayaan ku badbaadey. Naxariista Ilaahey waa awood, awoodaas oo iga caawisey in aan ku noolaado danbi la'aan. Arinkan ka bacdi waxaan dareemey sida ciise masiixi ii hogaamiyey in aan xidhiidh layeeshey dad aamin ah, aad ayaan u jeclaa ciise masiixi, wax kale oo aan sidaas u jecelahay majiro in aan kitaabka quduuska aqriyo mooyaanee. Markaan kaniisata xidhiidh layeeshey waxaan rabey in aan kasoo marqaadi furo ciise masiixi jecelkiisa. Waxaan marti u aadey koonfurta Finland jeelkiisa, Ruushka gobollada (Pietar, waqooykaLahden Karjala), Mareekanka, Bangalor iyo Kenya waanka soo marqaadi furey sara kaciddii ciise masiixi caawitaanka. Anaga kuwa danbiga ku duraandaroodey. Qofna ma ahan in uu meesha ku hadho oo isdhaho ciise masiixi maku caawin karo, adiga waad dareemi kartaa waana cadeysankartaa inaad tahay danbiile oo aad u baahantahay ciise masiixi caawitaankiisi adoo qalbika ka baryeyyo oo afkaakana ka marqaadi fureyyo qalbikana ka aamisan iyo in aad doobad keentit. Adi waa badbaaddey xukunka kuu iman lahaa waad ka badbaaddey. Arinku maxey sidan u noqodey? Waxey u noqodey ciise masiixi ayaa istalaabta ku qaadey xukunka nala saarlahaa oo dhiigiisa ayaa inoo daaddey. Markan kabacdi dad aamin ah iyo kaniisad soo raadi oo baro rabbi Ciise masiix mar marka kasii danbeeso sifiican u baro iyo ka marqaadi fur caawitaanka iyo ixtiraam Ciise masiixi.

English

These things were a consequence of my sin: anxiety, guiltiness, loneliness, restlessness, being a slave and addict to drugs and alcohol. But I found that there was help for me! 

I want to give my own testimony of how I've been set free from the slavery of sin and judgment that my deeds have deserved.

On my father's side, our family came from Northern Pohjanmaa. My family on my father's side have lived hundreds of years in that area, and they have been atheists for many generations, denying God's existance. My mother's Orthodox family comes from Northern Karjala and they've lived there hundreds of years, but the in the 50's, people moved from there to Helsinki looking for work. I was born in the mid-50's in Helsinki. My father, according to his beliefs, didn't want the children to be baptized in the church. When I was six-year old I was baptized into the Lutheran Church. In my father's family, there has always been a lot of alcoholism, which problem I had inherited, too. 

The short relief from my problems that I felt when I drank made me an addict and slave to alcohol. This alcohol habit was something I just "had" to do, and the alcohol made me do many things that I regretted. But for the sadness I was experiencing, I had to drink the alcohol for some relief, and it was a terrible circle which I myself could not get out of. This continued for twenty years, and it brought serious problems, because I loved alcohol more than work and family. This addiction caused me to lose them both. One night ten years ago, I realized that everything was falling apart because of this addiction. I realized that if I continued in this alcoholic lifestyle, I wouldn't have family, friends, work or even a future because the situation was so hopeless.

After waking up at 2 a.m., all the things in my life came into my mind and I realized that, at the age of 40, I was a total failure. In this desperate situation, a thought came into my mind. "Jesus, if you are real, help me." When I said those words in my thoughts, right away I saw my room filled with brightness, and I saw how from this brightness, a ball of light came straight towards my head.  The whole experience was holy, and also frightening. I really thought that it was the moment of my death, because I couldn't move. It felt like electricity went back and forth through my body, and I heard heavenly, never-before-heard (by me!) music, and I felt freedom and joy. After this happened, I realized that Jesus did hear my desperate prayer, and set me free to be a child of God and free from the slavery of sin and bondages. This experience was real, not a dream.

After this experience, Jesus led me to meet other Christians, and I was so in love with Jesus that I didn't know anything more dear than to read the Bible. After I found a church, I had a desire to go and testify about the love that Jesus had showed to me so that I have visited prisons in Finland, and in Russia (St. Petersburg and Lahdenpohja, Karjala). I was able to tell about my testimony and how Jesus can help us sinners. Nobody has to stay in desperation and wonder if Jesus is really capable to help. Everyone can experience Him by confessing their sins and admitting that they need help and by asking Jesus to come in their heart. You must confess with your mouth and believe in your heart that Jesus is your Savior, so you can be saved from the coming judgment. Why is this situation so? Because Jesus took our place on the cross and shed His innocent blood for us. After you ask Jesus into your heart and confess Him as Lord, be sure to seek Christian fellowship and learn to know Jesus, your Lord, deeper. Then give a testimony of what Jesus does for you, giving glory to His name!

When we are born again and we have received Jesus Christ as our Savior we still have problems in our lives. God is not teasing us, but during difficulties God wants us to choose His will and way, not our understanding and old lifestyle. After accepting Christ in our hearts, our life is in the same kind of situation when Israel got free from slavery in Egypt. God set Israel free by His mighty hand and started leading them to the Promised land. During the journey Israel faced many difficulties, Egyptians were chasing them. There was the Red Sea to cross. There was a luck of food and water. 

All of these things revealed what was in the hearts of Israel and their altitude. Bring unsatisfied they started to rebel. They were complaining. Because of that bad things happened and they built a golden calf and started to worship false god. They committed idolatry. Near the Promised Land Moses sent 12 spies to research the Promised Land, but only two of them saw the things by God’s perspective. 

Rest of the spies made people (Israel) daupt the promises of God. There were giants and big walls. They all saw negative and impossible things. They filled people’s minds with unbelive. They only trusted their own seeing and own understanding. Because of that a whole generation didn’t make it (couldn’t go) to the Promised land. Only the next generation with Joshua and Caleb got to the Promised land. This is also a picture of the journey about us from the day we are born again to the moment we see God face to free in Heaven. We should be like Joshua and Caleb and not trust our experiences and abilities and not in our power, we should trust God and His promises. 

Circumstances change, but the word of god never changes. The point of this testimony is to encourange you and give you hope to trust God and trust in this word nevertheless the circumstances. I have experienced many difficult things, but trusting God and living daily with Him. I have won difficulties and moved on. Let’s not stay in self-pity and desperation. Let’s not give space to devil so that he could not destroy our connections and unity to people and to God. We are going forward and we don’t  stay in the past. Let’s stay in God’s word and connected to each other and the church.

Мое свидетельство об Иисусе Христе

Депрессия, чувство вины, одиночество, тревога, рабство наркотиков – всё это следствие греха, но на эти проблемы есть ответ. Я хочу рассказать своё свидетельство о том, как я освободился от рабства и обвинительного приговора греха, хотя я и заслужил это по своим поступкам.

Мой отец родом из Северной Финляндии. Его предки жили там сотни лет. Из поколения в поколение они были атеистами, отрицавшими Бога. Моя мать – из Северной Карелии, она воспитывалась в православной семье. В 1950-годах моя семья переехала в Хельсинки, чтобы искать работу. Я родился в Хельсинки в середине 50-х годов. Так как отец не верил в Бога, он сначала не давал согласия на моё крещение и членство в церкви. Но, в конце концов, под давлением родственников и соседей он согласился на это. Меня крестили, когда мне было шесть лет.

В семе отца было много алкоголиков.  В свое время эта проблема затронула и меня. Стремясь хоть на мгновение забыть о жизненных проблемах с помощью алкоголя, я стал его рабом, и совершал такие поступки, о которых потом жалел. Чтобы облегчить чувство стыда, мне снова приходилось пить. Это был замкнутый круг. Я не мог выйти из него своими силами.

Это продолжалось лет двадцать. Алкоголь стал для меня дороже семьи и работы. Я был на грани того, чтобы потерять и то и другое. Однажды ночью, десять лет назад, я почувствовал, что нависшие надо мной проблемы слишком велики, что у меня нет будущего. Я был в безнадежном положении, без работы, без семьи, без друзей.

Я проснулся в два часа ночи и думал о прожитой жизни, о том, как я все разрушил уже в возрасте 40 лет. В этом безнадежном положении я подумал об Иисусе Христе и сказал Ему: «Иисус, если Ты есть, помоги мне». Сказав эти слова, я увидел, как вся комната наполнилась Божьей славой, и ярчайший шар света стал двигаться в сторону моей головы. Это был страшный момент. Я подумал, что умираю, так как не мог двигаться. Потом я почувствовал как бы электрический ток, проходящий через моё тело, услышал небесную музыку, которой раньше никогда не слышал, почувствовал свободу и радость. Я понял, что Иисус Христос услышал мою безнадежную молитву, освободил меня, и сделал Божьим ребёнком. Это была реальность, а не сон.

После этого Иисус привёл меня в общение с верующими. Иисус стал мне очень дорог. Я не знал лучшего занятия, чем читать Библию. Я нашёл себе церковь и захотел свидетельствовать другим о той любви, которую Иисус проявил ко мне. С тех пор я езжу по тюрьмам Южной Финляндии и в разные места России (Санкт-Петербург, Лахденпохъя, Карелия), чтобы рассказать о любви Иисуса Христа к нам, грешным людям. Никто не должен сомневаться в том, что Иисус может помочь. Ты можешь принять Его помощь, признав свою греховность и попросив Его войти в твоё сердце. Сердцем веруют к праведности, а устами исповедуют ко спасению от грядущего суда. После этого надо искать общения с верующими, познавать Господа всё лучше и лучше, свидетельствовать о Нём другим людям, воздавая Ему всю славу.

MI TESTIMONIO SOBRE JESUCRISTO

Ansiedad, culpabilidad, soledad, drogas, alcohol...Estas eran las consecuencias que mis pecados me habían acarreado. No obstante, había ayuda para mi.

Mediante estas líneas, quisiera dar mi testimonio sobre cómo pude librarme de la terrible esclavitud del pecado y de las pésimas acciones que llevé a cabo para merecerlas.

Mi familia paterna provenía del norte de Pohjanmaa. Durante siglos habitaron la misma región. Fueron ateos generación tras generación; negaban la existencia del Señor.


La familia de mi madre en cambio, era ortodoxa y originaria de Carelia (Karjala). En los años 50 decidieron trasladarse a Helsinki por motivos de trabajo. A mediados de esa misma década nacía yo en la capital finlandesa. Cuando contaba con seis años de edad, fui bautizado en la iglesia luterana muy a pesar de las convicciones paternas.


En la familia de mi padre siempre hubo problemas de alcoholismo; algo que yo también heredé.

El alcohol me producía cortos periodos de bienestar por lo que me convertí en esclavo de esta adicción. Sentía una imperiosa necesidad de de beber de forma continua, lo que me llevó a cometer acciones de las que luego me arrepentiría.


Cuando la tristeza me invadía, era el alcohol lo único que me proporcionaba alivio rápido y de esta manera me encontré en un callejón sin salida durante más de 20 años.


En ese periodo de tiempo antepuse el alcohol a mi familia y trabajo. Acabé por perderlo todo. Hace diez años, una noche me puse a pensar detenidamente en que todo a mi alrededor se había derrumbado y que de continuar así, mi vida carecía de sentido sin un futuro que labrarme. Mi situación era desesperada.
Recuerdo que me desperté a las dos de la mañana y me dispuse a hacer un repaso de todo lo transcurrido en mi vida. Llegué a la conclusión de que a los 40 años de edad era un completo perdedor. En medio de tanta desesperación, una frase brotó en mi mente: "Jesús, si existes realmente, ayúdame". A continuación, vi una luz brillar en mi habitación. Una bola de luz se dirigió a mi cabeza. No podía moverme y tuve miedo de morir en aquel instante. Continué sintiendo una carga eléctrica que iba y venía a través de mi cuerpo mientras escuchaba una música celestial que nunca antes había escuchado. Sentí paz y felicidad.
Después de lo ocurrido, me di cuenta de que Jesús realmente oyó mi desesperada súplica. Me liberó de la esclavitud del pecado e hizo que me sintiera hijo del Señor. Fue real. No fue un sueño.

Tras esta experiencia, Jesús me guió para conocer otros creyentes cristianos. Amaba tanto a Jesús que no podía leer otro libro que no fuera la Biblia. Encontré una iglesia y fui a dar testimonio del amor que Jesús me había mostrado. Visité prisiones en Finlandia y Rusia. Hablé de mi experiencia de cómo Jesús puede ayudar a los pecadores. Nadie debería perder la esperanza en el Señor. Cualquiera puede conocerle confesando sus pecados, admitiendo que necesita ayuda y pidiendo a Jesús que entre en su corazón.


Debes confesarlo en lo voz alta y creer en lo más profundo de tu corazón que Jesús es el Salvador. Así podrás salvarte el día del juicio final. Por qué? Porque Jesús ocupó el puesto en la cruz en nuestro lugar y derramó su inocente sangre por nosotros.


Después de pedir a Jesús que entre en tu corazón, intenta buscar un grupo cristiano gracias al cual podrás profundizar mejor en el conocimiento de Jesús tu Señor.
Cuando llegue el momento, da tu propio testimonio de lo que Él hace por ti glorificando su nombre.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Minulle työurassani tuotti vaikeuksia saamani kasvatus, sillä sukulaisteni sukujen monessa sukupolvessa on kamppailtu huonon itsetunnon kanssa, sillä ei osata kannustaa, vaan todetaan ettei sinusta ole mihinkään, eikä tämän vuoksi kannata opiskella mitään kun siitä ei ole meille mitään hyötyä."

Uskoisin tuollaisen olevan hyvin yleistä erityisesti Suomessa ja luulen, että sille on ihan konkreettinen syykin olemassa. Olen siitä kirjoittanut näin:

Suomen itsenäisyyden ajan psykohistoriaa

P.S. Nautihan eläkepäivistäsi!

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Hyviä eläkepäiviä. Jeesusjutuista en niin kauheasti perusta mutta jos ovat sinulle tarkeää niin olkoon se niin.

Käyttäjän TimoNyman kuva
Timo Nyman

Pitkä ura graafisella alalla. Ukko sentään vielä voimissaan vaikka alalla monet asiat tekniikoineen ja automatioineen ovatkin muuttuneet ja muuttaneet alalla vielä olevien päivien kulkua. Hyvää jatkoa SINULLE PENA! Hyvää jatkoa myös SINULLE tärkeiden uskon asioiden kanssa mietiskelyyn. Nyt siihen on aikaa! T.N.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset