Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Kristityksi tuleminen

Kristityksi tuleminen

Maailmassa on paljon uskontoja, mutta yksi uskonto, kristillisyys perustuu henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalaan, joka on kaikkivaltias Isä luoduilleen, johon on mahdollisuus saada yhteys uskomalla ihmisen ja Jumalan väliseen suhteen luojaan Jeesukseen kristukseen (Messiaseen) syntiensä sovittajana.

Jane Fonda ”Tähänastinen elämäni” Otava 2006) lainaus sivulta 650: ”Myös eräs toinen tekijä vahvisti ymmärrettävistä syistä hänen (Ted Turner) murtumistaan ja sai hänet uskomaan, että olin mennyt järjiltäni: hän sai kuulla, että minusta oli tullut kristitty…Hän (Ted Turner) tunsi Raamatun paljon minua paremmin. Hän oli lukenut sen kahteen kertaan kannesta kanteen, oli ’pelastunut’ seitsemän kertaa (myös pastori Billy Grahamin myötävaikutuksella). Hän oli nuorena harkinnut jopa ryhtymistä papiksi, ennen kuin hänen nuorempi sisarensa oli kuollut hirvittävän, hivuttavan kuoleman ihohukkatautiin ja Ted oli kääntynyt pois Jumalasta… Aloin rukoilla joka päivä ääneen polvillani ja tunsin liittyväni siihen mysteerin voimaan, joka oli ohjannut minua menneen vuosikymmenen ajan. Se ei ollut niinkään oppimista Jumalan olemassaolosta, koska oppiminen merkitsee älyn käyttöä. Se oli enemmänkin Hänen läsnäolonsa kokemista, psyykkistä kirkkautta, joka antoi minulle mahdollisuuden päästä jonnekin tietoisuuden tuolle puolen.”

Ted Turner & Bill Burke ”Ted Turner – elämäni mediabisneksessä” (Otava 2009), jossa kerrotaan Ted Turnerin tarina miljonääriksi. Hänen isänsä oli aloittanut ulkomainosalalla ja Ted jatkoi sitä, sekä laajensi sen radio ja TV-alalle yrityksen hallituksen vastustuksesta huolimatta. Tässä on lainaus sivulta 114, jossa Terry McGuirk kertoo TV-bisneksen alkuvaiheista jotakin: ”Olin ainoa kaveri, joka lähti sinne Kanava 17:stä, ja saavuin Charlotteen pian WRET:n kuuluisan ’pee-aa-maratonin’ jälkeen. Se temppu oli helpottanut tilannetta jonkin verran, mutta asiat olivat yhä huonossa jamassa. Tedin palkkaamat uudet myyntimiehet perivät hommansa ryhmältä, joka oli saanut kaupungissa erittäin huonon maineen. Muistan yhä käyneeni eräässä paikallisessa huonekaluliikkeessä sillä seurauksella, että sen omistaja ajoi minut kaupastaan aseella uhaten. Toimitusjohtajamme oli kaveri nimeltä Sandy Wheeler. En tiedä, mistä Ted hänet löysi, mutta hän oli aika erikoinen tyyppi, sillä koko henkilökunnan oli osallistuttava kokoushuoneessa joka aamu kello kymmenen rukoushetkeen. Aseman kaikki muu toiminta yksinkertaisesti pysähtyi… Vuonna 1980 käynnistyy CNN uutiskanava, jonka juhlista lainaus sivulta 210: ”Tilasimme sinne asevoimien yhdistetyn soittokunnan, jossa oli maa- ja ilmavoimien, laivaston sekä merijalkaväen huippumuusikoita. He saapuivat muutamaa tuntia ennen ohjelman alkamista, kun me pystytimme katsomoa ja esiintymislavaa. Pyysin muusikoiden harjoitusten aikana heitä soittamaan virren ’Sua kohti Herrani’, koska olin lukenut, että soitettiin Titanicin kannella aluksen upotessa. Nauhoitimme lähetyksen siltä varalta, että kylmä sota kuumensi ydinsodan tasolle – silloin CNN voisi päättää viimeisen lähetyksensä tällä asevoimien soittokunnan esityksellä. Nämä olivat nuoria sotilaita, ja kyyneleet nousivat silmiini heidän soittaessaan tuota kaunista sävelmää. (Sivumennen sanoen tuo nauhoite on yhä CNN:n arkistossa – mutta onneksi heidän ei ole tarvinnut koskaan soittaa sitä!).  

Ja jossa kerrotaan myös mm. hänen kolmannesta avioliitostaan Jane Fondan kanssa, joka oli avioliiton aikana tullut uskoon mm. presidentti Jimmy Carterin ja hänen vaimonsa avustuksella. Lainaus sivulta 381, jossa Jane Fonda kertoo tästä tilanteestaan näin: ”Sellaista saattaa tapahtua, se on pehmenemistä, luopumista – nöyrtymistä ja avautumista hengelle. Se on ihmeellinen asia, ja koska se tapahtui elämässäni myöhään, olen hyvin tietoinen siitä. Ted ei voi antaa sen tapahtua. Hän uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta ei pysty sallimaan, että se tapahtuu hänelle itselleen tai että se olisi elämyksellinen kokemus, koska se avaa ihmisen kaikelle eikä hän pysty avaamaan sieluaan pyhälle hengelle, tai miksi sitä nyt halutaankin kutsua… En pitänyt sitä siihen aikaan uskontona. Tunsin vain kuuden vuoden ajan, että minua johdatettiin. Atlantaan saapuessani tapasin monia suurenmoisia ja fiksuja ihmisiä, jotka olivat uskonnollisia ja kävivät kirkossa. Ted ei tiennyt sitä, mutta kun kävimme kaikkien noiden vuosien aikana lukemattomilla vastaanotoilla ja erilaisissa juhlissa, olin aina jossakin nurkassa ja keskustellut usein Nancy McGuirkin – Terryn vaimon – tai Rosalyn Carterin kanssa. Tutkiskelin asioita, eikä Tedillä ollut siitä aavistustakaan. En koskaan kertonut hänelle noista keskusteluista, koska tiesin, että hän olisi yrittänyt taivutella minut luopumaan siitä.”

Howard Norton, Bob Slosser "Jimmy Carter - hämmästyttävä nousu huipulle" (Junior-Kustannus Oy 1977), josta lainaus sivulta 23: "Juuri senaattori Hughille Carter ensiksi ilmoitti uutisen, että hän ja hänen lähimmät omaisensa olivat päättäneet, että hän asettuisi ehdolle presidentin vaaliin. Senaattori kertoo: 'Noin kuukautta ennen kuin Jimmy julkisesti ilmoitti asettuvansa ehdokkaaksi hän tuli luokseni, kiersi talon ja koputti takaovelle: 'Hugh, haluan puhua kanssasi'. Menimme sisään ja hän sanoi: 'Minulla on sinulle kerrottavaa ja haluan koko perheen tietävän sen ensimmäisenä: 'Aion asettua Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaaksi.' 'Katsoin häntä hiukan ihmeissäni ja sanoi: 'Jimmy, aiotko tosissasi?' Ja hän vastasi: 'Kyllä, aion tosissani'. 'Eikö teistäkin ole hämmästyttävää kuinka nopeasti hän on noussut näissä vaaleissa?' Hugh kysyi. Ja tarjoutui kertomaan miksi näin oli tapahtunut. 'Eräs tärkeä syy on, että Jimmy on kristitty. Vauvasta asti isämme veivät meidät pyhäkouluun. Olemme kaikki Plainsin baptistikirkon jäseniä ja uskomme Kristukseen, rakastamme häntä. Jos joku on kristitty, se näkyy hänen elämästään ja se näkyy Jimmy Carterin elämästä. Se näkyy hänen vilpittömyydessään, hänen hymyssään, hänen suoruudessaan ja hänen kohteliaisuudessaan ihmisiä kohtaan.' 'Ja kun Jimmy Carter puhuu, se ikään kuin kahmaisee kuulijan heti paikalla. Hän tuntee Carterin aitouden... Hän selitti, että etelän baptistit eivät kasta lapsia pieninä. 'Kun baptistisessa kirkossa', hän sanoi, 'tulee siihen ikään, että tietää mielensä ja sydämensä, kerrotaan julkisesti, että on antanut sydämensä Kristukselle. Silloin hänet on otettu Kristuksen yhteyteen.'...

Kun Carterin suhde Jumalaan syveni, sen todellisuus joutui heti koetukselle lähimmäisen auttamisasiassa. Jeesus sanoi: 'Sinun on rakastettava Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Carter, kuten niin monet muut ennen häntä, oli oppinut ahdistuksen kautta, että näiden Jumalan kahden käskyn järjestyksen muuttaminen ei tuota samoja tuloksia. 'Jimmylle soitettiin eräänä päivänä baptistien veljeskunnasta', hänen vaimonsa kertoi. Soittaja oli joku etelän babtistiseurakunnan kokouksesta, Atlantan toimistosta, ja kysyi, lähtisikö Carter lähetysmatkalle. 'Hän kysyi heiltä, mitä se tarkoitti, ja he sanoivat vastasivat: 'Vain viikon antamista Jumalalle'. 'Hän kysyi: 'Kuka sen maksaa?' 'Ja he sanoivat: 'Te itse'. 'Jimmy vastasi ettei voinut lähteä. Kun hän tuli kotiin, hän kertoi siitä minulle. Ja hän rukoili sen vuoksi. Seuraavana päivänä, niin muistelen, hän soitti heille uudestaan ja sanoi lähtevänsä matkalle.' Carter itse kertoi tapahtumasta hyväntuulisen innostuneesti. 'Johtavat kirkkokuntani jäsenet pyysivät minua lähtemään lähetystyöhön. Puhelimessa kysyin: 'Mitä minun pitäisi tehdä? En tiedä mitään lähetystyöstä'. 'He vastasivat: 'Teidän täytyy yhden viikon ajan vain haluta antaa elämänne kokonaan Jumalalle ilman mitään ehtoja'. Hän pysähtyi, hymyili, sitten hänen kasvonsa vakavoituivat. 'Ensin sanoin, että sehän käy helposti.' Sitten aloin muistella, että vaikka olin ollut kristitty kolmekymmentä vuotta en ollut ehkä koskaan antanut elämääni Jumalalle ilman mitään ehtoja, en edes viideksitoista minuutiksi.' Seurasi pitkä tauko. Hymy pysyi poissa. 'Niin lähdin lähetysmatkalle ja sain omakohtaisesti uuden näkökannan kristillisyydestä ja sen tarkoituksesta.'...

Kello kymmenen sunnuntaiaamuna 28. maaliskuuta vuonna 1976 kaksitoista miestä kokoontui baptistikirkon yläkertaan Plainsissa kuullakseen pyhäkoulu-oppitunnin Jeesuksen toisesta tulemisesta. Opettajana toimi sijainen, jota ei ennakolta oltu ilmoitettu. Vakinainen opettaja Clarence Dodson eikä kukaan muukaan pitänyt tarpeellisena tiedottaa muutoksesta. Jäsenethän olisivat paikalla joka tapauksessa. Sijainen oli paikkakunnan mies, maineeltaan raamatunoppinut. Hän oli entinen kuvernööri Jimmy Carter, joka oli juuri palannut Pohjois-Carolinasta, missä hän saavutti esivaalien ensimmäisen suuren voiton. Hän vietti viikonlopun kotona ennen lähtöään todella kovaan taisteluun Wisconsiniin. Siniseen pukuun, siniseen paitaan ja punaiseen solmioon pukeutunut sijainen istuutui pienen pyöreän pöydän ääreen, paljaan lampun alle. Huoneen seinät olivat puhtaan valkoiset. Hän aloitti kysymyksellä: 'Oletetaan, että teille tänään iltapäivällä ilmoitettaisiin Jeesuksen tulevan illalla ja että teillä olisi elinaikaa vain viisi tuntia. Mitä tekisitte ottaaksenne vastaan Kristuksen? Hän piti tauon. 'Ehkä ajattelette ihmisiä, joita olette loukanneet tai niitä, joita kohtaan kannatte kaunaa sydämessänne. Saatatte silloin mennä puhelimeen ja sanoa: 'Kuule, anna minulle anteeksi'. 'Saatatte sanoa vaimollenne jostakin, jonka jo olette hänelle sanoneet, voitte ajatella jotakin, jota ette ole koskaan myöntäneet tehneenne, tai jotakin, jota ette ole kyenneet tekemään, tai jotakuta, jolle olitte aikoneet todistaa Jeesuksesta. Saatatte sanoa hänelle: 'Antakaa minun kertoa teille Jeesuksen ristinkuolemasta.' ... 'Jeesus ei ole sanonut meille, milloin hän tulee, mutta meidän pitäisi olla valmiit. Ja jos elämässämme on jotakin, joka meidän pitäisi muuttaa, tehkäämme, tehkäämme se nyt.'"

Kirkko ja Kaupunki lehdessä 20.6.2001 oli Juhani Huttusen kirjoitus Rockmuusikko Bob Dylan tuli uskoon marraskuussa 1978. ”Marraskuun 17. päivänä Kaliforniassa joku yleisöstä heitti hopeisen ristin lavalle. Dylan poimi sen taskuunsa. Kaksi päivää myöhemmin hän hypisteli tuota ristiä hotellihuoneessaan. Äkkiä hän tunsi, kuinka Kristuksen majesteetillinen voima löi hänet maahan. Perustukset järkkyivät: Dylan kertoi, että hotellihuone liikkui! Hän oli tärissyt, kokemus oli fyysinen. Bob Dylan oli tullut uskoon. Viisi päivää myöhemmin hänellä oli Teksasissa pidetyssä konsertissa iso risti kaulassaan. Bob Dylan kulkeutui muutaman ystävänsä kautta helluntaiherätykseen kuuluvaan Vineyard Fellowshippiin. Marraskuussa Dylan aloitti jälleen kiertueen. Mikään ei ollut entisellään. Hän oli hylännyt vanhat laulunsa. Yleisö säikähti, mutta vastaanotto ei ollut niin tyly kuin lehdissä kirjoitettiin. Vuodesta 1988 Dylan on ollut yhtämittaa kiertueella. Silloin tällöin hän soittaa vanhoja evankelioiviakin laulujaan.”

Karin Henriksson "Ronald Regan - elämäkerta" (Minerva Kustannus Oy 2016), josta lainaus sivulta 10: "Näin hän kirjoittaa: 'Ammutuksi tuleminen tekee kipeää. Pelkoani lisäsi tunne siitä, että sain koko ajan vähemmän happea, vaikka kuinka yritin vetää henkeä. Yritin keskittyä rukoilemaan ja suuntasin katseeni kattolaattoihin. Ymmärsin kuitenkin, etten voinut pyytää Jumalalta apua, kun samaan aikaan tunsin vihaa minua ampunutta häiriintynyttä nuorta miestä kohtaan. Eikö vertaus eksyneestä lampaasta kertonut juuri hänestä? Me kaikki olemme Jumalan lapsia, ja siksi hän rakastaa meitä jokaista yhtä paljon. Aloin rukoilla hänen sielunsa puolesta ja pyysin, että hän löytäisi tien takaisin.' Sen päivän päiväkirjamerkinnät hän päättää sanoilla: 'Mitä ikinä tapahtuukin, saan kiittää Jumalaa eloonjäämisestäni ja aion pyrkiä palvelemaan häntä kaikin mahdollisin tavoin.'... Ronald Reaganin isä John Edward 'Jack' Reagan, joka syntyi vuonna 1883, oli irlantilaistaustainen, niin sanottu 'musta irlantilainen', ja edusti näin ollen sen ajan alempaa keskiluokkaa. Ylimpään kuului valkoisista anglosaksiprotestaneista muodostunut valtaväestö ja alimpaan mustat. Useat miljoonat katoliset irlantilaiset, jotka pakenivat köyhän saaren kurjuutta ja saapuivat aalto toisensa jälkeen tähän suureen läntiseen maahan, eivät olleet aina tervetulleita, mistä syystä heistä käytettiin mainittua haukkumanimeä. Esi-isät, O'Reaganit, olivat muuttaneet maahan 1800-luvun puolivälissä Irlannin Tipperaryssa sijaitsevasta Ballyporeenista perunaruton aiheuttaman nälänhädän takia. Poika kertoo, että Jack oli perinyt irlantilaisten luontaisen lahjakkuuden tarinankerrontaan sekä runouden ja näytelmien esittämiseen... Myöhemmin Reagan mainitsee, että sai Ballyporeenin-vierailullaan lahjaksi sukupuun. Siitä kävi ilmi, että hän oli hyvin kaukaista sukua sekä kuningatar Elisabet II:lle että John F. Kenedylle... That Printer of Udell's (Udellin kirjapainaja) -kirja... Kirja ilmestyi vuonna 1902 ja on vain yksi esimerkki Harold Bell Wrightin useista kristillisistä opetuskirjasista. Dutch (Ronaldin lempinimi) sai kirjan lahjaksi äidiltään. Kymmeniä vuosia myöhemmin hän totesi kainosti elämäkerturi Edmund Morrisin kanssa käymänsä keskustelun aikana, että kirja teki hänestä 'käytännön kristityn'. Kirjan lisäksi myös hänen äitinsä oli teroittanut Reganille hyvien kristillisten tekojen merkitystä. Wright oli yksi vanhoista amerikkalaisista tarinankertojista. Morris kertoi, että kirjoja myytiin yhteensä yli kymmenen miljoonaa kappaletta pikkupaikkakunnilla tai maaseudulla asuville ihmisille, jotka Nelle Reganin tavoin lukivat mielellään kirjoja,.."

Tässä on Dolly Partonin uskoontulosta jotakin...

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/dolly-parton-jumala-puuttui-peliin-kun-yritin-tehda-itsemurhan/

Maria Anne Hirschmann on kirjoittanut kirjan ”Hansi – tyttö joka rakasti hakaristiä” (Ristin Voitto 1975). Hansi oli syntynyt Tsekkolovakian Sudeettialueelle ja hän oli n. 17 vuoden ikäinen sodan syttyessä ja saksalaisten liitettyä Tsekkoslovakian Saksaan. Hänen äitinsä oli kuollut nuorena ja hänen isänsä antoi lapsensa naapureille kristittyyn köyhtyneeseen perheeseen kasvatettavaksi. Saksalainen Hansi pääsi hyvin menestyneenä opiskelijana Hitler-nuoriin koulutettavaksi Prahaan. Prahassa oleva koulurakennus oli eräältä suunnattoman rikkaalta juutalaiselta takavarikoitu kartano, Sudettialueet olivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen uuteen Tsekkoslovakian valtioon liitettyjä, pääosin saksankielisiä alueita. Nimitys johtuu Tsekin pohjoisrajan tienoilla sijaitsevasta Sudettien vuoristosta. Natsikoululaiset olivat yhteydessä tuntemattomiin sotilaihin rintamalla, joista jotkut tulivat tapaamaan Hansia koululle, josta lainaus sivulta 86: ”No niin, paras ystäväni jäi sinne (Stalingradiin). Kurt tuntui katsovan jonnekin kauas. – Emme tiedä vieläkään, kuoliko hän vai vangittiinko hänet. Mutta huhut kertovat, että kun venäläiset sulkivat piiritysrenkaansa emmekä saaneet ruokaa emmekä postia perille muuten kuin ilmateitse, viimeiset radioviestit, joita sieltä saimme, olivat huutoja: Lähettäkää meille Raamattuja! Lähettäkää meille Raamattuja! Hansi, miksi ihmeessä meidän poikamme pyysivät Raamattuja avukseen kuoleman hetkellä? En tiedä paljonkaan Raamatusta, millainen kirja se on. Eikö se olekin jonkinlainen juutalaisten kirja? Olin niin järkyttynyt, etten pystynyt sanomaan juuri mitään. – Kurt, antoivatko he Raamattuja heille? – Antoivat, he pudottivat heille kaikki Raamatut, jotka vain löydettiin. Eihän niitä monta ollutkaan saatavilla. Eräs kaveri, joka pääsi pakoon vangitsemisen jälkeen, kertoi, että sotilaamme kerjäsivät saadakseen yhden ainoan sivunkin siitä käsiinsä, ja he itkivät ja lukivat ja suutelivat sitä. Noiden ystäväraukkojen on täytynyt tulla hulluiksi, kun käyttäytyivät kuin vanhat akat. En voi millään kuvitella ystävääni sellaiseksi.”

Sivulla 234 selviää kuinka Hansi oppi tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti: ”Ja sitten se selvisi kuin välähdyksen tavoin. Ristillä oleva mies! En ollut koskaan kohdannut häntä. Siitä lähtien, kun päätin, että oli vain kohtuullista ja oikeudenmukaista palvella Jumalaa kaiken sen hyvän tähden, jota hän oli antanut, aina tähän hetkeen asti olin vain vaihtanut uskoa ja toisen Jumalan puolelle. Lapsena olin elänyt äitini Jumala-käsityksen mukaan ja yrittänyt totella äitiä. Myöhemmin osoitin kunnioitusta ja uskollisuutta Führerille, jumaloin häntä ja tottelin hänen sanaansa. Tunnustettuani maailmankaikkeuden suuren valtiaan herruuden olin palvellut häntä siitä lähtien koneellisesti, niin kuin minua oli koko elämäni ajan opetettu palvelemaan; nyt yritin itse ansaita pääsyä taivaaseen. Mutta en ollut koskaan luottanut Nasaretin juutalaiseen henkilökohtaisena Vapahtajanani!”

Hansi on perustanut palvelutyön vuonna 1974 http://hansiministries.org/ministry.htm

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

Mielenkiintoisia kokemuksia. Uudestisyntymä Kristuksessa ilmenee tunnetusti monin eri tavoin. Itselläni se oli suhteellisen "vaatimaton" tapahtuma verrattuna joihinkin kuulemiini, mutta ero entiseen elämään syntyi minullekin hetkessä.

Käyttäjän penttijuhani kuva
Pentti Mattila

Upeeta, tärkeintä onkin, että saa yhteyden Jumalaan ja pysyy siinä olosuhteista huolimatta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset