Pentti Mattilan blogi Kaikki on mahdollista...

Harrastuksena valo- ja videokuvaus

Tämän materiaalin kokoaminen alkoi jo 1990-luvulla, kun opetin iltaisin koulun valokuvauskerhossa Porvoossa, kuinka otetaan valokuvia, kehitetään filmit ja suurennuskoneella kopioidaan filmiruudut valokuvapaperille. Tämän materiaalin tarkoituksena on auttaa harrastelijoita pääsemään alkuun ja saamaan perustiedot, valokuvauksesta, järjestelmäkameran säädöistä ja asetuksista, videokuvausta, editoinnista, TV- ja elokuvatyöstä, unohtamatta selvitystä musiikista.

Valo- ja videokuvaus kuuluu osana ns. mediaan. Media sanalla tarkoitetaan viestintäkanavia tai viestin välittäjiä. Asiayhteydestä riippuen media-sana voi tarkoittaa joko viestinnän kenttää yleisesti, tiettyä viestintämenetelmää, kuten televisiota, radiota, sanomalehtiä, elokuvia, internettiä, tiettyä viestimuotoa (teksti, kuva, ääni) tai yksittäistä media-alan yritystä tai hanketta. Media tarkoittaa viestinnässä myös viestintävälinettä ja tallennetta. Armi Mäki-Tuuri ja Airi Vilhunen pohtivat kirjassaan "Mediat ja merkitykset" (Äidinkielen opettajain liitto 1990) mitä media sanalla voidaan tarkoittaa.

Valokuvauksen historiasta jotakin

Camera obscura merkitsee pimeää huonetta. Sen periaatteen on tiettävästi ensimmäisenä kirjallisesti kuvannut jo Aristoteles 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Hän havaitsi, että kun pimennetyn huoneen seinässä tai ikkunaluukussa on pieni reikä, sen kautta muodostuu huoneen vastapäiseen takaseinään kuva ulkona olevasta maisemasta, nurinpäin. Kuva on epätarkka. Leonardo da Vinci kuvasi saman ilmiön valon käyttäytymistä koskevissa kirjoituksissaan. Aukkoon pantu linssi paransi kuvan laatua. Väline yleistyi ja sen koko pieneni. Vähitellen siitä tuli myös matkailevan herrasmiehen piirustusväline, jolla saattoi ikuistaa näkemänsä kotona esitettäväksi. Ajatus valoherkän materiaalin käyttämisestä kuvan vangitsemiseen oli luonnollinen. Lisää valokuvauksen historiasta Tom Ang "Valokuvan historia" (Docendo 2015).

https://

Valo- ja videokuvauksen perusteita

Valokuvaajan tärkeimpiä työvälineitä kameran jälkeen on kuvankäsittelyohjelma esim.  Photoshop, jossa on tehokas työnkulku valokuvien käsittelyyn, eli se sisältää valokuvanlatausohjelman Bridgen ja Adobe Camera Raw:n. Adobe Camera Raw on plug-in, joka sisältyy Photoshoppiin ja toimii Photoshopin tai Bridgen ohjaamana. Valokuvaamisen jälkeen valokuvat tuodaan tietokoneelle kamerasta tai muistikortilta esim. Bridgen avulla Get Photos from Camera. Tämä avaa valokuvan latausohjelman Photo Downloaderin. Tarkistetaan asetukset sopiviksi ja valitaan siirrettävät valokuvat. Tarkastele valokuvat Bridgessä ja lisää pisteet ja avainsanat. Tee peruskorjaukset Adobe Camera Raw’lla. Suuremmat korjaukset ja muokkaukset tehdään Photoshopissa. Adobe Camera Raw’ta ei ole tarkoitettu pelkästään raw-tiedostojen käsittelyyn. Raw-kuvat sisältävät metatietoja ja kuvakansioon tulee tiedostoja joiden tarkenne on xmp, jossa on ne metatiedot. Tarvittaessa voit yhdistää metatiedot kuvatiedostoon muuntamalla kuvatiedostot dng-muotoon. Mark Galer ja Abhijit Chattaraj "Photoshop Elements -käsikirja" (Docendo 2011) ovat tehneet hyvän kirjan valokuvien editoinnista. Hyvä kirja järjestelmäkameran käyttöön on Scott Kelby "Digikuvauskirja - Näiden ohjeiden mukaan otat yhtä hyviä kuvia kuin ammattilaiset" (Readme.fi 2012). Jorma Mäntylä on toimittanut "Tähtivalokuvaus - digitaalinen harrastajakuvaus" (Ursa 2005).

Sävyntoisto painotuotteissa

Photoshopissa kuvan sävyala on jaettu 0-255 tummuuseron välille, jos sävy on nolla, niin kuvan kohta on täysin musta eli tukossa kirjapainoalan kielellä ilmaistanut, jotta sävyjä saadaan myös tummaan päähän sävyjä lisätään säätimillä niin kauan, että histogrammin kolmio indigaattori ilmaiseen ongelman olevan pois. Tummienvarjoalueiden korjataan Fill Light -säätimellä, niin että tummien kohtien sävytön alue on saatu poistettua. Tarvittaessa voi korjata värisävyjä Saturation- tai Vibrance-säätimellä. Näin toimitaan myös vaaleilla, eli 255 sävyllä, joka ilmaisee puhki olevaa sävyä, eli kohta on täysin valkoinen. Yleisenä tavoitteena on saada painettu kuva vastaamaan originaalikuvan sävyjen tummuuksia. Käytännössä tällainen sävyntoisto ei ole mahdollinen, sillä painettaessa aikaansaatava suurin tummuus on pienempi kuin originaalin tummimmilla kuvakohdilla. Tällöin sävyntoistokuvaajassa originaalin tummuus / painettu tummuus olisi suoralinjainen, eli originaali- ja painettukuva näyttäisivät samanlaisilta. Jos käsitellyt kuvat on tarkoitus painaa tai tulostaa, niin käy laittamassa Photoshop Elementsissä Edit > Color Settings ruksi Always Optimize for Printing.

Kuvien laatua painettuna ja tulostettuna voidaan parantaa, jotta saadaan mahdollisimman suuri sävyala aikaan, mikä koostuu vaaleimman ja tummimman sävyn välisestä tiheyserosta (tummuuserosta). Originaalikuvissa saattaa esiintyä suuria tummuuksia kuten 2,3 densiteettiä. Painotekniikalla aikaansaatavat tummuudet ovat riippuvaisia paperilaadusta ja painomenetelmästä vaihdellen yleisimmin välillä 1,1 – 1,8 densiteettiä. Painopaperilla oleva sävyala on paperivalkoisen ja täyspeitteisen pinnan välinen tummuusero. Normaalitapauksessa kaikki originaalikuvan sävyvoimakkuudet toistuvat vaaleimmasta tummimpaan niin, että sävyerot tulevat näkyviin. Koska painettaessa aikaansaatava sävyala on pienempi kuin originaalin sävyala, ei painetussa kuvassa ole samaa sävyrikkautta ja voimakkuutta kuin originaalikuvassa.

Painettavan rasteroidun kuvan ääritiheyksien %-arvot määräytyvät pääasiassa kopioinnin, painomenetelmän ja painopaperin mukaan prosessikohtaisesti. Originaalin vaaleimpaan toistettavaan sävyyn asetetaan rasteriprosenttiarvo, joka tuottaa prosessivaiheiden jälkeen paperille heikoimman rasterisävyvoimakkuuden ja tummimpaan toistettavaan sävyyn rasteri %-arvo, joka on painopaperilla juuri ja juuri tukkeutumassa. Käytännössä prosessista riippuen minimi % ovat välillä 1-15 ja maximi prosentit 85-97. Edellä kuvattua ääritiheyksien säätöperiaatetta käytetään yleisesti seuraavista seikoista johtuen: Ääritiheyksiltään erilaiset originaalikuvat saadaan rasteroitua toisiinsa nähden tummuuksiltaan samanarvoisiksi. Painettaessa aikaansaatava sävyala saadaan kokonaisuudessaan käytettyä hyväksi, sillä esim. 5% tuottaa painopaperille heikoimman sävyn ja 95% voimakkaimman sävyn. Kaikki originaalikuvan sävyt saadaan toistettua vaaleimmasta tummimpaan. Vaaleita tai tummia sävyjä ei jää toistumatta, eli vaaleassa päässä ei sävyjä putoa pois paperinvalkoiseksi tai tummassa päässä mene tukkoon täyspeitteiseksi.

Painopaperille aikaansaatava sävyala painettuna tulee huomattavasti pienemmäksi kuin originaalikuvan sävyala. Sävyntoistokäyrän muotoa muuttamalla voidaan huomioida painotekniikan rajoitukset ja originaalikuvan sävyrakenne saada näyttämään mahdollisimman paljon originaalin kaltaiselta. Sävyalan vaatima supistaminen suoritetaan voimakkaimpana kuvan tummissa sävyissä. Näin toimitaan siksi, että silmän sävynvoimakkuuksien erotuskyky on paras vaaleissa sävyissä. Vaaleiden sävyjen sävyntoiston myötäileminen tuottaa originaalin kaltaisen painotuloksen.

Valokuvaustyöskentelyn suunnittelu

Hyvien kuvien tekeminen käy hankkimalla kokemusta ja taitoa, sekä ennen kaikkea toimimalla suunnitelmallisesti. Käytä suunnitelmiesi tekemiseen enemmän paperia, kuin kuluttaisit filmiä. Ensimmäinen kohta suunnitelmissa on kuvaamisen tavoite. On pyrittävä täsmentämään syy miksi kuvaat ja mille kohteelle, sillä kuva kaipaa yleisönsä. Kun yleisö on hahmoteltu on kerrottavan sisällön vuoro. Kuvaukseen ennalta varautumiseen on montakin syytä, mutta ratkaisevin on ajan rientäminen ja tilanteiden lipuminen ohi silloin kun kamera on vielä laukussa. Tärkeitä asioita kuvaussuunnitelmassa on paikka, kohteet, kuvakulmat, mihin aikaan on parhaat valaisuolosuhteet kohteen kuvaamiselle jne. Hahmottele paperille tarkoitetut kuvauskohteet, rajaukset jne. Muuten kuvia tulee otettua paljonkin, mutta sisältö puuttuu niistä. Hyvä lähtökohta suunnitelman tekemiseen voisi olla vanhojen kuvien arviointi, joista laitat arvioinnin paperille, mikä tuli tehtyä ja mikä ei. Mikä onnistui ja mikä ei. Ja ennen kaikkea mitä olisi pitänyt tehdä. Tee kuvaussuunnitelma valitsemastasi aiheesta paperille edellä selostetun asian mukaan. Siirrä valokuvat tietokoneelle ja tulosta paperikopiot, joista teet yhteenvedon kuinka kuvasi vastaavat kuvaussuunnitelmaa.

Kameran valinta

Kameroita on monta erilaista tyyppiä ja soveltuvat erilaisiin tarkoituksiin. Se mihin tarkoitukseen tarvitset kameraa ratkaisee kameratyypin valinnan. Kameraa valitessa on syytä varmistua kameran linssien laadusta esim. piirtokyky ja kamerassa tulisi olla automatiikan lisäksi käsisäätömahdollisuus, sekä suljinnopeus ja suljinaukon valinnoille.

https://www.canon.fi/youconnect_newsletter/news/construction_and_characteristics_of_the_slr_camera.aspx

Objektiivi

Valon voidaan ajatella muodostuvan äärettömästä määrästä säteitä, jotka joko imeytyvät tai hei­jastuvat kohteen jokaisesta pisteestä. Koska ne kulkevat joka suuntaan, niistä ei muodostu järkevää kuvaa ilman objektiivia. Kun valo kohtaa lasin se taittuu ja/tai heijastuu. Valon taittuminen linssissä riippuu siitä kulmasta, jossa säde kohtaa lasin pinnan. Koska linssi on kaareva, taittuvat toiset säteet enemmän kuin toiset, ja näin ne voidaan ohjata yhteen pisteeseen kuvan muodostamiseksi. Käytännössä yksinkertaisella linssillä on paljon puutteita. Valkoinen valo muodostuu värikirjosta (spektri), ja yksityinen linssi taittaa kutakin osaväriä hieman eri määrän. Muodostuvassa kuvassa näkyy punaisia ja sinisiä ääriviivoja kohteiden ympärillä. Korjaus on useiden linssien yhdistäminen korjaamaan toistensa aiheuttamia virheitä. Objektiivin suurimman aukon suhde polttoväliin F on nimeltään valovoima. Jos siis suurin aukko on esimerkiksi 2.8 tarkoittaa se sitä, että näitä aukon kokoisia ympyröitä mahtuu polttoväliakselille 2.8 kappaletta. Mikäli aukkoa pienennetään minimiin, voi se merkitä lukua 16, silloin kuviteltuja aukon kokoisia ympyröitä mahtuu akselille siis 16 kpl. Himmentimen kehälle on merkitty kaikki aukot suurimmasta pienimpään, Jokainen väli on pykälöity. Pykälät vastaavat myös valotusaikojen porrastusta, joka tekee valotuksen säädön johdonmukaiseksi. Polttovälin merkitys on siinä kuinka etäältä objektiivilla voidaan ottaa kuvia, mitä pidempi polttoväli, niin sitä pidemmältä voidaan ottaa kuvia. Toisella tavalla ilmaistuna kyse on kuvakulmista. Jokaisella polttovälillä on oma kuvakulmansa suhteessa negatiivin kokoon; mitä pidempi polttoväli sen kapeampi kuvakulma.

Suljinajat

Suljinajat tulee pitää niin lyhyinä kuin mahdollista, sillä jos valotusaika on pitempi kuin 1/30 s (yksi kolmanneskymmenesosa sekunttia), on melko varmaa, että tänä aina kamera tai kohde ehtii liikahtaa. Turvallisin valotusaika on ehkä 1/125 s. Pitkät suljinajat jalustalta kuvattaessa saattaa olla tehokas keino liikkeen kuvaamiseen. Tarkentamalla esimerkiksi liikkeessä olevaan autoon ja käyttämällä pitkää suljinaikaa saadaan tulokseksi kuva, jossa auto näkyy terävänä taustalla olevia epäteräviä vaakasuoria viivoja vasten. Tällöin on edellytyksenä että kameralla seurataan kohdetta. Useimmissa kameroissa lyhyin mahdollinen suljinaika on 1/1000 s. Näin lyhyellä suljinajalla liike voidaan pysäyttää kuvaan jos valaistusolosuhteet ja kameran linssin valovoima antaa tähän mahdollisuuden. Silmä sopeutuu nopeasti valon voimakkuuden vaihteluihin, kun siirrytään nopeasti äärimmäisyydestä toiseen. Silmässä on automaattinen himmennin (kehäkalvo), joka avautumalla ja sulkeutumalla säätää verkkokalvolle tulevan valon määrää. Vastaavasti kameran kenno tallentaa hyvän kuvan vain silloin, kun valon määrä on sopiva. Useat seikat vaikuttavat kameran kennolle tulevan valon määrän, ensisijaisesti kuitenkin valotuksen kesto ja himmennin aukon läpimitta. Ne täytyy suhteuttaa toisiinsa, jotta jokainen valokuva tulisi oikein valotetuksi. Valotus säädetään muuttamalla sulkimen nopeutta ja aukon suuruutta. Himmenninaukon suuruus ilmaistaan f-arvoin, jotka on merkitty objektiivin himmenninrenkaaseen. Arvot noudattavat yleensä 1, 1,4, 2, 2,8, 4, 5,6, 8, 11, 16, 22. Mitä suurempi arvo, sitä pienempi aukko. Aukon muutos yhden askeleen verran ylemmäksi tai alemmaksi merkitsee valon määrän puolittumista tai kaksinkertaistumista. Sulkimen nopeudet ilmaistaan samaan tapaan, eli lyhyempiin aikoihin siirryttäessä puolittuu aina edellinen aika. Jos valokuvaaja kaksinkertaistaa sulkimen ajan samalla kun hän pienentää aukkoa yhden lukeman verran, valotus pysyy vakiona. Objektiivin suurinta aukkoa nimitetään sen valovoimaksi. Terävänä piirtyvän kuva-alueen laajuus riippuu etäisyyden, aukon suuruudesta ja objektiivin polttovälistä.

Andreas Feininger ”Hyvä valokuvaaja” (Tammi 1957), josta sivulta 36 lainaus: ”Himmennin. Suhteellisella aukolla tarkoitetaan himmentimen suurinta aukkoa, ja tämä taas on yhtä kuin objektiivin suurin valovoima. Suurimman aukon käyttäminen ei useinkaan ole suotavaa, kahdestakin syystä: 1. Mitä suurempi aukko, sitä suppeampi terävyysalue. 2. Mitä suurempi aukko, sitä suurempi ylivalotusvaara. Erittäin voimakkaassa valaistuksessa – aurinkoisella uimarannalla, lumimaisemassa tms. – ei suurinta aukkoa voida käyttää, koska useimmissa kameroissa ei ole kyllin nopeita sulkimia estämään ylivalotusta. Suhteellista aukkoa muutetaan himmentimen avulla, joka useimmiten on rakennettu objektiivin sisään. Himmennin on jaettu asteisiin, ja jokainen aste vaatii kahta vertaa pitemmän valotusajan kuin lähinnä suurempi eli siis lähinnä alempi F-luku. Toisin sanoen: jos aukko muutetaan F-luvusta seuraavaan, täytyy myös valotusaika kaksinkertaistaa. Objektiivi on lasia, ja lasi imee itseensä tietyn määrän lävitse kulkevasta valosta. Vielä enemmän valoa katoaa eri linssien pintaheijastuksiin. Tavallisissa objektiiveissa tämän heijastuksen merkitys on mitätön.”

Järjestelmäkameran toimintoja

Järjestelmäkameroissa on P-, S-, A- ja M-tilat, jotka ohjaavat suljinaikaa ja aukkoa. P tarkoittaa ohjelmoitua automatiikkaa, jota suositellaan tilannekuviin ja muihin tilanteisiin, joissa asetusten säätämiseen on vain vähän aikaa. Kameran automatiikka asettaa suljinajan ja aukon optimaalisen valotuksen saavuttamiseksi. S on suljinajan esivalinta-automatiikka, jota käytetään liikkeen pysäyttämiseen tai liike-epäterävyyden luomiseen. Käyttäjä valitsee suljinajan lopputuloksen kannalta parhaan aukon. A on aukon esivalinta automatiikka, jota käytetään tausta häivyttämiseen tai saadakseen sekä etualan että tausta tarkaksi. Käyttäjä valitsee aukon; kameran automatiikka valitsee lopputuloksen kannalta parhaan suljinajan. M on käsisäätö. Käyttäjä määrittää suljinajan että aukon. Valotusta voi korjata painamalla +/- painiketta alas painettuna ja pyörittelemällä komentokiekkoa, jolloin + merkkiset asetukset ylivalottaa ja miinusmerkkiset asetukset alivalottaa. Normaalivalotuksen valotuksen voi palauttaa asettamalla korjausarvoksi taas 0:n.

Samasta kiekosta, mistä valitaan toimintoja, niin sillä voidaan tehdä tilavalintoja, kuten muotokuva, jota käytetään saadaksesi pehmeän, luonnollisen näköisen ihonsävyn. Maisema valintaa käytetään värikkäisiin päivänvalossa otettaviin maisemakuviin, mutta muista kytkeä pois käytöstä salama ja tarkennusvalo. Lapsi tilavalinta käytetään, kun valokuvataan lapsia, jolloin vaatteet ja taustan yksityiskohdat toistuvat värikkäinä, kun taas ihonsävy säilyy pehmeänä ja luonnollisena. Urheilu tilavalinta käyttää lyhyttä suljinaikaa, joka pysäyttää urheilun liikkeet, mutta ota salama ja tarkennusvalo pois käytöstä. Lähikuva tilatoimintaa käytetään kukista, hyönteisistä ja muista kohteista otettaviin lähikuviin. (makro-objektiivia voi käyttää tarkentamiseen hyvin pienillä etäisyyksillä). Muut kuvausohjelmat löytyy, kun tilavalitsin asetetaan SCENE asentoon ja kierretään komentokiekkoa, kunnes haluttu kuvausohjelma löytyy, joita on yömuotokuva, yömaisema, juhlat/sisätilat, ranta/lumi, auringonlasku, ilta-/aamuhämärä, lemmikkikuva, kynttilänvalo, kukinnot, ruska, ruoka, Erikoistehosteita saa, kun laittaa tilavalitsimen EFFECTS kohtaan ja kiertämällä komentokiekkoa, kunnes haluttu vaihtoehto näkyy näytöllä.

Valotusmittari

Kameroissa on oma valotusmittausjärjestelmä, joka voi olla objektiivin läpi mittaava, joka mittaa objektiivin muodostaman todellisen kuvan kirkkauden. Vaihtoehtona kameran sisään rakennetulle mittarille on erillinen kädessä pidettävä mittari. Parhaat niistä ovat jonkin verran parempia kuin keskimääräiset kameran sisään rakennetut mittarit. Ne antavat lukeman silloinkin, kun valoa on vähän. Valotusmittarien antama lukema riippuu siitä, mihin mittari kohdistetaan. Jos mitattavaan alueeseen sisällytetään paljon taivasta, valon voimakkuus on luultavasti paljon suurempi kuin siinä tapauksessa, että se otettaisiin ilman taivasta. Mittari näyttää lyhyempää valotusta kuin on tarpeen ja kuvasta tulee alivalotettu. Yksinkertaisin tapa mitata valo on suunnata mittari kohdetta kohti ja mitata kohteesta kameraa kohti heijastuvan valon voimakkuus. Yksi tämän menetelmän huonoista puolista on se, että kohteen läheisyydessä olevat voimakkaat valoisat ja tummat alueet voivat vaikuttaa mittaustulokseen. Kohdistuva valo mitataan suuntaamalla valotusmittari kohteesta poispäin kameraa kohti. Kenno suojataan valoa hajottavalla suojuksella. Tämä menetelmä on tarkempi kuin heijastuvan valon mittaus, erityisesti silloin, kun kohteet ovat joko hyvin tummia tai vaaleita. Salamavalolla valotus voidaan arvioida erityisen salamavalotusmittarin avulla joka mittaa valon salaman välähtäessä, tai käyttämällä laitteen ohjelukuja, jotka määräävät aukon, valitun herkkyyden, sekä kohteen ja salamalaitteen välisen etäisyyden avulla.

Andrew Hawkins ja Dennis Avon "Valokuvaus - Kuvaustekniikan opas" (Tammi 1981) lainaus sivulta 54: "Valomäärä voidaan mitata erittäin tarkasti sähköisellä valokennolla, joita käytetäänkin lähes kaikissa nykyaikaisissa valotusmittareissa. Käytössä on kolme tähän tarkoitukseen soveltuvaa kennotyyppiä: seleenikenno, kadmiumsulfiittikenno (Cds) ja piikenno (SPD) eli valodiodi. Seleenikenno on tavallisesti pyöreä tai neliömäinen ohut levy, jonka molemmin puolin on sähköliitäntä. Seleenistä vapautuu elektroneja valon osuessa siihen. Mikäli levyn kumpikin puoli kytketään yhteen piiriksi, kulkee virta napojen välillä. Tämän virran voimakkuus on suorassa suhteessa kennon aktiiviselle puolelle osuvan valon määrään, ja on mitattavissa käämimittarin avulla. Heikossa valaistuksessa syntyvä virta on niin vähäinen, että sen tarkka mittaus on vaikeaa, seikka, joka rajoittaa tällä kennotyypillä varustettujen mittareiden käyttöä. Cds-kennoilla varustetut mittarit, jossa Kadmiumsulfiitin sähköinen vastus muuttuu riippuen siihen osuvan valon määrästä - mitä voimakkaampi valo, sitä pienempi vastus - ja tästä syystä johtuen Cds-kennoja kutsutaan usein valovastuksiksi. Jos Cds-kenno kytketään sarjaan pariston ja kiertokäämimittarin (galvanometrin) kanssa, on virran voimakkuus riippuvainen kennon vastuksesta eli siihen osuvan valon määrästä. Cds-kennolla varustetun mittarin herkkyys on hyvä heikossakin valaistuksessa - eräs malli mittaa valoa tarkasti vielä sellaisessakin valossa, jossa asteikkoa ei enää näe - mutta tällöin ne toimivat hitaasti ja on odotettava useita sekunteja, että mittarin osoitin asettuu paikoilleen. Valodiodimittareissa sähköinen jännite johdetaan valodiodin lävitse, on virran voimakkuus suorassa suhteessa diodiin osuvaan valomäärään. Virta on tavallisesti liian heikko ohjaamaan kiertokäämimittaria, josta syystä sen tasoa nostetaan vahvistimen avulla. Pii-valodiodit ovat herkkiä vähäisellekin valomäärille ja reagoivat nopeasti valon muutoksiin. Sen vuoksi niihin ei liity Cds-kennoille tyypillistä muisti-ilmiötä. SPD-kennoilla varustetut mittarit ovat hieman monimutkaisempia ja kalliimpia tarvittavan sähköisen vahvistuksen vuoksi."

Laukaisin

Andrew Hawkins ja Dennis Avon "Valokuvaus - Kuvaustekniikan opas" (Tammi 1981) lainaus sivulta 32: "Monissa vanhoissa kameroissa on paljon toivomisen varaa laukaisimen suhteen, varsinkin mitä tulee sen sijoitukseen ja toiminnan herkkyyteen... Jotta voitaisiin välttää kameran tärähtämistä laukaisuhetkellä, on tärkeää, että laukaisinnupin ja itse sulkimen välinen mekanismi toimii mahdollisimman pehmeästi ja tasaisesti. … sähkösulkimella varustetuissa kameroissa ei ole lainkaan mekaanista välitystä, vaan laukaisija vaikuttaa sähkökytkimeen, josta eteenpäin toiminta jatkuu sähkömagneettisesti suljinkoneistossa."

Kameran UV-suodin ja vastavalosuoja

UV-suodin (Skylight-suodin) estää joissakin olosuhteissa filmiä ylivalottavan UV-säteilyn pääsyn filmille. Mutta mikä tärkeämpää, se estää arkaa objektiivin pintaa naarmuuntumasta. Parempi, että muutaman kympin vaihdettava suodin naarmuuntuu kuin monen sadan markan objektiivi. Vastava­losuoja taas estää muusta kuin kuvaussuunnasta tulevan valon pääsyn objektiivin sisään kimpoilemaan ja hunnuttamaan tarpeettomasti filmiä. Kumiset vastavalosuojat voivat kameraa huolimattomasti käsiteltäessä toimia iskunvaimentimina.

Valkotasapaino

Värilämpötila on erityinen ilmiö valokuvauksessa, koska jos valokuvan värit halutaan tallentaa halutulla tavalla, on ympäristön valojen värilämpötila otettava huomioon ja valokuvauslaitteistoa säädettävä sen mukaan. Digitaalikameroissa tämä tapahtuu yleensä toiminnolla valkotasapaino englanniksi white balance, joka voidaan määrittää valitsemalla yksi suora auringonvalo, keinovalo, antamalla kelvinarvo käsin tai antaa kameran säätää valkotasapaino automaattisesti. Kameran automaattinen valkotasapaino toimii luotettavasti yleensä 4200–8000 kelvinin rajoissa.

Salamavalo

Kuvauskohteen valon puute ja vastavalo on syitä käyttää salamaa. Nykyisten järjestelmäkameroiden omat kiinteät salamalaitteet ovat yleensä TTL-salamoja. Järjestelmäkamera mittaa esisalaman avulla sopivan valotuksen ja sen jälkeen varsinainen salama välähtää kuvan oton yhteydessä. Järjestelmäkameroiden omien salamojen puutteena voidaan mainita, että niiden tehot ovat pieniä, ohjeluvut ovat yleensä alle 15, eikä niitä voi kääntää osoittamaan muualle. Parhaimmillaan nämä ovat täytesalamana kirkkaassa auringonpaisteessa tai mahdollisesti osaavan kuvaajan käsissä hämärissä lähikuvissa tasapainotettuna vallitsevaan valoon. Erillisen salaman etuna on suurempi käytettävissä oleva valoteho ja suurempi etäisyys objektiivista. Ulkoisessa salamassa on usein myös säädettävyyttä ja se latautuu uutta laukaisua varten nopeammin. Erillisten akkujen ansiosta se ei kuluta kameran akkua. Tärkeä ominaisuus ulkoisessa salamassa on valopään kääntyminen. Valon voi suunnata ylös, sivulle ja ehkä jopa taaksepäin.

Andrew Hawkins ja Dennis Avon "Valokuvaus - Kuvaustekniikan opas" (Tammi 1981) lainaus sivulta 164: "1930-luvun lopulla kehitettiin täysin erityyppinen salamavalaisin. Tässä elektronisalamalaitteessa sähkövirta päästetään nopeasti kaasulla täytetyn putken läpi. Laukaisuhetkellä syntyy hyvin voimakas valonvälähdys. Elektronisalama ei ole kertakäyttöinen kuten salamalamppu, vaan se kestää monia tuhansia välähdyksiä... Elektronisalan sydän on salamaputki. Tämä muodostuu ilmatiiviistä lasi- ja kvartsiputkesta, johon on päästetty xenonia, erästä jalokaasua. Kun virta kulkee xenonin lävitse, se tuottaa valkeaa valoa, joka on väriltään melko lähellä päivänvaloa... Salamaputken sisäpuolella, kummassakin päässä on metallinen elektrodi. Niistä lähtevät johtimet on kytketty kondensaattoriin, laitteeseen, joka pystyy varastoimaan suuria määriä sähköenergiaa. Useimmissa nykyaikaisissa salamalaitteissa kondensaattori ladataan n. 250-350 volttiin, joka ei sellaisenaan ole riittävän korkea jännite vapauttamaan sähköä kaasun lävitse. Tähän päästään käyttämällä lisävirtapiiriä. Paristokäyttöisissä laitteissa paristojen matalaa jännitettä täytyy nostaa. Paristot tuottavat tasavirtaa, jota ei voi vaihtovirran tapaan muuntaa suoraan eri jännitteeksi. Sen vuoksi paristosta saatava tasavirta on muunnettava salamalaitteessa olevalla transistori-oskillaattorilla vaihtovirraksi, ja tämä vaihtovirta johdetaan salamalaitteen muuntajan ensiokäämiin. Muuntajan toisiokäämiin indusoituu korkeajännitteinen vaihtovirta ja se tasasuunnataan pääkondensaattoriin, jonka varaus kasvaa, kunnes se vastaa siihen tulevaa huippujännitettä. Kondensaattorissa oleva neonosoitinlamppu syttyy, kun jännite on melkein maksimissaan ja salamalaite käyttövalmiina... Toinen, paljon pienempi sytytinkondensaattori ladataan samalla kun pääkondensaattori, mutta tavallisesti turvallisuuden vuoksi matalammalla, noin 100-200 voltin jännitteellä. Sytytinkondensaattori on liitetty salamalaitteen synkronointikaapeliin ja näin kameran sulkimessa olevien synkronointikytkinten kautta toisen, mutta pienemmän päämuuntajan ns. sytytinkelaan. Kun kameran suljin toimii, synkronointikytkimet sulkeutuvat ja toimivat katkaisijana, jonka päästää sytytinkondensaattoriin varastoidun pienen virtamäärän sytytinkelan ensiöpiiriin. Tämän seurauksena hyvin korkea jännite indusoituu toisiokelaan. Tämä, yleensä usean kV:n (1 kV = 1000 volttia) jännite johdetaan kolmanteen salamaputkessa olevaan elektrodiin, ns. sytytinelektrodiin. Toisin kuin kaksi pääelektrodia ei tätä sytytinelektrodia itse asiassa ole viety putkeen, vaan se on yksinkertaisesti johdin, joka kulkee putken ulkoseinämää pitkin, tai nykyisin vielä useammin läpinäkyvä, sähköäjohtava kuori putken ympärillä. Koska salamaputkessa oleva kaasu on niin lähellä sytytinkelan salamaputkeen tuottamaa korkeaa jännitettä, seuraa tästä se, että kaasu ionisoituu. Koska ionisoitunut kaasu on hyvä sähköjohdin, pääkondensaattoriin varastoitu sähkövirta purkautuu salamaputkesta kirkkaan valkeana välähdyksenä. Sekunnin murto-osaa myöhemmin kondensaattorissa oleva jännite putoaa alle 100 voltin, jolloin kaasu ei voi enää toimia johtimena, ja valonvälähdys sammuu."

Valokuvauksesta yleensä

Valokuvattavan kohteen valaisutapa ja kameran kennoon kohdistuva valon määrä ovat tärkeimmät valokuvauksen onnistumiseen vaikuttavat muuttuvat tekijät. Ihmissilmä reagoi automaattisesti valonlaadun, värin ja suunnan muutoksiin, mutta kamera ei pysty tähän. Jotta kohteen kaikki yksityiskohdat jäljentyisivät digikameran muistikortille, se on valaistava siten, että varjot häipyvät, jolloin yksityiskohdat tulevat esille. Luonnollisessa päivänvalossakin kuvattaessa valaisua voidaan säätää jossakin määrin. Esimerkiksi suoran auringonpaisteen luomien syvien varjojen hukuttamat yksityiskohdat voidaan osittain saada esille käyttämällä valonhajotuskangasta ja heijastimia sävyerojen pehmentämiseksi. Yleisimmin käytetty valonlähde on kuitenkin sähkösalama.

Seuraavassa muutamia perusasioita, joita on syytä muistaa kuvattaessa:
- älä ota valokuvaa valkoisesta kohteesta valkoista taustaa vasten taikka valkoista kohdetta mus­talla taustalla sillä näiden välillä on liian jyrkkä tai loiva kontrasti.
- pyri kuvattava kohde kuvaamaan mahdollisimman läheltä ja jos haluat antaa huomionarvoa ku­vattavalle kohteelle niin valitse neutraali ja rauhallinen tausta kuvallesi.
- jos haluat varmistua kuviesi onnistumisesta pyri suunnittelemaan etukäteen kuvakulmat, taustat, kuvausetäisyydet, valaisuolosuhteet jne.
- pidä kameraa sellaisessa otteessa, että se pysyy vakaana ja tarkenna kohteeseen ja näppää kuva.
- jos haluat varmistua, että kuvasi onnistuu ota useampi kuva ja muuta säätöjä tarpeen mukaan.
- jos kuvaat kohdetta valoa vasten muista kääntää kameran korjailuvalotussäädin sellaiseen asen­toon, että valotusaika pitenee ja vältyt siluettimaiselta valokuvalta ja tummaa taustaa vasten kuva­tussa säädä korjailusäädintä siten että valotusaika lyhenee, eikä kohde valotu puhki kuvassasi. Ei ole kuitenkaan olemassa yleispäteviä ohjeita saatikka sääntöjä, joita noudattamalla lopputulos olisi hyvä tai joita rikkomalla päädyttäisiin epäonnistuneeseen kuvaan. Vain kuvausvälineistön, materi­aalien ja työskentelymenetelmien perinpohjainen hallinta, valokuvan keinojen monipuolinen käyt­tötaito sekä kohteena olevan aihepiirin hyvä tuntemus mahdollistavat ajatuksien ja tunteiden va­paan ja rikkaan ilmaisun. Ottamalla kuvia paljon ja oppimalla virheistä harjaantuu hyväksi kuvaa­jaksi. Lue ennen kaikkea kamerasi käyttöohjeet.

Valokuvaustehtävä
- tarkistetaan kuvauskohde ja tehdään huomioita kuvauskohteesta
- kuvaussuunnitelman valmistaminen
- kuvaussuunnitelma toteutus valokuvaamalla
- valkokuvien arviointi
- sävyt, valot, terävyys
- rajaus ja tausta
- vastaako kuvat tehtyjä kuvaussuunnitelmia
- mitä kuvat kertovat?

Valokuvaajien sivustoja

https://sites.google.com/site/jukkaspage/kuvaamisen-taustaa

http://personal.inet.fi/koti/jihsivu/jukankuvat/aptagside2.html

http://tunturipuro.fi/sanni/taide/valokuvat/

Tekijänoikeustietoa

https://kopiraittila.fi/toinenaste/ammatillinen/?aloita=1

"Toisen asteen materiaali jakautuu kolmeen tekijänoikeustaitoon: tekijänoikeustietous, erilaisten teosten käyttötaidot sekä tiedonhankintataidot ja kriittinen lukutaito. Kunkin taidon harjoituspeli löytyy koulutusasteen kahvilatilan katossa olevista lampuista. Taitojen muut materiaalit ja ohjeet löytyvät vasemmassa yläkulmassa olevasta valikkopainikkeesta. Tekijänoikeustaito-kokonaisuus voidaan suorittaa myös osissa. Suoritettuaan kunkin taidon harjoituspelin hyväksytysti oppija saa yhden avaimen. Osasuoritusten ja lopputestin tulokset voi tallentaa rekisteröitymällä / kirjautumalla sivustolle. Suoritettuaan lopputestin hyväksytysti oppija voi tulostaa sivustolta diplomin."

Creative Commons -lisenssi on kansainvälinen vapaa lisenssi, jolla tekijä antaa oikeuden kopioida, levittää tai muilla tavoilla käyttää teoksiaan. Tekijä määrittelee lisenssin laajuuden ja voi esimerkiksi kieltää kaupallisen käytön. Kun CC-lisensoituja teoksia käytetään, on mainittava tekijä ja osoite, josta teos on ladattu. Katso lisätietoja creativecommons.fi

Vanhoja, ennen vuotta 1966 julkaistuja valokuvia saa käyttää vapaasti, koska niiden suoja-aika on päättynyt. Lisäksi sellaisia valokuvia, jotka eivät ylitä teoskynnystä, esimerkiksi selittäviä piirroksia, voi hyödyntää vapaasti.

Videokameralla kuvaamisesta jotakin

Elokuva ja videokuva filminä tai digitaalisena perustuu usean kuvan vaihtumiseen tarkastelijan näkökentässä riittävän usein, jotta hän ei huomaa kuvien olevan erillisiä valokuvia, vaan kuvat näyttäisi liikkuvan. Elokuvien esittäminen alkoi filmien avulla, joihin päti kaikki valokuvaukseen liittyvät lainalaisuudet kameran, valotusaikojen ja aukkojen suhteen. Elokuvafilmin valonherkän emulsion tukimateriaalina käytettiin selluloidia. Selluloidin tärkein käyttökohde on ollut elo- ja valokuvauksessa. Selluloidi oli notkeutensa, kirkkautensa ja kestävyytensä ansiosta erinomaista filmin pohjamateriaalia. Toisaalta se oli hyvin tulenarkaa ainetta, jossa syntyy räjähdykseen johtava ketjureaktio jo 150 °C:n lämpötilassa. Kun elokuva projektorin valonlähteenä käytettiin sähköistä valokaarta, yhdistelmä oli erittäin palovaarallinen.

Nicholas Negroponte "Digitaalinen todellisuus" (Otava 1996) löytyy hyvää tietoa audiovisuaalisen alan digitalöisoitumisesta ja mitä se on käytännössä. Lainaus sivulta 20: "Bitit ovat olleet aina tietojenkäsittelyn perusosanen. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana olemme saaneet bitit kuvaamaan muutakin kuin lukuja. Olemme digitoineet yhä useampia informaatiotyyppejä, esimerkiksi videota ja ääntä. Niitä voidaan käsitellä ykkösinä ja nollina samalla tavalla kuin lukuja. Signaalin digitointi tarkoittaa sitä, että signaalista otetaan näytteitä. Kun näytteitä otetaan tarpeeksi taajaan, saadaan näennäisesti täysin identtinen kopio alkuperäisestä. CD-levyllä olevaa ääntä varten on otettu 44 100 näytettä sekunnissa. Äänen aaltomuoto (äänenpaine munnettuna jännitetasoiksi) tallennetaan erillisinä lukuina (jotka muunnetaan biteiksi). Nuo bittijonot tuottavat 44 100 kertaa sekunnissa toistettuina kuvitelman täysin alkuperäisestä vastaavasta esityksestä. Peräkkäin olevat erilliset mittaukset ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan, että emme kuule niitä portaittaisina kokoelmana erillisiä ääniä. Sen sijaan kuvittelemme äänen olevan jatkuvaa. Sama koskee mustavalkoista valokuvaa. Elektronisen kameran voidaan kuvitella asettavan kuvan päälle erittäin pienistä soluista eli pikseleistä koostuvan ruudukon. Kamera mittaa jokaisen ruudun harmaasävyn. Asettakaamme mustan arvoksi nolla ja valkoisen arvoksi 255. Harmaasävyt asettuvat näiden arvojen väliin. Kahdeksan bitin jono (eli tavu) voi käsittää 256 erilaista ykkösen ja nollan yhdistelmää. Yhdistelmät alkavat jonosta 00000000 ja päättyvät jonoon 11111111. Hienojakoisen ruudukon ja laajan sävyskaalan avulla voidaan rekonstruoida silmän näkemä kuva. Kuvaan muodostuu digitaalisia vääristymiä kuten rajaviivoja tai kulmikkuutta, jos käytetään karkeampijakoista ruudukkoa tai vähemmän sävyjä."

Vasta 1950-luvulla selluloidi korvattiin huonosti palavalla asetaattifilmillä. Edison Amerikassa, Lumiére Ranskassa ja Paul Englannissa esittivät ensimmäisinä eläviä kuvia valkokankaalle vuonna 1895. Merkittävimmän panoksen filmikameran kehitykseen toi Thomas Edison yhdessä lahjakkaan avustajan William Kennedy Dicksonin kanssa. Edison oli nähnyt Muybridgen liikkuvia valokuvia. Hänen ensimmäinen elokuvan esityslaite muodostui pieniä valokuvia, jotka oli kierretty spiraalimaisesti sylinterin ympärille. Epäonnistuttuaan Edison jätti suunnitelmansa Dicksonin huoleksi ja neuvoi tutustumaan George Eastmanin kehittämään uuteen taipuisaan filmimateriaaliin selluloidiin, joka päällystettiin valoherkällä kalvolla, jonka valmistus oli alkanut 1889. Dickson ratkaisi filmin siirron kameran läpi suunnittelemallaan nastapyöräjärjestelmällä, joka on vieläkin käytössä 35 mm:n filmissä. Hänen onnistui yhdistää kuvat fonografiin ja lokakuun 6 päivänä vuonna 1889 esitettiin kinetoskoopilla lyhyen filmin, jossa Edison näki ja kuuli. Aluksi Edison ei suinkaan pyrkinyt heijastamaan elokuviaan valkokankaalle. Hän saavutti melkoista menestystä fonografiautomaateillaan. Kinetoskooppi oli eräänlainen tirkistyskaappi, jossa oli noin 13 metrin pituinen filmi, joka pyöri jatkuvasti. Englannissa Robert W. Paul jäljensi Edisonin kinetoskooppeja sekä valmisti myös käsikammella varustetun kameran. Ranskassa Lumiére-veljekset, Louis ja Auguste kehittivät oman kinematografinsa, laitteen, joka otti elokuvaa  kuvia, jota käytettiin myös kopioimiseen ja elokuvien heijastamiseen, Berliinissä Max ja Emil Skladanowski valmistivat Edisonin uutuuden innoittamina bioskooppinsa. Englantilainen Talbot sekä amerikkalainen George Eastman kehittivät edelleen Ranskassa luotua valokuvausta. Päämääränä oli elävien kuvien esittäminen laajalla kankaalla. Edison esitti yleisölle projektori-kinetoskooppinsa huhtikuun 23 päivänä 1896. Esitys tapahtui vaudeville-ohjelman yhteydessä Kosterin ja Bialin varietee-teatterissa. Joitakin kuukausia myöhemmin kilpailija American Biographin esitti laitettaan Hammersteinin Olympia-teatterissa. Vuoden sisällä elokuvia voitiin nähdä käytännöllisesti katsoen kaikissa Yhdysvaltojen ja Euroopan suurkaupungeissa.  

Eric Magnus Campbell Tigerstedt s. 14.8.1887 Urjala ja kuoli 20.2.1925 New Yorkissa oli suomalainen keksijä, joka kehitti ensimmäisen toimivan järjestelmän äänielokuvien tuottamiseen ja esittämiseen. Tämän työnsä yhteydessä hän teki merkittäviä parannuksia äänisignaalin vahvistimina käytettyihin elektroniputkiin. Häntä kutsuttiinkin ”Suomen Edisoniksi” ja kaikkiaan hän hankki 71 patenttia keksinnöilleen vuosien 1912-1914 välillä. Vuonna 1908 Tigerstedt muutti Saksaan jatkamaan opintojaan. Hän suoritti siellä ylioppilastutkinnon ja alkoi opiskella sähkötekniikkaa Cöthenin Friedrichs-polyteknikumissa. Cöthenissä hän ystävystyi toisen suomalaisen Albert Nyblomin kanssa ja meni vuonna 1910 kihloihin Nyblomin sisaren Marjatan kanssa. Tigerstedt suoritti polyteknikumissa heikkovirtatekniikan loppututkinnon hyvin arvosanoin vuonna 1911 ja sai päästötodistuksen saman vuoden syksyllä. Pian patenttihakemusten jättämisen jälkeen Tigerstedt joutui kuitenkin Venäjän kansalaiseksi luokiteltuna henkilönä poistumaan Saksasta ensimmäisen maailmansodan puhjettua heinäkuussa 1914. Saksan valtio takavarikoi Tigerstedtin patentit. Hän sai niistä sodan jälkeen korvausta, mutta Saksassa silloin vallinnut hyperinflaatio kutisti korvaussumman olemattomaksi. Yhdysvalloissa Tigerstedt tapasi Thomas Alva Edisonin, jonka kanssa hän oli ollut jo aiemmin kirjeenvaihdossa, ja perusti The Tiger Manufacturing Co -nimisen yrityksen, joka valmisti kolmipiirisiä kideradiovastaanottimia ja kryptografoneita.

Digiaikana filmin on korvannut digikameroiden valonherkkä valokenno, johon piirtyvät kuvat tallentuu tiedostoksi. Kuvan tarkkuus ilmoitetaan kuvassa olevien kuvapisteiden eli pikselien määrällä, eli mitä enemmän pisteitä, sitä tarkempi kuva.

Suorat lähetykset internetin välityksellä

Insinöörityönä tehty tutkimus/opinnäytetyö ja toteutus järjestelmästä, jonka avulla voidaan toteuttaa suoria televisiolähetyksiä internetin välityksellä, käy katsomassa tästä linkistä...

https://www.theseus.fi/handle/10024/92853

Ohjeita videokuvaukseen järjestelmäkameralla

https://

Videokuvaukseen ohjeita

Jaakko Välikylä "Digivideokoulu" (Docendo 2005) on kirjoittanut hyvän kirjan videotyöskentelyn aloittamiseksi. Tutustu myös http://www.digivideo.fi

Kari Leponiemi on kirjoittanut "Videokuvaus - taitoa ja tekniikkaa" (Docendo 2010).

https://youtu.be/6DF0guw0Pbs

Videoiden kuvaaminen kälypuhelimen kameralla

Videoita voi kuvata myös älypuhelimen kameralla, mutta videokuvan säätömahdollisuudet ovat rajatummat ja pienemmät kuin video- ja järjestelmäkameroilla. Eri kameratyypeillä otettuja videoita voi yhdistää valmiiksi videotiedostoksi.

Mobiililinssisarjoja on tarjolla älypuhelimille, tableteille tai vaikkapa kannettavan tietokoneen web-kameraan. Paketissa tulee yleensä mukana kolme erilaista linssiä. Klipsikiinnitys mahdollistaa linssisarjan sopivuuden lähes jokaiseen mobiililaitteeseen sekä nopean kiinnityksen ja irrottamisen.

https://www.mtv.fi/lifestyle/digi/artikkeli/viisi-vinkkia-parempaan-videokuvaukseen-alypuhelimella/5775164#gs.N5SZVl4

https://youtu.be/MRxcJ-gVWGo

Videotekniikasta jotakin

HD-kuvassa (High Definition) eli teräväpiirtokameroiden kuvassa on parhaimmillaan viisi kertaa enemmän kuvapisteitä kuin vanhanaikaisessa SD-kuvassa. Täysteräväpiirtokuvan tarkkuus on 1920 x 1080 pistettä. Tämä on myös niin sanottujen Full HD -televisioiden tarkkuus.

Teräväpiirtotarkkuutta on kahta tasoa. Alempi teräväpiirtotarkkuus on 1280 x 720 kuvapistettä. Resoluutio vastaa televisioissa jotakuinkin HD Ready -tarkkuutta. Suurin osa markkinoilla olevista kuluttajaluokan videokameroista kuvaa jo parempaa Full HD -laatua.

Huipputarkka 4K-kuva korvannee Full HD -kuvan perusstandardina lähivuosina. Aiemmin se on ollut kalliimpien kameroiden ja televisioiden erikoisominaisuus, mutta nykyään 4K:ta hyödynnetään myös alempien hintaluokkien laitteissa. 4K-kuvassa on neljä kertaa enemmän kuvapisteitä kuin Full HD -kuvassa (3840 x 2160 pistettä), mutta se pääsee oikeuksiinsa vasta 4K:ta tukevalla televisiolla katsottuna – tavallisella teräväpiirtotelevisiolla 4K-videot näyttävät samanlaisilta kuin tavalliset videot.

Flash-muisti on uusien videokameroiden yleisin tallennustekniikka. Sillä tarkoitetaan kameran sisäistä muistia tai vaihdettavaa muistikorttia. Kamerassa voi olla joko sisäistä muistia tai paikka muistikortille tai molemmat. Tekniikka mahdollistaa hyvin pienten kameroiden valmistamisen.

Flash-muistissa ei ole mekaanisia osia, joten se ei todennäköisesti rikkoudu, vaikka kamera hajoaisi pudotessaan. Tärähdykset eivät vaikuta kuvan tallentumiseen. Muistikortit ovat edullisia, ja niitä on saatavana kapasiteetiltaan erikokoisina ja datan nopeuden mukaan, joka on hyvä selvittää millaisen muistikortin kamera tarvitsee siirtääkseen dataa muistikortille riittävällä nopeudella. Muistikorttien kapasiteetti on enimmillään satoja gigatavuja, mutta suurimmat kortit eivät sovi kaikkiin kameroihin. Kameroiden sisäisen muistin koko on tavallisesti 8–32 GB, mikä vähimmilläänkin riittää tuntien teräväpiirtotasoisen videokuvan tallentamiseen. 4K-kuva vie enemmän tilaa kuin teräväpiirtokuva.

http://www.digivideo.fi/wiki/index.php/Etusivu

Videoformaateista jotakin

PAL ja NTSC ovat yleisimmät standardiresoluution (SD) tv-kuvaformaatit, jotka ovat menettäneet merkitystä siirryttäessä HD-tasoiseen videokuvaan. Suomessa ja Euroopassa käytössä on PAL, jonka kuvanopeus on 25 ruutua sekunnissa ja pikselikoko 720x576, kuvaussuhde 4:3 ja laajennusformaatissa16:9 , jossa on sama pikselikoko. Taas NTSC on Pohjois-Amerikassa käytössä oleva standardi, joka etenee 30 ruutua sekunnissa. Televisiolähetyksissä käytetään lomitettua (interlaced) kuvaa, jolloin kukin kuvaruutu koostuu 1/50 sekunnin (tai 1/60) kestoisesta kuvasta, jotka on lomitettu joka toiselle vaakajuovalle. Tähän viitataan merkinnällä 50i (tai 60i). Tietokokeilla lomitettua videokuvaa katsottaessa näkyy häiritsevää vaakaraidoitusta, koska tietokoneohjelmistot eivät kykene purkaa kuvaa oikein toistovaiheessa. Tästä syystä kannattaa kuvata ja leikata lomittelematonta 25p-kuvaa, jossa on 25 täyttä kuvaruutua sekunnissa, myös 50p-kuvanopeus on saatavilla, jota kannattaa käyttää, jos Full HD 50p -laatu on kamerassa. Tavallisia videoformaatteja ovat Quicktime mov -päätteiset tiedostot ja Mpeg, eli mp4 -päätteiset tiedostot.

John Hedgecoe on kirjoittanut kirjan Videokuvauksen taito (Kustannus Mäkelä 1993).

Carl Plumer on kirjoittanut Digivideo tehokäytössä (Readme.fi 2006).

Tavallisissa kameroissa on nykyään myös videokuvaus mahdollisuus. Tämä mahdollisuus lisää erillisen mikrofonin tarvetta, jotta ääni olisi kelvollinen. Mikrofoneissa on kalvo, joka värähtelee siihen osuvan äänen voimasta. Suuntamikrofonit ovat sellaisia joka ottaa äänen suunnatusta suunnasta paremmin. Dynaamisissa mikrofoneissa kalvoon on kiinnitetty kela ja siinä kestomagneetti. Kalvo värähtelee äänen voimasta, kelaan muodostuu värähtelyjä ja sitä vastaavia sähköjännitteen muutoksia. Dynaaminen mikrofoni kytketään mikrofonivahvistimeen. Kondensaattorimikrofoneissa mikrofonin kalvo ja sen takalevy muodostaa sähköisen kondensaattorin. Kalvon liike muuttaa systeemin kapasitanssia ja sitä kautta jännitettä, joten tällainen mikrofoni on herkempi kuin dynaaminen mikrofoni. Kondensaattorimikrofonit tarvitsevat toimiakseen erillisen sähkösyötön esim. mikrofonin rungossa oleva paristo tai miksauspöydästä phantomsyötön, eli 48 voltin tasajännite. Phantomjännitteelle ei ole erillistä johdinta, vaan virransyöttöön käytetään niitä samoja johtimia joissa on äänisignaali. Putkimikrofoneilla on erillinen virtalähde, joka kytketään mikrofonin ja esivahvistimen väliin. USB-mikrofonit voidaan kytkeä suoraan tietokoneen usb-liittimeen, eikä erillistä mikrofonietuvahvistinta tai äänikorttia tarvita. Nämä mikrofonit voivat perustua isokalvoisiin kondensaattorimikrofoneihin, mutta myös dynaamistatekniikkaa käytetään myös. Mikrofoniesivahvistin voimistaa signaalia audiolaitteiden tarvitsemaan vahvuuteen. Hyvän äänenlaadun aikaansaamiseksi voidaan tarvita äänimikseriä, johon signaali syötetään mikrofoneista, joka välitetään ulos äänimikseristä tallentavaan laitteeseen, joka voi olla videokamera. Äänimikserissä on tasonsäätimet ja niiden käyttöä varten äänentasonmittarit. Mikseristä voidaan tarvittaessa saada phantomsyöttä mikrofoniin samaa xlr-johdinta pitkin kuin äänisignaali kulkee. Näin säästetään kameran tai tallentimen akkua. Kameralla ääntä tallennettaessa äänenlaatu voi vaihdella. Tällaisissa tapauksissa voidaan käyttää erillistä dat-tallenninta, jonka äänittämä ääni lisätää lopulliseen videoon vasta äänitysvaiheessa, mutta siinä voi syntyä kuvaan nähden tahdistusvirhettä.

Ääniaineiston parantelemisessa on huomioitava ympäristömelu. Ääni heijastuu kovista pinnoista, esimerkiksi seinistä ja ikkunoista. Tietokoneet, ilmastointi ja liikenne saattavat aiheuttaa lisämelua. Vähennä ympäristömelua noudattamalla seuraavia vihjeitä: Pehmennä kovia pintoja ripustamalla seinille verhoja tai seinävaatteita. Suuren matot ovat erinomaisia äänenvaimentimia. Sulje muut tietokoneet, tuulettimet ja huoneessa olevat laitteet. Jos mahdollista, kytke päältä myös lämmitys, tuuletus ja ilmastointi. Valitse huone, joka on kaukana liikenteen melusta. Jos huoneessa vallitsee jatkuva pieni humina, voit vähentää sitä jonkin verran käyttämällä äänimikserissä taajuuskorjainta. Voit myös käyttää mikrofonin kytkimiä, jos siinä on sellaisia. Jos käytät mikrofonia, seuraavista vihjeistä on hyötyä: Suuntaa mikrofoni pois puhujan vaatetuksesta. Varmista, että vaatteet eivät peitä mikrofonin etuosaa ja että mikrofoni ei ole liian lähellä puhujan suuta. Jos puhuja hengittää nopeasti, mikrofonista saattaa kuulua kovaäänisiä napsahduksia, jos mikrofonissa ei ole sitä varten suodattimia. Pienet kaulamikrofonit on suunniteltu kiinnitettäviksi solmioon, ja niissä on hyvin vähän tai ei lainkaan suodatusta hengityksestä aiheutuvaa hälyä vastaan. Vältä mikrofonimelun syntyminen. Mikrofonimelu on ääntä, joka aiheutuu jonkin esineen koskettaessa mikrofonia. Kun sijoitat mikrofonin paikoilleen, varmista, että siihen ei osu mikään. Muistuta mikrofonia piteleviä puhujia, että he eivät koputa mikrofonia kynillä tai sormuksilla tai sormeile johtoa. Jätä mikrofonin etuosa näkyviin. Mikrofonin päähän koskemisesta syntyy melua, ja se voi aiheuttaa kaikua, jos mikrofonia käytetään kaiutinlaitteissa.

Mikserivahvistin

Mikserivahvistin koostuu useista itsenäisistä kanavista, joista kuhunkin voidaan liittää mikrofoni tai muu äänilähde. Kanavien säätimillä voidaan muokata äänenväriä ja voimakkuutta. Muokatut signaalit kootaan mikserin masterlohkoon, jossa sijaitsevat äänenvoimakkuuden säätimet. Masterlohkosta valmis kokonaisuus ohjataan teho- eli päätevahvistimelle, jonka tehtävänä on vahvistaa signaalia kaiuttimia varten. Miksereistä löytyy kanavakohtaisia kytkimiä ja säätimiä, kuten Mic/line, eli tällä kytkimellä valitaan kumpaa signaalia on tulossa. Linjasignaali on mikrofonisignaalia voimakkaampi, joten tarvitsee vähemmän esivahvistusta. PWR kytkimellä otetaan käyttöön kondensaattorimikrofonien tarvitsema Phantom, Power (PWR) tai 48V. Gain on mikserin tärkein säädin, jolla vahvistetaan mikseriin tulevia signaaleja tarpeen mukaan. O/L Overload-merkkivalo (Peak tai Clip) ilmaisee äänen yliohjauksen, eli ääni säröytyy. Säädä gain-säädintä pienemmäksi. Pad on kytkin (-20dB), jolla voidaan vaimentaa liian voimakasta sisääntulevaa signaalia. WQ on korjain, ekvalisaattori, jolla leikataan tai korostetaan äänen eri taajuuksia. Pan eli panorointi säätää äänen paikan stereokuvassa. Fader on kanavan voimakkuussäädin, säätää stereokanaviin (master) menevän signaalin voimakkuuden. Master Volume tai Main nostaa kanavien voimakkuutta vahvistimelta kaiuttimille. Monitor Out tai Sub Out säätää erillisille monitorivahvistimeen menevän signaalin voimakkuutta. Aux Send säätää apulähdön (Aux) voimakkuutta ulkopuoliselle kaiulle menevä signaali. Aux RTN (Return) säätää apulähdön paluun voimakkuutta. Aloita kääntämällä kaikki voimakkuussäätimet (master volume, fader, gain) kiinni. Kytke kaikkien laitteiden virta päälle. Säädä gainista tulosignaali taso siten, että O/L-valo välkähtää voimakkaimilla äänillä. Käännä sen jälkeen säädintä hiukan pienemmälle. Nosta kanavan liuku nk. nollatasoon tai vähän alle eli 3/4 säätövarasta. Avaa masteria niin paljon kuin on tarpeellista. DI-box on suorakytkentäyksikkö jonka avulla voidaan sähkökitara tai -basso kytkeä suoraan ilman vahvistinta mikseriin.

Mikrofonityypit

Dynaaminen mikrofoni on monikäyttöinen ja kestää kovaakin käyttöä. Dynaaminen mikrofoni on epäherkkä ja sietää suuriakin äänenvoimakkuuksia, mutta on epäherkkä, mikä ilmenee siten, että äänilähde pitää olla lähellä, eikä sillä voi poimia hiljaisia ja kaukaa tulevia ääniä. Kondensaattori- ja elektreettimikrofonit ovat yleensä erittäin herkkiä, joita käytetään studioissa. Ne tarvitsevat toimiakseen 9-48 voltin käyttövirran eli phantom-jännitteen, yleensä miksauspöydästä löytyy phantom-kytkentä tai erillisellä virtalähteellä. Akustisessa kitarassa käytetään joskus kontaktimikrofonia, joka kiinnitetään soittimen kaikukoppaan. Kontaktimikrofoni tarvitsee yleensä etuvahvistimen tai sopivan DI-boxin. Mikrofonin suuntakuviolla tarkoitetaan kuvallista esitystä mikrofonin herkkyydestä äänen kulkusuuntaan nähden. Mikrofoni ottaa vastaan ääntä juuri suuntakuvion osoittamasta suunnasta. Kuvioita on pallo, kardioidi eli hertta (yleisin), kahdeksikko. Kaikki mikrofonit värittävät ääntä jollakin tavoin.

Videoiden editointi

Älypuhelimilla ja tableteilla voi valo- ja videokuvata myös.  Applen IPad IMoviella saa myös näppärästi editoitua videoleikkeistä näyttäviä videoita.

Digikameralla otettujen videoleikkeiden videoleikkauksella tarkoitetaan videoleikkeiden johdonmukaista sijoittelua kokonaisuudeksi ääniraidan täydentämänä, sekä tarpeettomien kohtien poistamista. Leikkaustyö koostuu seuraavia vaiheita: Leikkeiden asettelu aikajanalle. Videoleikkeiden keskinäinen hienosäätö. Videoleikkeiden välisten siirtymien suunnittelu ja toteutus. Jos videot on kuvattu ilman suunnitelmaa ja käsikirjoitusta, niin leikkausvaiheessa on mahdollisuus löytää videoleikkeiden sopivaan yhdistelyyn tarina. Yleensä suunnitellaan etukäteen tekemällä käsikirjoitus tai kohtausluettelo, jonka mukaan videokuvaukset on toteutettu, Aikajana on videoelokuvan sisällön graafinen esitys. Aikajana on peruskäsite kaikessa aikaan perustuvassa digitaalisessa työskentelyssä.

Kari Pirilä "Leikkaus - Elävä kuva - elävä ääni" (Like 2008).

https://

Videot tarvitsevat myös taustamusiikkia, joten yksi vaihtoehto on creative commons musiikki, jota löytyy mm. http://www.jamendo.com/  IPadiin täältä musiikki täytyy tuoda IDownload appsilla jolloin musiikki tallentuu ITunesiin ja sieltä videoiden taustamusiikiksi. Video tuotoksessa on mainittava musiikin tekijä ja lähde. Videon siirrossa käytetään nopeaa FireWire-liitäntää, joka mahdollistaa liikkuvan kuvan siirtämisen reaaliajassa kameran ja tietokoneen välillä. Applen iMovie editointiohjelmalla elokuvaleikkeet siirretään ja järjestellään yksinkertaisesti videoleikkeitä vetämällä paikoilleen. iMoviella kotivideoon saadaan lisää elävyyttä hyödyntämällä elokuvista tuttuja siirroksia, erikoistehosteita, tekstitityksiä ja äänitehosteita sekä musiikkia. iMoviella voidaan editoida yksittäisistä videoleikkeistä turhat kohdat pois pilkkomalla leike osiin, tai rajaamalla tarkasti katseluikkunan alla olevilla valintanuolilla. Toinen tapa on käyttää aikajanalla editointia, vetämällä hiirellä leikkeiden alusta ja lopusta ylimääräiset kohdat piiloon. Tämä kaikki toimii samoin myös ääniraidalla.

Jeff Carlson "IPad and IPhone video, film, edit and share the Apple way" (Peachpit press 2015) http://www.peachpit.com/

Taustamusiikkia elokuvaansa voi tehdä esim. Applen GarageBand ohjelmalla voi tehdä iMovie-elokuviin oman musiikin. GarageBandissa mukana tulee joukko valmiita looppejä ja soundeja, joista voi muodostaa lyhyitä teemoja elokuvaansa. GarageBandissä on ohjelmistoinstrumentteja joihin voi lisätä oman soittimensa kytkemällä se iMacciin kiinni. Dion Scoppettuolo and Mary Plummer ovat kirjoittaneet kirjan "iLife '11 iPhoto, iMovie, GarageBand" (Peachpit Press 2011), joka on Apple Certified. Katso www.peachpit.com/appleprotraining

Videoprojektitehtävä

Tehtävänä on laatia 2-10 minuutin video, joka voi olla haastattelu, dokumentti jne. Videoprojekti aloitetaan laatimalla suunnitelma sen toteuttamisesta, eli mikä on teema, kuvauspaikka, kuvakulmat, kuvausvälineistö aikataulut jne. Kuvaussuunnitelman mukaan toteutetaan videoleikkeiden kuvaus sopivalla kalustolla huomioiden lisävalojen, mikrofonien jne. tarve. Videoleikkeet siirretään kameroista tietokoneelle omaan projektikansioon. Nauhoitetaan videossa mahdollisesti tarvittava selostus älypuhelimella tai tietokoneella ja äänitiedostot viedään nimettyyn projektikansioon muiden videoleikkeiden lisäksi. Taustamusiikkia voi etsiä tallennettavaksi projektikansioon lataussivuston ehtojen mukaisesti esim. https://www.jamendo.com/ Aloitetaan videoeditointi esim. Adoben Premier editointiohjelmalla tuomalla editoitavat videoleikkeet ja äänet editointiohjelmaan, jolla leikataan ja järjestellään videoleikkeet valmiiksi, sekä lisätään tarpeelliset tekstit ja äänitehosteet jne. Valmis videotiedosto viedään Youtubeen katseltavaksi ja Youtuben videolinkki toimitetaan arvioivalle opettajalle arviointia ja palautetta varten.

Käsikirjoituksesta jotakin

https://youtu.be/E1PgfBOeHrQ

Katso videoprojektista Ugandassa...

https://kehityslehti.fi/lehtiartikkeli/toimintaa-slummien-kujilla/

Seuraavassa muutamia perusasioita, joita on syytä muistaa videoita kuvattaessa:

- pyri kuvattava kohde kuvaamaan mahdollisimman läheltä ja jos haluat antaa huomionarvoa ku­vattavalle kohteelle niin valitse neutraali ja rauhallinen tausta kuvallesi.
- jos haluat varmistua videosi onnistumisesta pyri suunnittelemaan etukäteen kuvakulmat, taustat, kuvausetäisyydet, valaisuolosuhteet jne.
- pidä kameraa sellaisessa otteessa, että se pysyy vakaana ja tarkenna kohteeseen.
- jos haluat varmistua, että videokuvasi onnistuu ota useampi videokuvaleike ja muuta säätöjä tarpeen mukaan.
- jos kuvaat kohdetta valoa vasten muista kääntää kameran korjailuvalotussäädin sellaiseen asen­toon, että valotusaika pitenee ja vältyt siluettimaiselta valokuvalta ja tummaa taustaa vasten kuva­tussa säädä korjailusäädintä siten että valotusaika lyhenee, eikä kohde valotu puhki kuvassasi. Ei ole kuitenkaan olemassa yleispäteviä ohjeita saatikka sääntöjä, joita noudattamalla lopputulos olisi hyvä tai joita rikkomalla päädyttäisiin epäonnistuneeseen kuvaan. Vain kuvausvälineistön, materi­aalien ja työskentelymenetelmien perinpohjainen hallinta, valokuvan keinojen monipuolinen käyt­tötaito sekä kohteena olevan aihepiirin hyvä tuntemus mahdollistavat ajatuksien ja tunteiden va­paan ja rikkaan ilmaisun. Ottamalla videokuvia paljon ja oppimalla virheistä harjaantuu hyväksi kuvaa­jaksi. Lue ennen kaikkea videokamerasi käyttöohjeet.

Adobe Premier

Kaikkien opiskelijoiden edetessä omaa tahtia opinnoissaan, niin hyvä keino opiskella editointiohjelmien käyttöä on katsoa opetusvideoita ja pysäyttää katsominen sopivassa kohdassa ja toteuttaa se itse ohjeiden mukaan, sekä tarvittaessa toistaa video-opetuksen tietty kohta useasti ja tehdä itse ohjeiden mukaan ja jatkaa taas eteenpäin. Opasvideon voi toistaa tietyssä kohtaa niin monta kertaa, että toimintaohjeet menevät varmasti perille.

Premierin aikajanalla leikataan Project-paneeliin tuotua tekstiä ja grafiikkaa samalla tavoin kuin videoleikkeitä. Photoshopilla, Illustratorilla ja muilla grafiikkaohjelmilla tehtyjä still-kuvia, joissa on mukana Alpha-kanava, jolla tekstin ja grafiikan tausta tehdään läpinäkyväksi. Premierin tekstigrafiikan teko aloitetaan File>New>Title, joka luo Project-paneeliin uuden videoleikkeen, joka sijoitetaan aikajanalle, sekä avaa Title Editor -paneelin.

Tekstitys Adobe Premierissä

Ruudun alalaitaan tulevat tekstitykset, joita käytetään eri kielelle käännösten esittämiseksi. Aloita Open Captions -toiminnolla File>New>Captions, jonka jälkeen tulevaan ikkunaan valitaan standardiksi Open Captions. Se tuottaa Project-paneeliin Captions-klipin, joka sijoitetaan aikajanalle ylimmälle videoraidalle koko ohjelman mittaiseksi. Tekstitykset fontteineen ja tekstikokoineen sekä niiden paikat aikajanalla määritellään Captions-paneelissa. Tarvittaessa mustan taustan saa valitsemalla File/New>Black Video...

Valmiin videon tallentaminen haluttuun formaattiin

Valmis editointi tallennetaan tiedostoksi valitsemalla File>Export>Media, joka avaa Export Settins -ikkunan. Tallennettavan videon tiedostoformaatti nettikäytössä on H.264. On hyvä valmistaa hyvälaatuinen Master-videotiedosto esim. Quicktime ProRes 4444. Tästä masterista on helppo tulostaa tarvittavat versiot eri tarkoituksiin sopivilla tavoilla pakatuiksi uusiksi tiedostoiksi Adobe Media Encoderilla. Basic Video Settings asetuksilla määritellään mm. kuvakoko ja kuvanopeus, jotka yleensä ovat samat kuin sekvenssin asetuksissa ja ne voidaan kopioida painamalla Match Source -painiketta. Renderointi käynnistyy Export tai Queue toiminnan kautta, joka vie sekvenssin Adobe Media Encoderin tulostuslistaan, missä on se etu, että samaan listaan voidaan lisätä muitakin sekvenssejä, jolloin Premier vapautuu tallentamisen ajaksi muuhun käyttöön.

https://youtu.be/aMeHRRWNGgA

https://youtu.be/Hls3Tp7JS8E

Adobe Premier Elements

Adoben Premier Elements on hyvä videoeditointiohjelma...

https://

Tässä on Adobe Premier Elements ohjelmalla editoitu video malliksi:

https://youtu.be/kAr7JbiIILU

Adobe After Effects

https://youtu.be/MA2kVwJPBkg

Corel Pinnacle

Katso myös Corelin Pinnaclesta jotakin... http://www.pinnacle.fi/

https://

Windows Movie Maker

Windowsin Movie Makerissa on vain kaksi video- ja audioraitaa. Windows 7:ssa on Windows Liven elokuvatyökalu, jolla on hyvä aloittaa vidoelokuvien edintointiharjoitukset.

https://youtu.be/zSLMO2ES2xk

Windows Movie Makerille tuodaan videokameralla tehtyjä nauhoituksia ja nauhoitukset siirretään tietokoneelle. Voit nauhoittaa alkuperäistä lähdeaineistoa käyttämällä erilaisia sieppauslaitteita, esimerkiksi DV-kameraa tai analogista kameraa ja kopioimalla sitten lähdeaineiston tietokoneeseen. Voit käyttää myös muita sieppauslaitteita, esimerkiksi Web-kameraa tai mikrofonia aineiston nauhoittamiseksi suoraan Windows Movie Makeriin. Myös muita lähdetiedostoja, esimerkiksi aiemmin luotuja äänitiedostoja, elokuvatiedostoja tai pysäytyskuvatiedostoja, voi tuoda käytettäväksi Windows Movie Makerissa.

Äänitasojen määrittäminen tapahtuu valitsemalla Muokkaa-valikosta Ääniasetukset. Tee jokin seuraavista toimista: Lisää äänileikkeen äänitasoa vetämällä liukusäädintä Ääniraita-puolen suuntaan. Lisää videoleikkeen äänitasoa vetämällä liukusäädintä Videoraita-puolen suuntaan. Sulje Ääniasetukset -valintaikkuna valitsemalla Sulje-painike.

Kun käsittelet valokuvaleikkeitä tai leikattuja video- tai äänileikkeitä, voit luoda siirtymän leikkeiden välille vetämällä alun tai lopun leikkauskahvaa. Kun limität leikkeitä vetämällä leikkauskahvoja sen sijaan, että vetäisit kokoleikettä, muut projektin leikkeet eivät siirry. Jos video- tai äänileike on leikattu, voit vetää vain leikkeen leikatun osan kahvaa siirtymän luomiseksi. Jos esimerkiksi leikkasit video- tai äänileikkeen lopun, voit vetää vain lopunleikkauskahvaa limittämään kyseisen leikkeen ja projektin seuraavan leikkeen.

Blender

Blender ohjelmalla voit editoida myös videoita...

https://

Kari Leponiemi "Videokuvaus taitoa ja tekniikkaa" (Docendo 2010).

Apple Final cut pro

https://

TV-työ

Yle Uutisluokka

 

https://yle.fi/uutiset/osasto/uutisluokka

 

https://yle.fi/uutiset/osasto/uutisluokka/pikakurssi_tahtitoimittajaksi_-_ohjeet_sarjakuvana/7632675

Pentti Kemppainen "Radio kuuluu kaikille! Kaupallisen radion historia Suomessa" (Into 2015) lainaus sivulta 56: "Kaupallinen televisio Suomessa lähti liikkeelle kahdesta ilmansuunnasta. Kun teekkarien toimintaa perusteli ensi sijassa televisiotekniikan ammattilaisten koulutus ja televisiotoiminnan käynnistäminen, niin Mainos-TV:n perustamista ohjaili mainostajien tavoite saada televisiosta uusi mainosväline."

Juhani Wiio (toim.) "Television viisi vuosikymmentä: Suomalainen televisio ja sen ohjelmat 1950-luvulta digiaikaan (SKS).

Osmo A. Wiio "Ymmärretäänkö sanomasi" (Weili+Göös 1973).

Osmo A. Wiio "Viestinnän perusteet"

Kaarle Nordenstreng ja Osmo A. Wiio "Suomen mediamaisema" (WSOY 2001), jossa kerrotaan kuinka sanomien välitys viestintäjärjestelmissä tapahtuu teknisin keinoin eli viestintätekniikan ja sitä käyttävien viestimien avulla. Tekniseen välitykseen viittaa viime vuosina laajalti käyttöön otettu sana media, joka on latinan medium-sanan monikko ja tarkoittaa välineitä tai keinoja. Media-sanaa käytetään kuitenkin myös yksikössä tarkoittamaan yleisesti viestimiä tai tiettyä välinettä, ja sen monikkona on tullut käyttöön muoto 'mediat'.

Kaarle Stewen kirjoittaa "Tämä on televisio - Opas suomalaiseen tv:n maailmaan" (Weilin+Göös 1968) sivulla 34 näin: "Tv-organisaation perustana on ja tulee kaikissa olosuhteissa olla ohjelma, sen tarpeet ja tekeminen. Ohjelman syntyminen on moninainen prosessi. Lähtökohtana on idea, ohjelmaidea, joka vähin erin muuttuu suunnitelmaksi, alkaa organisoitua. Kun syntynyt ohjelmaidea saa kiinteitä muotoja, alkaa myös organisaatio toimia, syntyy yhteydenottoja, tiedottamista, suunnitelmia, ihmisiä ja aivoja; organisaatio toimii. Tv-ohjelmaa palvelevat peruselementit idean syntymisen jälkeen ovat toisaalta tuotannollisia ja toisaalta hallinnollisia. Nämä palvelevat ohjelmaidean syntymistä ja toteutusta ohjelmaksi aina siihen muotoon asti, jollaisena me näemme sen kotiemme kuvaruuduissa. Nämä kaksi elementtiä ovat ohjelman ohella myös tv-organisaation rakennusaineet. Tuotannolliset palvelut jakaantuvat kahteen ryhmään. Toisen osan muodostavat tekniset edellytykset sekä toisen ohjelmatuotannossa tarvittavat muut toiminnot kuten lavastetoiminta, erilaiset järjestelytoiminnot, puvustot, maskeeraus jne. Tämä tuotantotoiminnan osa käsittää kaiken sen ohjelman valmistamiseen tarvittavan palvelutoiminnan, joka ei ole puhtaasti teknistä toimintaa, vaan kunkin ohjelman mahdollisimman taloudelliselle ja tarkoituksenmukaiselle toteuttamiselle sopivan tuotantovälineistön hankintaa.

Ohjelmatoimintaan tarvittavat hallinnolliset palvelut voidaan niinikään jakaa kahteen pääryhmään. Toinen osa on ihmisten käsittelyä, heidän tehtäviensä kuvaamista, kommunikaatiota, rationalisointia, avustamista tehtävien järjestelyssä, sosiaalitoimintaa, liikkeenjohtoa, organisaatiota eli kaikkea sitä, mikä liittyy ohjelmayksikön rationaaliseen toimintaa. Hallinnollisen toiminnan toisen osan muodostaa taloushallinto, rahaliikkeen hoito, budjetointi, kustannuslaskenta ja -valvonta. Tv-toiminnassa on huomattava merkitys ennakkosuunnittelulla. Riittävän tehokkaalla ja ennakoivalla suunnittelulla pyritään saamaan ohjelmatoivomukset sekä tekniset edellytykset tasapainoon tehtyjen investointien ja hyväksytyn ohjelmapolitiikan puitteissa. Suunnittelun tehtävänä on tarjota vaihtoehtoja päätöksentekoa varten. Moderneissa televisio-organisaatioissa pyritään ohjelmatoiminta keskittämään toiminnallisesti joustaville pienyksiköille, aihealoittain kootuille toimituksille tahi suppeahkoille tuottajaryhmille; pyrkimyksenä on byrokratiaa välttäen muodostaa tehokkaasti toimivia pienkokonaisuuksia. Tv-työ on tuotantoa, tuottamista ja tämän mukaisesti ohjelmatoiminnan perussolu on tuottaja. Tv-terminologia on tuontitavaraa; alkuperäisnimi 'producer' merkitsee filmikielellä ohjelmahankkeen ohjelmallista, hallinnollista ja taloudellista johtajaa, vieläpä usein rahoittajaa...

Ja sivulta 171: "Aloittelevalta tv-avustajalta... Kannattaa ensin yrittää 'myydä' ehdotus. Vasta sen jälkeen kun ohjelmaehdotus on jonkin ohjelmayksikön asianomaisella osastolla hyväksytty, on vuorossa käsikirjoituksen laatiminen. Idean esittämiseen ei tarvita käsikirjoitusta. Siihen riittää lyhyt idean tai aiheen selostus, synopsis. Sanakirjan mukaan synopsis on yhdistävä yleiskatsaus. Televisiokielessä se tarkoittaa lyhyttä, selkeätä tiivistelmää ohjelman aiheesta, aineksista, tarkoituksesta mihin ohjelmalla pyritään. Synopsis esittelee ohjelman oleelliset ainekset. Pituudeksi riittää yleensä yksi konekirjoitusliuska. Synopsis on kirjalliseen muotoon laadittu ohjelmaehdotus... Synopsiksella ei ole tarkkaa muotoa tai kaavaa. Selkeys olkoon tärkein vaatimus. Sen voi kirjoittaa omin sanoin, kunhan siinä esitellään loogisesti idean kannalta keskeiset asiat... Television ohjelmatuotannossa ulkopuolinen avustaja yleisimmin on juuri ohjelman suunnittelija. Jos suunnittelija on paitsi kirjoitus- myös puhetaitoinen ihminen, hän voi lisäksi esiintyä ohjelmassaan: haastattelijana, juontajana, taustaselostajana jne. Kokemusten karttuessa suunnittelija voi laatia suunnitelmastaan ohjelman käsikirjoituksen. Tämä edellyttää että suunnittelija tuntee jo melko paljon ohjelmien toteutusmahdollisuuksia ja -tekniikkaa. Suunnitelmassa on päähuomio kiinnitetty kysymykseen mitä, käsikirjoitus vastaa yksityiskohtaisen tarkasti kysymykseen miten. Suunnitelmassa on jäsennetty esitettävä asia tarkoituksenmukaisella tavalla, käsikirjoitus 'halkaisee' suunnitelman kirjaimellisesti kahteen rinnakkaiseen osaan: kuvasuunnitelmaan ja tekstisuunnitelmaan. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että käsikirjoitus kirjoitetaan kahtena rinnakkaisena palstana. Konekirjoitusarkki jaetaan pituussuunnassa keskeltä kahtia; vasemmalle palstalle kirjoitetaan kaikki se, mitä ja miten kuvissa näkyy, oikealle puolelle se, mikä ohjelmassa kuullaan puheena - repliikkeinä, selostuksena, lauluna jne."

Juha Vakkuri "Olkilinna - Elämää kolmella mantereella" (Like 2016), josta lainaus sivulta 157: "Opettajan työ ei edelleenkään innostanut minua, ja kun huomasin että MTV-teatteriin haettiin dramaturgia, päätin pelvottomasti panna paperit sisään. Se oli ennakkoluuloton ele, koska en tiennyt dramaturgin työstä muuta kuin mitä hyvin vaatimaton Antsho-näytelmän kirjoittaminen oli minulle opettanut, eli en juuri mitään. Kirjallisuuskritiikkiä olin kirjoittanut vakituisesti Ylioppilaslehteen ja Demariin jo parin kolmen vuoden ajan. Kirjallisuuden tentteihin olin tietysti lukenut hyllymetreittäin klassikoita, myös runsaasti näytelmiä. Kaikki oli kohdallani vain teoriaa. En muista kuinka suuri yllätys kutsu työhönottohaastatteluun oli, varmaan melkoinen. Joka tapauksessa yhtenä päivänä istuin teatteripäällikkö Ville Salmisen sohvalla, ja vastapäätä, ison kirjoituspöydän takana, oli tuo vanhoista kotimaisista elokuvista tuttu tummanpuhuva herrasmiesroisto. Sohvan vieressä olevassa nojatuolissa istui hoikka ja kerubikasvoinen Matti-Juhani Karila, talon dramaturgi, jolle siis haettiin työtoveria... MTV-teatteri oli tuohon aikaan näytelmätehdas. Ville Salminen kertoi että joka kuukausi esitettiin tunnin mittainen Teatterituokio ja 90-minuuttinen Aitiopaikka, joka vastasi pitkää elokuvaa. Suurin osa kuvattiin TV-studiossa mutta usein näytelmissä oli mukana muutaman minuutin mittaisia filmi-inserttejä, joiden avulla lopputulokseen yritettiin saada elokuvan tuntua. Pitkien näytelmien lisäksi teatterissa tehtiin vielä sarjoja ja puolen tunnin teatteripätkiä. Dramaturgin tehtävänä oli valita teatterille ohjelmisto, eli ennen muuta nuo 24 pidempää näytelmää vuodessa. Se edellytti melkoista lukemista... Päätös tulikin heti seuraavalla viikolla, ja minua pyydettiin aloittamaan niin pian kuin suinkin."

Taivas TV7 on suomalainen yhteiskristillinen televisiokanava, joka aloitti lähetyksensä 15. joulukuuta 2003 paikallisena kanavana HTV:n verkossa Helsingissä. Nykyään Taivas TV7 toimii Suomessa valtakunnallisesti digitaalisessa kaapeliverkossa. TV7:llä on katsojia päivittäin noin 83 000 ja viikoittain noin 152 000. Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan TV7 on Suomen toiseksi tunnetuin kristillinen media, ja sen tuntee 39 prosenttia suomalaisista. Taivas TV7 -kanavan perustivat Martti Ojares, joka on Sanoma Oy:n eläkkeelle jäänyt varatoimitusjohtaja, myös viestintäneuvos, joka on kanavan nykyinen toimitusjohtaja. Taivas TV7:n ensimmäinen lähetys nähtiin 15. joulukuuta 2003. Aikaisemmin oman ohjelmistonsa ulkopuolella TV7 välitti aiemmin maailmanlaajuisen brittiläisen GOD TV:n ohjelmaa.

TV7:n toimitus, studio ja lähetysyksikkö sijaitsevat Helsingissä. Kanavalla on ulkomaantoimitus Israelin Jerusalemissa sekä Virossa. TV7 työllistää noin 70 henkilöä, joista osa työskentelee Virossa ja Israelissa.

http://www.tv7.fi/info/pahkinankuoressa/

Taivas TV7:n taustalla toimivat Ristin Tuki ry ja Lighthouse Network Ltd Oy. Ristin Tuki toimii lahjoitusvarojen koordinoijana, julkaisee TV7 Uutiset lehteä ja tuottaa paljon erilaisia tv-ohjelmia näytettäväksi TV7:ssä. Noin 70 prosenttia kanavan tuloista on lahjoitusvaroja, joita kanavan tukiyhdistys Ristin Tuki ry kerää. Lighthouse Network on toiminnallinen yhtiö, joka vastaa muun muassa kanavan lähetystekniikasta.

TV7:n historiasta on kirjoitettu pari kirjaa:

Martti ja Mirja Ojares. Jumalan seitsemäs ihme – kristillisen tv-kanavan synty Suomessa. Toim. Risto Siltanen. Helsinki: Kuva ja Sana, 2007
Annna Patronen. Jeesus-TV – uskomaton tositarina uskosta. TV7 Kustannus. 2016.

https://www.tv7.fi/vod/player/28476/

Ted Turner & Bill Burke "Ted Turner - elämäni mediabisneksessä" (Otava 2009), jossa kerrotaan Ted Turnerin tarina miljonääriksi. Hänen isänsä oli aloittanut ulkomainosalalla ja Ted jatkoi sitä, sekä laajensi sen radio ja TV-alalle yrityksen hallituksen vastustuksesta huolimatta. Tässä on lainaus sivulta 114, jossa Terry McGuirk kertoo TV-bisneksen alkuvaiheista jotakin: "Olin ainoa kaveri, joka lähti sinne Kanava 17:stä, ja saavuin Charlotteen pian WRET:n kuuluisan 'pee-aa-maratonin' jälkeen. Se temppu oli helpottanut tilannetta jonkin verran, mutta asiat olivat yhä huonossa jamassa. Tedin palkkaamat uudet myyntimiehet perivät hommansa ryhmältä, joka oli saanut kaupungissa erittäin huonon maineen. Muistan yhä käyneeni eräässä paikallisessa huonekaluliikkeessä sillä seurauksella, että sen omistaja ajoi minut kaupastaan aseella uhaten. Toimitusjohtajamme oli kaveri nimeltä Sandy Wheeler. En tiedä, mistä Ted hänet löysi, mutta hän oli aika erikoinen tyyppi, sillä koko henkilökunnan oli osallistuttava kokoushuoneessa joka aamu kello kymmenen rukoushetkeen. Aseman kaikki muu toiminta yksinkertaisesti pysähtyi... Vuonna 1980 käynnistyy CNN uutiskanava, jonka juhlista lainaus sivulta 210: ”Tilasimme sinne asevoimien yhdistetyn soittokunnan, jossa oli maa- ja ilmavoimien, laivaston sekä merijalkaväen huippumuusikoita. He saapuivat muutamaa tuntia ennen ohjelman alkamista, kun me pystytimme katsomoa ja esiintymislavaa. Pyysin muusikoiden harjoitusten aikana heitä soittamaan virren ’Sua kohti Herrani’, koska olin lukenut, että soitettiin Titanicin kannella aluksen upotessa. Nauhoitimme lähetyksen siltä varalta, että kylmä sota kuumensi ydinsodan tasolle – silloin CNN voisi päättää viimeisen lähetyksensä tällä asevoimien soittokunnan esityksellä. Nämä olivat nuoria sotilaita, ja kyyneleet nousivat silmiini heidän soittaessaan tuota kaunista sävelmää. (Sivumennen sanoen tuo nauhoite on yhä CNN:n arkistossa – mutta onneksi heidän ei ole tarvinnut koskaan soittaa sitä!). Aloitin ohjelman vieraiden saavuttua muutamalla kommentilla ja luovutin sen jälkeen puheenvuoron muille puhujillemme. Olin kutsunut Reesen ja Tunerin muiden johtomiesten ohella myös Kansallisen kaapelitelevisioliiton puheenjohtajan Tom Wheelerin lausumaan muutamaan sanan siitä, kuinka tärkeä tämä uusi kanava oli kaapelialalle.

Käsittelin oman vuoroni koittaessa sitä tärkeää roolia, joka CNN:llä tulisi käsitykseni mukaan olemaan niin tiedon välittämisessä kuin ihmisten yhdistämisessäkin. Luin lopuksi seuraavan julistuksen, joka PR-osastomme laatima: On toimittava vakaumuksensa mukaan muiden odottaessa. On luotava positiivinen voima kyynikkojen maailmassa. On jaettava ihmisille tietoa, kun sitä ei aiemmin ollut. On tarjottava sitä niille, jotka haluavat valinnanvapautta. Omistan tämän uutiskanavan – Cable News Networkin – Amerikalle; Amerikan kansalle, jonka tiedonjano ja paremman elämän kaipuu on mahdollistanut tämän hankkeen; Kaapeliteollisuudelle, jonka pioneerihenki on johtanut tähän suureen askeleeseen tiedonvälityksessä…" Ja jossa kerrotaan myös mm. hänen kolmannesta avioliitostaan Jane Fondan kanssa, joka oli avioliiton aikana tullut uskoon mm. presidentti Jimmy Carterin ja hänen vaimonsa avustuksella. Lainaus sivulta 381, jossa Jane Fonda kertoo tästä tilanteestaan näin: "Sellaista saattaa tapahtua, se on pehmenemistä, luopumista - nöyrtymistä ja avautumista hengelle. Se on ihmeellinen asia, ja koska se tapahtui elämässäni myöhään, olen hyvin tietoinen siitä. Ted ei voi antaa sen tapahtua. Hän uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta ei pysty sallimaan, että se tapahtuu hänelle itselleen tai että se olisi elämyksellinen kokemus, koska se avaa ihmisen kaikelle eikä hän pysty avaamaan sieluaan pyhälle hengelle, tai miksi sitä nyt halutaankin kutsua... En pitänyt sitä siihen aikaan uskontona. Tunsin vain kuuden vuoden ajan, että minua johdatettiin. Atlantaan saapuessani tapasin monia suurenmoisia ja fiksuja ihmisiä, jotka olivat uskonnollisia ja kävivät kirkossa. Ted ei tiennyt sitä, mutta kun kävimme kaikkien noiden vuosien aikana lukemattomilla vastaanotoilla ja erilaisissa juhlissa, olin aina jossakin nurkassa ja keskustellut usein Nancy McGuirkin - Terryn vaimon - tai Rosalyn Carterin kanssa. Tutkiskelin asioita, eikä Tedillä ollut siitä aavistustakaan. En koskaan kertonut hänelle noista keskusteluista, koska tiesin, että hän olisi yrittänyt taivutella minut luopumaan siitä." (Jane Fondakin on kirjoittanut omat muistelmansa, jotka Otava julkaisi Suomessa 2005).

Satelliitti-TV

Satelliittilähetykset toimivat siten, että digitaalinen signaali on pakattu ja salakirjoitettu, broadcast center (lähetyskeskus) lähettää sen suoraan yhdelle satelliiteistaan avaruuteen. Satelliitti vastaanottaa datan, vahvistaa signaalin ja käyttää toista lautasantennia lähettääkseen datan takaisin maahan satelliitti-TV:n katselijoille. Ensimmäinen satelliittitelevisiosignaali lähetettiin Telstar -satelliitilta Pohjois-Amerikkaan vuonna 1962. Ensimmäinen kaupalliseen käyttöön tarkoitettu satelliitti, Early Bird laukaistiin vuonna 1965. Siitä alkoi todellinen satelliittien aikakausi, jonka jälkeen niitä lähetettiin parin vuoden välein lisää taivaalle tarpeiden kasvaessa ja muiden maiden tullessa mukaan kuvioihin. Ensimmäiset kotikäyttäjien lautasantennit olivat erittäin suuria, halkaisijaltaan 350-400 cm. Useimmat lautaset olivat siihen aikaan motorisoituja, eli ne pystyivät vastaanottamaan signaalin vastaan useammalta satelliitilta mahdollistaen näin suuremman kanavamäärän katsomisen. Alun perin kaikki signaalit lähetettiin salakirjoittamattomana, eli sopivalla vastaanottimella käyttäjät pystyivät katsomaan kaikkia kanavia, joita satelliiteilta lähetettiin.

Vuonna 1986 TV-kanava HBO alkoi salakirjoittaa signaalinsa ja toimi näin edeltäjänä nykymuotoisille televisiojärjestelmille. Lautasantenni lähettää vastaanottamansa signaalin vastaanottimelle (nykyään yleisesti digiboksille), joka purkaa datan (decoding) niin, että se voidaan näyttää tavallisessa analogitv:ssä. Uudet pienet lautasantennijärjestelmät ovat digitaalisia, televisio-ohjelmat koodataan MPEG-2 –muotoon. Vastaanottaessaan signaalin/datan digiboksi purkaa MPEG-2 –koodauksen ja avaa mahdollisen salakirjoituksen (TV-kortin avulla, jos kanava on maksullinen) tavalliseksi analogisignaaliksi ja lähettää sen edelleen televisioon. Koska satelliitit ovat pitkän matkan päässä avaruudessa, niin se mahdollistaa suuren asiakaskunnan. TV-satelliitit ovat geostationaarisella radalla, eli ne pysyvät paikallaan suhteessa maan liikkeisiin. Satelliitit liikkuvat oikeasti 11 052 km/h, mutta maasta käsin katsottuna ne näyttävät pysyvän paikallaan, sillä ko. nopeudella ne kiertävät pallon 24 tunnissa. Tästä aiheutuu se, että satelliittivastaanotin täytyy suunnata vain kerran, jonka jälkeen signaali on aina käytössä ja yhtä terävänä kuin ensimmäisen suuntauksen jälkeen.

Video pakataan nykyään yleisesti MPEG-2-formaattiin, ja palveluntarjoaja salakirjoittaa sen estääkseen katselijoita näkemästä signaalia ilmaiseksi. Salausmekanismi sekoittaa digitaalisen datan niin, että se voidaan purkaa ainoastaan, mikäli vastaanottajalla on oikeanlainen algoritmi koodauksen purkamiseksi.

Ari Ikonen on julkaissut omakustanteena "Digitaaliohjelmaa TV-satelliiteista" (1998), jossa seikkaperäisesti selvitetään yksityiskohtaisesti satelliitti-TV:stä vastaanottamisen asiat.

Katso lisätietoja... https://www.satshop.fi/satellite-guide

Televisioon yhdistetyn Apple TV mokkulan kautta voi esim. iPhoneen asennetun satelliitti TV-aseman appien kautta katsella satelliitti TV asemien ilmaisohjelmia AirPlayn ja IPhonen näytön jakamisen kautta, esim. AppStoresta löytyvän apin kautta TBN:n, CBN:n jne. satelliittiohjelmia. Pitää vain hankkia Apple TV mokkula ja liittää televisioon ja samaan Wi-Fi verkkoon ja IPhonen kautta katsoa ilmaisia satelliitti kanavia, ei tarvita enää lautasia, myös uusilla Smart äly-televisioilla tämä on mahdollista ilman lisämokkuloita.

Elokuva-ala

Olen toiminut elokuva-alan yritysten omistamassa Interprintissä 1987 repron työnjohtajana, jossa vielä siihen aikaan tekstitettiin elokuvafilmejä kohopainotekniikalla, sekä tehtiin elokuvajulisteita ym. elokuva-alan tarvitsemaa painotuotetta.

Hyvä elokuva-alasta kertova elokuva on "Their Finest", jonka on ohjannut Lone Scherfig. Tarina perustuu Lissa Evansin romaaniin Their Finest Hour, jonka käsikirjoitti Gaby Chiappe. Elokuvassa kerrotaan minkälaista elokuvatuotantoa oli 1940-luvun Britanniassa.

Elokuva-alan historiasta jotakin

Elokuvaohjauksen isänä pidetään D. W. Griffithiä (1875-1948), joka syntyi köyhtyneeseen etelävaltiolaiseen everstin perheeseen viidentenä lapsena, joka sai kasteessa nimen David Wark. Vuosien 1908 ja 1912 välisenä aikana Griffith perehtyi elokuvan silloisen kehitysvaiheen tuloksiin ja muovasi itsenäisesti ilmaisuvälineen, joka oli teatteria herkempi, kirjallisuutta eloisampi ja runoutta koskettavampi. Hän loi elokuvataiteen, sen kielen ja lauseopin. Hän keksi uusia tapoja käyttää kameraa toiminnallisesti. Hän kehitti leikkauksen irrallisten otoksien alkeellisesta yhteenliittämisestä määrätietoiseksi taiteelliseksi ilmaisukeinoksi. Ensimmäisenä ohjaajavuotenaan hän valmisti toistasataa elokuvaa, yli kaksi filmiä viikossa.  Hän perusti tuotantoyhtiö Trianglen vuonna 1914. Seuraavaksi syntyi Kansakunnan synty (Birth of a Nation, 1915), josta tuli yksi elokuvahistorian merkkipaaluista, joka oli aikanaan myös valtava kaupallinen menestys, silloin 100 000 dollarin elokuvan tuotantokustannuksilla saatiin lähes 10 miljoonan dollarin lipputulot. Ku Klux Klanin synnystä kertova elokuva aiheutti kuitenkin myös protesteja, ja elokuvaa pidetään yhä vastuullisena klaanin uudelle nousulle. Griffith oli yhteistyössä kahden huomattavan tuottaja-ohjaaja, Mark Sennetin ja Thomas H. Incen kanssa. He työskentelivät kukin omassa studiossaan ja heillä oli vapaat kädet tuottaa mitä halusivat. Kukin heistä suoritti osuutensa Triangle Companyn kolmiosaisessa tuotannossa, joka käsitti pääasiallisesti komedioita, ohjelmafilmejä ja Griffithin valmistamia erikoisfilmejä. Incen filmit olivat enimmäkseen lännenelokuvia.

Katso Carl Dreyerin La Passion de Jaenne d'Arc (Jeanne d'Arc'in kärsimys, 1928)

https://archive.org/details/DreyersThePassionOfJoanOfArc

Teatteri ja elokuva-ala tarvitsee näyttelijöitä. Laurence Oliver "Näyttelijän tunnustuksia" (Kirjayhtymä 1983), josta lainaus sivulta 59: "Tästä kaikesta huolimatta työttömyys tällä alalla oli tuohonkin aikaan suunnaton; aloittaessani urani 1925 olin todella hätää kärsimässä, ja niin oli sisarenikin ennen minua. Sitten tuli elokuva, jota pidettiin vain kuriositeettina aina 30-luvun alkupuolelle asti. Alan nykyinen tilanne on se, että näyttelijäliittoon kuuluu Englannissa 36 000 henkilö, joista suurin piirtein 800 on kohtalaisen jatkuvasti työssä - valtaosa heistä melkein vakituisesti, loput silloin tällöin. Näihin lukuihin sisältyvät West End, kaikki kiertueet, filmit joita vielä tehdään ja televisio. Olen ymmärtänyt, että tilanne on suunnilleen samanlainen Amerikassakin. Tilannetta lienee helpompi arvioida jos sanon, että 2,5 % tekee työtä ja 97,5 % ei tee. Alalle on ollut tungosta aina; luulisi, että sen tajuaa nyt jo jokainen, mutta tämä ammatti tuntuu liian monista kohtalokkaan kiehtovalta, eikä näytä olevan mitään tehokasta keinoa säikäyttää heitä tiehensä."

Vanhojen elokuvien arkisto:

https://archive.org/details/The_General_Buster_Keaton

https://www.elavamuisti.fi/

Kari Uolevi Uusitalo on suomalainen elokuvahistorioitsija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle on myönnetty elokuvaneuvoksen arvonimi 1990. Uusitalo palveli Suomen elokuvasäätiössä 1970–1998. Suomen kansallisfilmografiaa laadittaessa hän toimi toimituskunnan puheenjohtajana ja päätoimittajana sarjan kahdeksan ensimmäisen osan ajan ennen siirtymistään eläkkeelle. Uusitalo on kirjoittanut elokuvan historiaa käsitteleviä tietokirjoja, joista useimmat paneutuvat suomalaiseen elokuvaan. Hänen kotimaisen elokuvan historiaa 1960-luvun loppuun asti käsittelevä kuusiosainen kirjasarjansa ilmestyi 1972–1984. Lisäksi hän on julkaissut elämäkerrat muun muassa Suomen kolmen johtavan elokuvastudion johtohahmoista Väinö Mäkelästä, T. J. Särkästä ja Risto Orkosta sekä näyttelijäpariskunta Siiri ja Kaarlo Angerkoskesta ja ohjaaja Aarne Tarkaksesta. Uusitalon muistelmateos Elämäni Karina: Evakkopojasta elokuvaneuvokseksi ilmestyi 2001.

Kuinka voisi elokuvauralle päästä, niin kannattaa lukea alan tekijöiden muistelmia, kuten Kari Uusitalon "Tarkastelua Aarne Tarkas ja hänen elokuvansa" (Like 2006), josta lainaus sivulta 24: "Vähitellen ryhdyin katsomaan elokuvia toisella silmällä kuin ikäiseni. Tutkin teknillisiä yksityiskohtia, lueskelin elokuvakirjallisuutta, löysin hyvistä filmeistä aina jotakin uutta. Joskus haaveilin elokuvantekijän urasta... Tyko Reinikka tiedusteli tyttärensä aviomieheltä, kumpaan yritykseen tämä mieluummin halusi töihin. Tarkaksen ei tarvinnut miettiä asiaa pitkään - elokuva-ala tuntui houkuttelevammalta kuin kirjojen kustantaminen, ja niin hän valitsi Suomi-Filmin. Asia oli sillä selvä - puhelinsoitto Reinikalta Risto Orkolle riitti, ja näin Tarkas otettiin Suomi-Filmin palvelukseen 5.11.1947... Työhönottohaastattelussa Aarne Tarkas kertoi Risto Orkolle haluavansa tehdä elokuvia. Orko ei vastannut tähän suoraan vaan kysyi: 'Osaatteko kirjoittaa?' 'Ehkä', sanoi Tarkas. 'Mainospäällikön toimi on vapaana. Tehkää sitä ensin, ehkä opitte sitten muuhunkin', Orko tokaisi. Suomi-Filmin palvelukseen lokakuussa 1933 tuotantopäälliköksi tullut, varsin itsetietoinen Orko oli nimitetty yhtiön toimitusjohtajaksi marraskuussa 1945... Aarne Tarkas muisteli heidän maalailujaan Mona-Lisa-lehdessä 1967: 'Iskimme Matin kanssa päät yhteen ja päätimme yrittää elokuvan tekoa uudelta pohjalta. Suomalaiset elokuvat oli sitä ennen tehty teatterikeinoin. Kokeilisimme kuvausta autenttisilla paikoilla, veisimme kameramme sinne, missä tapahtuu. Meilläkin oli studio, mutta kuvasimme siellä harvoin. Filmasimme kaupungilla, ravintoloissa, oikeassa ympäristössä. Se oli uutta.' Kassila oli etukäteen vihjaissut Särkälle tulossa olevasta käsikirjoituksesta. Särkkä odotti malttamattomana sen valmistumista, sai käsikirjoituksen aamulla Kassilalta ja luki sen heti. Iltapäivällä Särkkä sanoi Kassilalle: 'Tämä tehdään, saatte 200000 markkaa!' 'Ei kun 300000', sanoi Kassila. Kaverukset olivat keskenään etukäteen sopineet summasta ja päättäneet, että se jaetaan tasan, puolet kummallekin... Radio tekee murron siirtyi tuotantovaiheeseen talvella 1951... työsuhde Suomi-Filmissä ei voinut enää jatkua... Särkkä oli kiinnittänyt hänet oikopäätä SF:n studiopäälliköksi, olihan kysymyksessä peräti ekonomismies, mutta työsuhde jäi lyhytaikaiseksi... Osmo Harkimon muistikuvan mukaan Junior-Filmin perustaminen oli Tarkaksen ideaa. Kassila oli varovaisempi, mutta lähti mukaan, koska Tarkaksen appiukko oli pankinjohtaja. Missä määrin nämä Jukka Kajavan madonluvut vaikuttivat siihen, että Tarkas ei Kesälomalaisten jälkeen saanut enää uusia ohjelmaideoitaan MTV:ssä läpi, on tällä hetkellä vaikeata arvioida. Eräs syy tähän oli ainakin se, että Tarkas syksyllä 1969 muutti veropakolaiseksi Espanjaan."

Katharinen Hepburn on kirjoittanut kirjan yhdestä elokuvaprojektikokonaisuudesta alusta loppuun nimellä: "Afrikan kuningatar eli miten menin Afrikkaan Bogartin, Bacallin ja Houstonin kanssa ja olin tulla hulluksi" (Tammi 1987). Tämä kirja antaa hyvän kuvan millainen elokuvaprojekti voi olla.

Lee Strasbergin teorioista ja harjoituksista löytyy Robert Hetmonin kirjasta "Strasberg: At the Actors Studio" (Viking Press 1965).

Matti Rinne on kirjoittanut "Yksitoista Tapiovaaraa - Tuoleja, tauluja, elokuvia" (TEOS 2008) lainaus sivulta 117 alkaen: "Nyrkin intohimo elokuvaan heräsi varsinaisesti sinä aikana, kun hän Ukon komennuksesta oli tavallaan kotiarestissa Hämeenlinnassa. Hän luonnollisesti katsoi elokuvia niin paljon kuin se oli mahdollista, mutta myös luki kaiken käsiinsä saaman elokuvakirjallisuuden. Suomalaista alan kirjallisuutta ei silloin vielä ollut, mutta ulkomailla sitä oli jo runsaasti. Hän kasvatti intohimoisesti elokuvatietämystään, mutta hän oli samalla kiinnostunut kaikesta kuvallisesta ilmaisusta... Nyrki myös kirjoitti kuvataiteista eri julkaisuihin piiskaten akateemisuutta ja pysähtyneisyyttä."

Pekka Kaarinen "Kotimaisen elokuvan maammekirja" (avain 2018), jossa mm. mainitaan Vaivaisukon morsian (1944) taustoista, jonka on Jarl Hemmer (1925) tehnyt näytelmäksi ja myöhemmin novelliksi. Elokuvan tapahtumat ovat sijoitettu siten, että se liittyy konventikkeliplakaatiin nimellä tunnetun lain 1726 ja kumottu 1869 voimassaoloaikaan ja sen tuomiin ilmiöihin. Laki kielsi yksityiset uskonnolliset hartauskokoukset.

Suurilla tähdilläkään uran alku ei ole ollut helppo, kuten Charles Chaplin "Oma elämänkertani" (WSOY 2000) lainaus sivulta 87 osoittaa: "Sitten yritin kirjoittamista. Kirjoitin koomillisen yksinäytöksisen, jonka nimi oli Twelve Just Men, farssi valamiehistä, jotka riitelevät avioliittolupauksen rikkomista koskevasta tuomiosta. Yksi näistä oli kuuromykkä, toinen juoppo, kolmas puoskari. Tarjosin tekelettäni Charcoatelle, joka oli vaudeville-hypnotisti. Hän pröystäili sillä, että hypnotisoi apulaisensa ajamaan silmät peitettyinä pitkin Lontoon katuja hänen itsensä istuessa takana ja magneettisilla impulsseilla ohjaten ajajaa. Hän osti tekeleeni kolmella punnalla sillä ehdolla, että itse ohjaisin sen. Hankimme esiintyjät ja harjoittelimme erään kapakan kerhohuoneessa. Eräs pahantuulinen vanha näyttelijä sanoi, että näytelmä oli tylsä ja lisäksi lukutaidottoman kirjoittama. Kolmantena päivänä kesken harjoitusten minulle tuotiin kirje, jossa Charcoate ilmoitti, ettei hän ottaisikaan koko juttua. Työnsin kirjeen pelkurimaisesti taskuuni ja jatkoin harjoituksia, en uskaltanut kertoa muille. Sen sijaan vein heidät lounastauolla kotiimme ja sanoin, että veljelläni oli heille asiaa. Vein Sydneyn makuuhuoneeseen ja näytin hänelle kirjeen. 'No, etkö kertonut heille', Sydney kysyi sen luettuaan. 'En', kuiskasin. 'Sano sitten.' 'En voi, kun he ovat jo harjoitelleet kolme päivää palkatta.' 'Mutta sehän ei ole syysi. Mene kertomaan heille!' huusi Sydney. Minua jänisti niin, että aloin itkeä. 'Mitä voin sanoa?' 'Älä ole typerä.' Sydney meni heidän luokseen ja näytti heille Charcoaten kirjeen. Sitten hän vei meidät baariin syömään ja saamaan lasillisen..."

Alex Kershaw on kirjoittanut kirjan "Sotaa ja samppanjaa Robert Capan elämä" (Otava 2003) josta lainaus, jossa André (Capa) kysyi Eva Besnyöltä, voisiko tämä auttaa häntä löytämään töitä kuvatoimistosta tai valokuvausliikkeestä. 'Tämä valokuvaushomma', hän pohti, 'ohkohan se hyvä tapa ansaita elantonsa?' 'Ei noin voi sanoa!' Besnyö vastasi, 'Ei se ole ammatti. Se on kutsumus.' 'Ei sen ole väliä. Onko se hauskaa?' 'On. Se on hyvin miellyttävää.' Eva Besnyö tunsi useita ihmisiä, jotka saattaisivat auttaa Andréta löytämään työtä. Parasta olisi kenties ottaa yhteyttä Otto Umbehrs -nimiseen valokuvaajaan, entiseen kaivostyöläiseen, joka oli opiskellut suunnittelua Bauhausin arkkitehtuuri- ja taideteollisuuskoulussa ja oli nyt Dephot-nimisen arvossa pidetyn kuvatoimiston muotokuvausosaston ja mainonnan johtaja... Andréta kiehtoi kuvatoimiston jännittävä, nopearytminen ilmapiiri. Aikarajat painoivat päälle, tunteet kuumenivat ja kuvien ja juttujen metsästys oli heltymätöntä. Alun perin André oli palkattu raatamaan nälkäpalkalla pimiössä, mutta ennen pitkää hän avusti myös toimekeksiantojen jakamisessa ja hoiti yleisiä hallintotehtäviä kuvatoimiston pääkonttorissa... Guttmann oli antanut hänelle tehtäväksi kuvata Leon Trotskia tämän luennoidessa 'Venäjän vallankumouksen merkityksestä.' ...

Ratkaisevaa oli se, että hän oli päässyt muutaman metrin päähän kohteestaan. Vaikka kuvat olivat teknisesti kaikkea muuta kuin täydellisiä, niissä oli jotakin josta oli tuleva hänen tavaramerkkinsä: läheisyyttä ja intensiteettiä. Saapuessaan takaisin Berliiniin André havaitsi, että Der Welt Spiegel oli varannut hänen kuvilleen kokonaisen sivun... Capa palasi Pariisiin, jossa hänellä oli tärkeä tapaaminen Time-Lifen sikäläisen toimituksen päällikön, kopean mutta viehättävän Richard de Rochemontin kanssa. Nähtyään Capan vaikuttavia sotakuvia Lifessä de Rochemot pyysi Capaa palvelukseensa kuvaamaan dokumenttifilmisarjaa nimeltä 'Ajan kulku'. Capa suostui... Kuvaajana Capa ei kuitenkaan ollut de Rochemontin tai muiden tuottajien mieleen. 'Minä pidin paljon Capasta, mutta hän oli täysin kuriton', de Rochemont muisteli... Rehearsal for War-elokuvan apulaistuottajan Tom Orchardiin Capa ei myöskään tehnyt suurta vaikutusta. 'Bob oli valokuvaaja eikä siis tiennyt, miten elokuvakameraa käytetään."

Endre Friedmann syntyi Budabestissa 22.10.1913. Hänen vanhempansa olivat maallistuneita juutalaisia, jotka omistivat vaateliikkeen. Budapestin juutalaisyhteisö lähetti lahjakkaita nuoria ulkomaille opiskelemaan, ja Friedmann sai apurahan Berliiniin. Apurahaa ei ollut tarkoitettu suoraan Berliiniin matkustamiseen, vaan hän siirtyi usean juutalaisen isäntäperheen ja eri kaupunkien kautta lopulta Berliiniin, jonne hän saapui syyskuun 1931 alussa. Pariisissa 1930-luvulla Friedmann alkoi käyttää nimeä Robert Capa.

http://www.mykkaelokuvat.com/stroheim.html

Tuula Saarikoski "Tauno Palo kolmen sukupolven sankari" (Tammi 1981) lainaus sivulta 19: "Teatterikin tuli itsestään tarjolle. Hänellä oli työtoverina sörkkalainen Toimi Malinen, Tommiksi kutsuttu samanikäinen nuorimies, joka oli iltanäyttelijänä Sörnäisten Työväen Näyttämöllä. Teatteri toimi tutussa paikassa, Vuorelassa. Hyvän kaverin kautta esiripun molemmat puolet tulivat tutuiksi, teatterin moni-ilmeinen maailma tuntui jännittävältä. Kun Tommi sanoi: 'Lähde mukaan', Tauno lähti. Sörnäisten Työväen Näyttämö toimi vanhassa puuhuvilassa Vuorelassa, Itäisellä viertotiellä... Teatteri ei ollut aivan pieni. Katsomoon mahtui 400 henkeä, mutta kun taloa ei ollut ajateltu teatterin käyttöön... Uusi johtaja oli Aarne Orjatsalo. Tauno sai opettajan. Aarne Orjatsalo palasi vuonna 1929 Suomeen, josta hän oli lähtenyt yksitoista vuotta aikaisemmin. Kansalaissodan aikana hän oli ollut Tampereen Työväenteatterin johtaja ja pelastanut nahkansa häviämällä maasta. Orjatsalo oli ollut ensin Englannissa, sitten Yhdysvalloissa, ja kun hän nyt tuli kotimaahan takaisin, sekä oikealla että vasemmalla syljettiin hänen päälleen, eikä hänelle tahtonut löytyä sijaa. Orjatsalon suurta näyttelijälahjakkuutta ei kukaan kieltänyt, hylkimisen syynä oli puoluepolitiikka...

Aarne Orjatsalo oli mestari, joka opetti Tauno Brännäsille näyttelijän ammatin aakkoset: äänenkäytön, keskustelutaidon, liikkumisen. Orjatsalo osoitti keinot liikkeiden ja eleiden välittymiseen, kontaktin ottamiseen, ensembletyön perustana. Ja hän näytti miten tehdään näyttämömaski, ettei sitä pidä tehdä liikaa... Orjatsalo hankki luennoijia, jotka antoivat Vuorelan näyttelijöille tietoa teatterin historiasta ja pitivät yleissivistäviä esitelmiä. Erityistä painoa Orjatsalo pani Shakespearen draamojen ja shakespearelaisen perinteen tuntemukselle... Tauno Brännäs oli tehnyt vain yhden mykän elokuvan. Hän ei ehtinyt omaksua sitä liioiteltua pantomiimidramatiikkaa, jota mykän filmin ilmaisu vaati, kun tarinan yllättävät käänteet, tunteet ja mielentilat oli ilmaistava ilmeillä ja eleillä. Nyt tuli mukaan luonnollinen kertova elementti. Yksi sana sanoi enemmän kuin puoli minuuttia silmien pyöritystä... Jo Jääkärin morsiamen jälkeen hän oli kuuluisa ja ihailtu elokuvatähti. Kuisma ja Helinän jälkeen hän ei enää ollut löytö vaan suomalaisen elokuvan sankari...

Walter Tuomen ansiosta nuori elokuvasankari oppi pitämään filmityön ja teatterityön erossa toisistaan. Hän oppi kerrasta, mikä ero on elokuvailmaisulla ja teatteri-ilmaisulla, Walter Tuomi korjasi pojan virheet yksin tein ja tiukalla kädellä... Näyttämölläolon ja elokuvan erona on se, että näyttämöllä kaikki on näkyvissä, elokuvassa paljon tapahtuu katsojan mielikuvituksessa. Filmissä näyttelijä keskittyy olemaan täydellisen eläytynyt ja virheetön aina noin puoli minuuttia kerrallaan. Hän voi tehdä kameran edessä vaikuttavan sisääntulon, ja kun hän on päässyt ovesta sisään, ohjaaja sanoo 'poikki'. Teatterissa hänen oli jatkettava keskittymistään, oltava hyvä vielä kävellessään huoneen toiselle puolelle, aina vain eläydyttävä. Näyttämöllä on saumaton illuusio, elokuvassa se on laitteiden tekniikkaa, optinen harha, pätkien yhteensovittamista... Elokuvan tekoon hän ehti vasta syyskesästä 1933. Filmi oli nimeltään Helsingin kuuluisin liikemies ja sen ohjasi Valentin Vaala. Tuottajayhtiö oli Fennica, Valentin Vaalan ja hänen ystävänsä Teodor Tugain eli Teuvo Tulion yritys, joka isompienkin filmiyhtiöiden tavoin keikkui konkurssin partaalla noina 30-luvun alun lamavuosina. Valentin Vaala oli ollut vasta 19-vuotias tehdessään ensimmäisen pitkän elokuvansa... Helsingin kuuluisin liikemies -filmin jälkeen Vaala ohjasi Fennicalle vielä yhden elokuvan (Kun isä tahtoo ...), mutta sen valmistuessa 1934 yritys oli jo suoritustilassa ja elokuvan oikeudet siirtyneet toiselle yhtiölle. Vaala itse pääsi Aho & Soldanin laboratorioon töihin, ja sieltä hänet kaivoi esille Risto Orko, huhtikuussa 1935... Karun vastaperustama SF sai vetäjäkseen Suomen Työn liitosta maisteri T. J. Särkän. Suomi-Filmiin taas tuli Karun paikalle Risto Orko, joka oli Maila Talvion vaatimuksesta otettu ohjaamaan tuberkuloosin vastustamiseen valjastettu näytelmäelokuva, Ne 45 000, johon Maila Talvio oli tehnyt käsikirjoituksen. Tätä elokuvaa filmattiin samaan aikaan kun Tauno Palo teki Vaalan kanssa Helsingin kuuluisinta liikemiestä... Anitra Karto oli modernin tanssisuunnan taiteilija ja Maggi Gripenberg koulun tanssijoita. Hän oli opettajana SF:n lyhytikäiseksi jääneessä filmiopistossa ja kirjoitti teatterilehti Naamiossa hyvin asiaa valaisevia artikkeleita elokuvan näyttelijäntyöstä. 'Tietysti elokuvassakin tarvitaan ilmeilykykyä ja elekieltä, näyttelemistä ja suurta eläytymistä, mutta kaiken on oltava herkempää ja intiimimpää kuin teatterissa. Vieläpä voi sattua niinkin, että sisäisiä ristiriitoja ja sielullisia kriisejä voidaan kuvata ilman asianomaista henkilöä. Määrätty kuva symbolisoi tunnelmaa tai mielentilaa. Taivaalla purjehtivat myrskypilvet, katkennut oksa, sade, kiivas vesipyörre, tuhka, särkynyt peilikuva, häivähtävä varjo puhuvat omaa selvää kieltään.' ...

Ihania ja viehkeitä sankarittaria Vaala oli etsinyt ja löytänytkin. Regina Linnanheimo oli luokkatoveri, jota Vaala oman uransa ja Regina Linnanheimon uran alusta lähtien koulutti kameran edessä. Vaala oli löytänyt Hanna Tainin Ruotsalaisen teatterin oppilaskoulusta ja teki hänestä pitkäksi aikaa suomalaisen elokuvan tarvitseman elegantin, nuoren maailmannaisen jossa oli kulttuuria. Oopperan baletin siro primadonna, Pietarissa Fokinin oppilaana koulunsa käynyt joutsenprinsessa Lucia Nifontova oli Vaalan kameran edessä. Vaalalla oli elokuvamiehen silmää nähdä 'tähtiaines'. Iloinen rakkaustarina löytyikin, Kaikki rakastavat, eikä roolijako tuottanut vaikeuksia, muuta kuin Tauno Palon vastanäyttelijän kohdalla. Regina Linnanheimo teki Orkon kanssa toista elokuvaa, eikä tämän tyyppi ollut aivan  sopivakaan, Vaala tarvitsi tähän osaan tytön, joka olisi heleä, vaalea ja tyttömäinen... Ennen kaikkea tästä vaatimattomasta komediasta näkyi, että sankariparissa Ansa Ikonen ja Tauno Palo oli ainesta jatkoon... Joulun jälkeen, tammikuussa 1939, Tauno Palo oli Calderónin näytelmän Elämä on unta suuri pääosa prinssi Segismundossa. Tämän näytelmän Don Pedro Calderón de la Barca kirjoitti vuonna 1635 Espanjan kuninkaan Filip IV:n vastavalmistuneelle hoviteatterille. Näytelmän keskushenkilö on prinssi Segismundo, joka astrologisen ennustuksen mukaan on tuova onnettomuuden maalle. Prinssi suljetaan torniin ja hänestä kasvaa täydellinen villi-ihminen. Kun nuorukainen sitten kerran tuodaan hoviin ja häntä kohdellaan kuninkaana, hän osaa toimia vain julmasti ja muista piittaamattomasti, vain Pahuus on hänessä esillä. Prinssi viedään takaisin vankilaansa ja hänelle uskotellaan että hän on nähnyt unta. Maassa puhkeaa kapina, Segismundo vapautetaan, hänestä tehdään uusi hallitsija. Hän on nyt käynyt läpi suuren sisäisen taistelun selvitellessään harhan ja totuuden kudelmaa. Hyvä hänessä on noussut esiin ja voittanut Pahan. Hän on tajunnut, että taisteluista suurimmat käydään ihmissydämessä ja että hyvät teot ja rakkaus jäävät ja pysyvät ikuisesti."

Esko Salminen ja Raila Kinnunen ovat kirjoittaneet "Elämä Eskona" (WSOY 1998), jossa hän kertoo teatteri-/elokuva-alalla toimineista vanhemmistaan Unto Salmisesta ja Kyllikki Väreestä, sekä itsestään alkaen ja päätyen toimistaan osana teatteri- ja elokuvaelämää. Lainaus tästä kirjasta sivulta 67: "Suunnattomaan kunnioitukseen nivoutui myös katkeruus, melkein viha siitä, mitä Kansallisteatteri oli tehnyt meidän perheelle. Äidin potkuilla se tuhosi meidät, murskasi Unton. Minulla oli suhteeton kunnioitus Kansallisteatterin näyttelijöitä kohtaan - en tohtinut edes sanoa heitä kollegoiksi. Kaikkia niitä, jotka olivat käyneet meillä. Ylikunnioittava suhtautuminen on monen näyttelijöiden lapsen ongelma, ja varsinkin tällä tavalla vaurioituneet kuin minä. Ei ollenkaan osannut ajatella, että he ovat silti ihan tavallisia pieruja, ihmisiä. Minua ei aluksi pidetty minään. Kansalliseen tultuani seisoin kaksi kuukautta tupakkahuoneen ovella ennen kuin uskalsin mennä sisään. Muistin sen paikan lapsuudesta - nyt se on lämpiö, jossa ei saa tupakoida... Nousin aina ylös, kun vanhempi ihminen tuli sisään... Kirsti Ortola kävi teatterikoulua, joka oli perustettu jatkamaan sodan jaloissa toimintansa lopettaneen Näyttämöopiston työtä, Wilho Ilmari rehtorinaan... Anna-Liisa Luukkonen oli teatterikoulun äänenmuodostuksen opettaja ja Marjatta Waltarin sisar, asui samassa rapussakin kuin Waltarit... Kun Waltari oli oppinut miten filmikäsikirjoitus laaditaan, hän liitti elokuvat kirjoittamisensa piiriin ja alkoi tapansa mukaan ahkeroida uudellakin saralla."

Katso lisää...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Unto_Salminen

 

Heli Hulmi on kirjoittanut kirjan "Seela ja tähti" (WSOY), jossa kerrotaan urasta Kansalliasteatterissa. Hänen elämänsä muuttuu, kun hän tapaa viipurinjuutalaisen Elis Sellan. Katso lisää... https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37288/SeelaSella.pdf

Katso Eino Jurkasta jotakin... http://www.otn.fi/historia/
Elokuvan historiasta voi lukea lisää esim. Peter Von Bagh Elokuvan historia. Uudistettu painos 1998 ja 2004. Helsinki: Weilin+Göös, 1975.

Kyllikki Forssell - Raila Kinnunen "Suurella näyttämöllä" (WSOY 2007), josta lainaus sivulta 56: "Sota-aika toi katkoksia oppikoulun käyntiin. Mutta SF-studioiden oma filmikoulu aloitti täysillä Mikonkadulla. - Kalle Peronkoski, Suomen Filmiteollisuuden kuvaaja ja perhetuttu, järjesti minulle koekuvauksen. Olin koulutyttö, mutta minut otettiin filmikouluun. Vanhempani taisivat pitää sitä harmittomana harrastuksena vain... Filmikoulun kurssi oli ensimmäinen, sillä mullistettiin näyttelijänoppeja ja siitä tehtiin lehtiin paljon juttuja. Sillä tavalla tieto kiiri myös kouluun, jossa lukiolainen Forssell vielä oli. Koska tyttö lupasi hoitaa opintonsa, ja hoiti ne, hän sai koulun puolesta jatkaa filmikoulussa... SF:n filmikoulun, Särkän nuorisotallin, ensimmäisen, vuonna 1941 alkaneen kurssin oppilaita olivat Toini Vartiainen, Tapio Rautavaara, Mervi Järventaus, Teijo Joutsela, Assi Nortia, Kyllikki oli 16-vuotias. Osa miesoppilaista kävi koulua uniformu päällä.. Kurssilaiset olivat mukana opettajansa Aino Mattilan 20-vuotisnäyttelijäjuhlan näytelmässä, joka oli Knud Sonderbyn Nainen liikaa." Lainaus sivulta 152: "Delaware (Simo Penttilän teksti, ensi-ilta 1956) oli ihan hirveä esitys." Simo Penttilä (Uuno Ilmari Hirvonen 1898-1971) "Delaware 4-näytöksinen näytelmä" (Otava 1956), jossa on 193 sivua.

Carl Magnus Gunnar Emil von Haartman 1897 Helsingissä ja kuoli 1980 Espanjassa oli suomalainen everstiluutnantti, kirjailija, elokuvanäyttelijä, -käsikirjoittaja ja -ohjaaja. Von Haartmanin perhe päätti lähettää poikansa Yhdysvaltoihin, jossa tämä työskenteli tilapäistöissä rakennuksilla, karjapaimenena, matkatoimiston osakkaana ja hevostenhoitajana, jonka asemassa hän ajautui Hollywoodiin. Hollywoodissa hän pääsi sotilasalan asiantuntijaksi elokuvayhtiöön toimien muun muassa sotilasasiantuntijana elokuvassa Siivet vuonna 1927. Hän myös näytteli Zeppeliinin kapteenina Howard Hughesin tuottamassa ja ohjaamassa Hells's Angels elokuvassa, mutta lopulta mielenkiinto sotaelokuviin lopahti ja hän päätti palata kotimaahansa, jossa saikin töitä Suomi-Filmin ohjaajana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Pulavuosina von Haartman kuitenkin joutui jättämään yhtiön. Vuonna 1930 von Haartman kuitenkin onnistui solmimaan avioliiton Elsa Segerbergin kanssa. Haartman lähti sisällissotaa käyvään Espanjaan, jossa liittyi hän kenraali Francisco Francon johtamaan kansalliseen armeijaan. Siellä von Haartman yleni aina pataljoonankomentajaksi asti. Espanja oli ammatillisessa mielessä opettava kokemus, koska siellä hän tutustui nykyaikaiseen sodankäyntiin panssarivaunuineen ja ilmavoimineen. Vastoinkäymistä kuitenkin tuli, kun Espanjassa sotimassa ollut von Haartman sai kuulla vuonna 1937 pitkään sairaana olleen vaimonsa kuolemasta. Espanjan sodan päätyttyä 1938 von Haartman palasi Suomeen, jossa syttyi pian talvisota. Ratsumestari von Haartman palasi takaisin Suomen armeijaan. Espanjan-vuosiensa takia Haartmania kutsuttiin toisinaan "Espanjan kauhuksi". Keväällä 1942 von Haartman pääsi saksan kielen taitonsa ansiosta yhdysupseeriksi Rovaniemelle, mutta jo vuoden lopulla hänet nimitettiin Suomen sotilasasiamieheksi Espanjaan ja Portugaliin asemapaikkanaan Madrid. Siellä hän tapasi kreivitär Marie-Eugenie "Ifi" Zichy-Pallavicinin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1944. Kesällä 1943 von Haartman ylennettiin everstiluutnantiksi. Sodan loputtua syksyllä 1944 hänet komennettiin Suomeen, jossa puolustusvoimien johto erotti hänet. Syinä olivat Francon joukoissa taistelleen von Haartmanin poliittinen kanta ja "heikko sotilaallinen koulutus". Von Haartmanit päättivät muuttaa takaisin Espanjaan, jonka pääkaupungissa Madridissa Carl aloitti Espanjan ja Suomen välisen kompensaatiokaupan harjoittamisen. Pariskunta muutti 1954 Aurinkorannikolta ostamalleen maatilalle. Everstiluutnantti Carl von Haartman kuoli 83 vuoden iässä elokuussa 1980. Hänet haudattiin kotimaahansa Halikon hautausmaalle. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi lapsi, Christina. Haartman on kirjoitanut viisi kirjaa mm. Francon armeijasta Kollaanjoelle 1940. Robert Brantberg "Espanjan kauhu - Everstiluutnantti Carl von Haartman" (Revontuli 2015).

Karin Henriksson "Ronald Reagan - elämäkerta" (Minerva Kustannus Oy 2016) lainaus sivulta 36: "Reaganin oman, karumman kuvauksen mukaan oli käynyt niin, että eräs nuori näyttelijä, jolla oli samanlaiset 'all-american'-ominaisuudet kuin hänellä, oli tehnyt hiljattain itsemurhan - paikka oli siis auki. Hän läpäisi koe-esiintymisen. Matkalla takaisin Davenporttiin hän sai agentilta sähkeen, jossa luki: 'Warner Brothers tarjoaa seitsemän vuoden sopimusta. Vuoden koeaika. Alkupalkka 250 dollaria viikossa. Mitä vastaan?' Reagan vastasi salamannopeasti: 'Allekirjoita ennen kuin muuttavat mielensä.' Toukokuussa 1937 hän ajoi koko matkan Iowan Davenportista Los Angelesiin allaan vasta ostettu ylpeydenaiheensa, avomallinen Nash... Reagan itse selitti, että B-elokuvat olivat nopeasti tehtailtuja filmejä, jotka oli tarkoitettu esitettäväksi jälkimmäisenä elokuvana kahden elokuvan 'double feature' -näytöksissä. Myöhemmin hän pilaili joskus, että oli 'B-elokuvien Errol Flynn'... Reagan oli päässyt teatterin makuun jo lapsena, kun vanhemmat kävivät oopperoissa ja osallistuivat näytelmien lukuharjoituksiin, sekä myöhemmin yliopistossa opiskellessaan, kun hän kävi yhdessä tyttöystävänsä perheen kanssa katsomassa näytelmän Journey's End (Matkan loppu)... Yhteensä Reagan esiintyi 53 elokuvassa: 32:ssa ennen toista maailmansotaa, 21:ssä sen jälkeen sekä muutamissa sodan aikaisissa opetusfilmeissä, jotka olivat osa kotirintaman propagandaa. Reagan oli reservin ratsumies (mutta häntä ei hänen likinäköisyytensä vuoksi voitu määrätä rintamalle), ja hänen sijoitettiin yhdessä muiden tunnettujen näyttelijöiden ja ohjaajien kanssa armeijan First Motion Picture Unit -yksikköön Los Angelesin Culver Cityyn. Siellä hän sai osana erittäin valikoitunutta joukkoa katsella keskitysleireillä kuvattuja dokumenttifilmejä. Filmien kauhukuvat vaikuttivat häneen niin voimakkaasti, että hän on myöhemmin parissa yhteydessä puhunut aiheesta ikään kuin olisi itse ollut paikan päällä... Reagan kuului muita ammattiliittoja vähemmän taistelunhaluisena pidetyn SAG:n hallitukseen (oltuaan siitä tauolla asepalveluksen aikana). Hän osallistui tuloksettomaan sovitteluun liittojen välillä ja tuli vakuuttuneeksi siitä, että CSU:n puheenjohtajat välittivät enemmän kommunistien vaikutuksesta valkokankaalla kuin ammattiliittojen tavoitteista, SAG pyrki pitämään studiot toiminnassa, ja Reagan itse matkusti Warner Bros. -yhtiölle vuokratulla bussilla kuljettaakseen henkilökuntaa töihin kiviä ja Coca-Cola-pulloja heittelevien lakkolaisten ohi. Näistä konflikteista on olemassa yksityiskohtaisia kuvauksia, ja niihin liittyy monenlaisia aineksia: nouseva sodanjälkeinen politiikka, työoikeudelliset vaatimukset, elokuvayhtiöiden tulostavoitteet, ilmapiiri maissa, joihin elokuvia vietiin, sekä mainittu ammattiliittojen keskinäinen valtataistelu."

Olli Seppälä ja Marko Latvanen ovat kirjoittaneet kirjan Vapahtaja valkokankaalla (Kirjapaja 1996).

Anu Koivunen ja Hannu Salmi on kirjoittanut kirjan "Varjojen valtakunta - Elokuvahistorian uusi lukukirja" (Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja Sarja A:9 1997) ja Ari Honka-Hallila, Kimmo Laine ja Mervi Pantti "Markan tähden - Yli sata vuotta suomalaista elokuvahistoriaa" (Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja Sarja A:44 vuodelta 1995).

Yksi tunnetuimmista näyttelijöistämme on Ester Toivonen:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ester_Toivonen

Elokuva Ugandassa https://kehityslehti.fi/lehtiartikkeli/toimintaa-slummien-kujilla/

http://www.bbc.co.uk/programmes/p02lqqtx

Käsikirjoitus ja näytelmät

Olen ollut näyttelemässä koulun joissakin kevätjuhlissa, joihin äidinkielen opettaja Reijo Turunen teki käsikirjoituksen.

Kiell Sundstedt "Kirjoita elokuvaksi" (Kansan valistusseura 2009). Hannu-Pekka Björkman "Valkoista valoa" (Kotimaa-Yhtiöt Oy / Kirjapaja 2007), jossa käydään läpi mm. näyttelemiseen liittyviä asioista.

Mika Waltari kirjoitti uransa aikana 30 näytelmää. Jotkut niistä toimivat romaanien esitöinä, kuten Sinuhe Egyptiläisen kanssa samaan ajanjaksoon sijoittuva Akhnaton auringosta syntynyt (1936) ja 1500-lukua kuvaava Paracelsus Baselissa (1943). Osa näytelmistä oli poliittisia, kuten Yö yli Euroopan (1934), joka kertoo aikansa poliittisista aatteista ja niiden välisistä jännitteistä. Keveämmistä näytelmistä monet ovat tulleet tunnetuksi myös elokuvina, kuten Kuriton sukupolvi (1936), Gabriel, tule takaisin (1945)… Waltari oli ahkera elokuvakäsikirjoittaja. Ehdottomasti tunnetuin hänen käsikirjoittamistaan elokuvista on T. J. Särkän ohjaama Kulkurin valssi (1941). Muita ovat esimerkiksi Helmikuun manifesti (1939) ja Oi, kallis Suomenmaa (1940). Waltarin teosten pohjalta on tehty 33 elokuvaa. Suomalaisille tunnetuimpia lienevät Matti Kassilan ohjaamat Komisario Palmu -elokuvat. Näytelmänsä Omena putoaa... pohjalta tekemästään elokuvan Omena putoaa käsikirjoituksesta Waltari sai Jussi-palkinnon. Mika Waltarin näytelmistä on julkaistu kirja WSOY 1998.

"Ramppi palaa suomalaisia näytelmiä 1974-1981" (Otava 1983) josta Pekka Kyrön saatesanoja lainataan: "Suomessa on tapana julkaista hyvin harvoin näytelmiä. Onko niin, että näytelmän esittämistä teatterissa pidetään riittävänä, että näytelmää ei tarvitse kirjaksi painaa? Näytelmä on tietysti esitettäväksi tarkoitettu. Ei kukaan varmaan tieten tahtoen kirjoita ns. lukudraamaa. Näytelmän ominaisuus on se, että se on paperille kirjoitettuja kohtauksia ja repliikkejä, joiden taakse kätkeytyy se kirjoittamaton maailma ja ympäristö, mihin näytelmän ihmiset sijoittuvat ja missä he eri tilanteissa kommunikoivat. Teatterissa tämä maailma tehdään näkyväksi, ikäänkuin todelliseksi. Henkilöt, lavastus, valot, puvut, musiikki antavat kirjailijan vuorosanoille ympäristön. Näytelmän mahdollistamista tulkinnoissa, näkökannoista ja visuaalisaatioista valitaan yksi. Näytelmä, kirjoittajan tekemä perushahmo, elää vielä, kun sen esitystulkinta jo on lakannut olemasta olemassa. Se voidaan tehdä aina uudelleen, se sisältää kaikki mahdolliset tulkintansa. Ne on vain kunakin aikana, ajan tarpeiden mukaan otettava esille. Näytelmällä ei ole mitään alkuperäistä tai oikeata tulkintaa. Teatteri syntyy kunakin hetkenä tekstin ja näyttelijän kohtaamisesta."

William Shakespearen kirjoittamia näytelmiä löytyy...

http://www.gutenberg.org/browse/authors/s#a65

Rope Kojosen "Näytelmäopas" (Kansanvalistusseura 1910 ja 1916).

Rope Kojosen kirjan alkusanoissa kerrotaan kuinka "Lunnonraikkailla ja elinvoimaisilla kansoilla puhkeaa jo aikaiseen eräs lähde, josta keskinäinen seuraelämä saa virkistävää tuoreutta. Se lähde on näytelmä, draama. Jo kaukaisessa muinaisuudessa tavataan näytelmällisiä ilmiöitä eri kansoilla - niinpä suomalaisillakin. Karhun peijaisissa, hää- ja helkajuhlissa ja joulun leikeissä ym. ilmenee näytelmällistä juonta. Kreikassa tuommoisesta alkeellisista ilmiöistä kehittyi omapohjainen, suurenmoinen näytelmärunous. Ettei meillä Suomessa ole tapahtunut samansuuntaista edistystä - se johtuu vieraan kulttuurin vaikutuksesta. Kansamme ravitsi näytelmänälkäänsä vuosisatojen kuluessa vanhoilla varoilla sekä kontskoposten kujeilla. Teinien ja ylioppilaitten näytelmäharrastukset tulivat vain pienien piirien hyväksi. Nykyinen vireä seuranäytelmäharrastus on muutamien vuosikymmenten kasvatti. Edistysseuramme - etukädessä nuorisoseurat ovat kotiuduttaneet seuranäytelmän maamme syrjäisimmissäkin perukoissa. Nuorisoseurat ovat muodostaneet näytelmäharrastuksesta tärkeän välineen itsekasvatuspyrinnöilleen. Näytelmiä harjoitellessaan ja esittäessään nuoret joutuvat tarkkaamaan liikkeitään ja esiintymistään yleensä. Niinpä ovatkin näytelmäpuuhat paljon silotelleet nuorisomme käytöstä. Näytelmiä opetellessa on samalla opittu puhtaampaa ja rikkaampaa kieltä. Mielikuvitus on saanut ravintoa. Kun on kehitytty syventymään näyteltävään osaan, niin silloin on ylimalkaankin tultu pystyvämmäksi itsenäiseen työskentelyyn. Ken kykenee menestyksellä voittamaan ne vaikeudet, joita esitettävä kappale näyttelijälle asettaa, hän selviytyy helpommin myöskin niissä pulmissa, joita jokapäiväisessä elämässä vastaan sattuu. Näytelmäharrastukset yhdessä edistysseurojen muiden pyrintöjen kanssa rikastuttavat ja syventävät nuorison seuraelämää. Kansan näytelmäharrastuksia suosiva saksalainen pastori R. Herrmann kertoo kotimaastaan, että näytelmien esittämiseen innostuneelta nuorisolta jäävät tavalliset huvit: korttipeli, juopottelu ja nurkkatanssit. Samaa voidaan todistaa meikäläisistäkin oloista. Saksassa pidetäänkin seuranäytelmiä siksi tärkeänä ja oivana kasvatusvälineenä, että papit niitä kirjoittelevat, jotta nuorisolla olisi kunnollista esitettävää. Heidän mielestään ei tule rakentaa esteitä kansan näytelmäharrastuksille, vaan auttaa ja ohjata niitä. Edellä mainittu pastori pitää seuranäytelmäharrastusta maaseudun edistymiselle yhtä tärkeänä kuin esim. maamiesseuroja ja osuuskassojen toimintaa."

Tässä näytelmäoppaassa on esitelty iso joukko näytelmiä, joista selviää eri näytelmien käsikirjoittajat, näytelmän näyttämön vaatimukset, henkilöt näytelmässä, sekä näytelmän sisällys lyhyesti, jotta löytyisi valmis näytelmä tiettyyn tarkoitukseen helposti ja etsiä sitten kyseisen näytelmän käsikirjoitus.

Toisen kirjan alkusanoissa Rope Kojonen kirjoittaa: "Edistysseurat työskentelevät raittiuden, siveyden ja hyvien tapojen juurruttamiseksi nuorisoon. Ne tahtovat kasvattaa nuorista valistuneita ja edistyshaluisia kansalaisia, joiden ulkonainenkin elämä olisi kaunista... Ellei esim. ryypiskelyä ja juopottelua esitetä näytelmässä sillä tavalla, ja sitä kyetä näyttelemään niin, että moinen elämä tulee katselijoille ja näyttelijöille inhottavaksi, niin silloin ei sellainen näytelmä ole sovelias edistysseurassa esitettäväksi."

Kirjan lopussa esitellään Kansanvalistusseuran kustantama tohtori Armas Launiksen kirjoittama "Ooppera ja puhenäytelmä", jossa on 88 sivua. Myös Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiön, Helsingissä kustantama sarja 'Näytelmäkirjasto' sisältää seuraavat tähän asti ilmestyneet numerot...

Ropert 'Rope' Kojonen s. 1.8.1874 Iitti, k. 10.6.1931 Lahti oli kansanedustaja 1.4.1919 - 4.9.1922 ja Uusimaa-lehden päätoimittaja jne.

Otavan Suuressa Ensyklopediassa todetaan näin: "Näytelmän muotoa säätelevät mm. sen esitystapahtuman sitova pituus ja ihmiskuvauksen välineenä toimiva vuoropuhe, dialogi. Näytelmäkirjallisuuden eroksi kertomakirjallisuudesta mainitaan usein, että näytelmän teksti koostuu vain vuoropuheesta ja esitysviitteistä (tavallisesti sulkeisiin sijoitetuista; siitä myös nimitys parenteesit). Tämä ei kuitenkaan aina ole riittävä erotteluperusta esim. dialogimuotoisista lyhyistä kertomuksista. Toisena erona viitataan usein aikamuotoon: kertomuksen aika on yleensä mennyttä aikaa, näytelmän aika taas on jatkuva nykyaika, preesens. Vuoropuheen avulla näytelmässä ilmaistaan kaikki asiat, joihin kertomuksessa voidaan käyttää vaihdellen kuvailua, sisäistä monologia, eläytymisesitystä jne. Vuoropuheessa annetaan tiedot tapahtumien luonteesta, tapahtumapaikasta ja ajankohdasta (näitä tietoja saattaa myös sisältyä esitysviitteisiin). Dialogin päätehtävänä on kuvata ihmisten välisiä suhteita; henkilöiden keskustelusta välittyy heidän yksilöllisyytensä ja samalla heidän tapansa reagoida toisten henkilöiden ajatuksiin tai ulkopuoliseen maailman tapahtumiin. Hyvä vuoropuhe luo vaikutelman henkilöiden välittömästä osallistumisesta kunkin tilanteen kehitykseen...

Muodoltaan näytelmä jakautuu näytöksiin tai kohtauksiin. Kohtausten mekaanisena perustana käytetään tavallisesti päähenkilön tai keskeisten henkilöiden tuloa näyttämölle tai poistumista. Kohtausjako aiheuttaa kuitenkin usein toiminnallisen nousun tärkeiden kohtausten tai yleensä näytösten loppuun, jolloin syntyy myös sisällöllisesti merkitsevä rytmi... Näytöksiä oli alkuaan tragediassa viisi, komediassa kolme. Vähitellen kolminäytöksinen rakenne on tullut yleisemmäksi..."

Tomi Leino on kirjoittanut "Sanoista eläviä kuvia - käsikirjoittajan opas" (Otava 2003).

Lavastus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lavastus

Animointi

Piirrosanimaatio on kuva kuvalta piirrettyä animaatiota, joka yleensä liitetään taustamaalaukseen. Nykyisin piirrosanimaatio tehdään usein tietokoneella, jolloin puhtaaksipiirretyt kuvat skannataan kuvankäsittelyohjelmaan, jossa ne väritetään ja koostetaan kuvasarjaksi. Ennen tietokoneita piirrosanimaatiot tehtiin selluloidikalvoille, joiden yhdelle puolelle piirrettiin ääriviivat ja toiselle puolelle maalattiin väripinnat. Piirrosanimaattori piirtää ensin pääkuvat eli liikkeen kannalta olennaiset piirrokset, minkä jälkeen niiden väliin piirretään välikuvat. Piirretyissä animaatioissa samoja kuvasarjoja eli syklejä käytetään melko usein, sillä se säästää aikaa. Jari Lehtinen "Animaation historia" (Finn Lectura 2013) ja Herkko Eskelinen "Animaatioaapinen" (Kustannusyhtiö ILias Oy 2008).

https://youtu.be/Un-BdBSOGKY

Desiree Leinonen
Animaatioelokuvan menestymisedellytykset
Suomalaisen animaatioelokuvan haasteet ja mahdollisuudet tästä linkistä:

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/77865/Leinonen_Desiree.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Stop motion -animaatio on mikä tahansa animaatio, joka kuvataan ruutu ruudulta.

Nukkeanimaatiossa ja vaha-animaatiossa rakennetaan nuket tai vahahahmot, jotka sitten kuvataan pienoismallinomaisissa lavasteissa.

Pala-animaatiossa hahmot muodostetaan paperista tai sen kaltaisesta materiaalista irti leikatuista paloista, joita liikutellaan kuvauspöydällä ja kuvataan ylhäältäpäin. Pala-animaatio on suhteellisen nopeaa ja halpaa tehdä.

Esineanimaatiossa liikutellaan esineitä ja kuvataan niitä ruutu ruudulta. Piksillaatioanimaatio kuvataan ihmisnäyttelijöillä, joita käytetään samaan tapaan kuin nukkeanimaatiossa.

3D-animaatiossa käytetään 3D-tietokoneohjelmistoa, jossa mallinnetuilla hahmoilla animaatio toteutetaan. Tietokone laskee animaation liikesarjat, valaistuksen, kameran liikkeet ja tekstuurit.

https://www.youtube.com/watch?time_continue=3&v=bNJyUusfKqo

Elokuvien suoratoisto - streamaus

http://streamia.fi/artikkelit/streamaajan-opas/

Elokuvamuseoita

Eestin Tallinnan Elokuvamuseo esittää elokuvantekoa kädestä pitäen. Museon kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Elokuvamuseo on rakennettu Maarjamäen historiakeskuksen yhteyteen. Pysyvän näyttelyn tekstit ovat viron lisäksi venäjäksi ja englanniksi. Katso enemmän... http://www.ajaloomuuseum.ee/visiting/buildings/filmmuseum

Videoiden levityskanavat

Videoille on löytänyt niin kansainvälisesti kuin Suomessakin uuden levitys-kanavan Internetistä ja sen videopalvelimista kuten Youtubesta ja Vimeosta. Näihin palvelimiin kirjautunut käyttäjä voi ladata omia videotiedostoja, joita muut palvelun käyttäjät voivat katsoa Internetin välityksellä. Esimerkiksi vuonna 2005 perustetulla Youtubella oli vuoden 2009 huhtikuussa n. 120 miljoonaa videoleikettä ja palveluun lisätään päivittäin n. 200 000 videota lisää.

Vimeo on Internetissä toimiva englanninkielinen videopalvelu. Se perustettiin marraskuussa 2004, mutta kenen tahansa käytettävissä olevana julkisena palveluna Vimeo avattiin 16. helmikuuta 2005. Sivusto tukee mm. videoiden näyttämistä muilla verkkosivuilla sekä pitkäaikaista videovarastointia. Videoiden katsominen ja käyttäjäksi rekisteröityminen on ilmaista. Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä sivustolle omia videoitaan, kirjoittaa videoiden yhteyteen kommentteja sekä liittää profiiliinsa käyttäjäkuvan. Toisin kuin eräistä kilpailevista palveluista, Vimeosta on mahdollista tallentaa videotiedosto henkilökohtaiselle tietokoneelle ilman lisäohjelmia, kunhan videon lisääjä ei ole asetuksia muokkaamalla estänyt tallentamista. Peruskäyttäjien lisäämät videot ovat saatavilla alkuperäisessä muodossaan viikon ajan, minkä jälkeen vain pakattu versio on tallennettavissa. Yhden viikon aikaraja otettiin käyttöön 1. elokuuta 2009. Nimi Vimeo on Jakob Lodwickin keksimä. Se on anagrammi englannin kielen sanasta movie ja muistuttaa myös sanaa video.

Vimeossa puolestaan oli vuoden 2010 maaliskuussa 3 miljoonaa rekisteröitynyttä-käyttäjää ja videoita ladataan 16 000 päivittäin lisää. Youtubeen ja Vimeoon ladattujen videoleikkeiden laatu on parantunut uudistusten myötä ja  suurin osa uusista palvelimiin ladatuista videoista on nähtävillä HD-laatuisena eli parempi laatuisena kuin television nykyinen lähetyskuva.

Media alan tarvitsemasta musiikista jotakin

Musiikki on kaikenlaisille ihmisille hyvin tärkeä asia eri muodoissaan kuuntelemalla ja eläytymällä tunteillaan siihen, sekä luomalla- ja soittamalla musiikkia esittävänä taiteilijana. Musiikkia eri muodoissa tarvitaan tapahtumissa, kirkoissa, konserteissa, elokuvissa jne.

Muinaisilla luonnonkansoilla musiikki on ollut sidoksissa viihdytykseen ja uskonnollisiin menoihin. Jo muinaisilla kansoilla soittimisto on kattanut osin nykyiset perustyypit. Toisessa Mooseksen kirjassa 15:20-21 kerrotaan Israelin selviytymisestä takaa ajaneista egyptiläisistä näin: "Ja naisprofeetta Mirjam Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. Ja Mirjam viritti heille virren: "Veisatkaa Herralle, sillä hän on ylen korkea, hevoset ja miehet hän mereen syöksi". Antiikin musiikin perinteet vähitellen muotoutuivat kirkkomusiikiksi ja myöhemmin trubaduurien laulut kansanomaisiksi laulu- ja tanssimusiikiksi. Antiikin Kreikan musiikista on säilynyt monia musiikkiteoreettisia teoksia ja kirjoituksia. Vanhinta säilynyttä länsimaista taidemusiikkia on gregoriaaninen laulu, joka koottiin ja järjestettiin Roomassa vuoden 600 vaiheilla ja jota harrastetaan edelleen katolisen kirkon piirissä. Vanhoista maallisista laulun ilmaisumuodoista tunnetuimpia olivat ranskalainen trubaduurilaulu sekä saksalainen minnelaulu (lemmenlaulu) ja mestarilaulu.

Vishal Mangalwadi kirjoittaa kirjassaan "Kirja, joka muutti maailmasi - Miten Raamattu muokkasi läntistä maailmaa" (Päivä Osakeyhtiö 2017) sivulla 28 näin: "Kirkkoisä Augustinus, joka kirjoitti kuusiosaisen teoksen De Musica (Musiikista), vaikutti keskeisesti siihen, että musiikista tuli osa länsimaista sivistystä ja maailmankuvaa. Teoksen osat 1-5 ovat luonteeltaan teknisiä ja olisivat voineet syntyä kreikkalaisen filosofin kynästä. Mutta Augustinus itse oli innostunein kuudennesta osasta, jossa on esillä Raamattuun perustuva musiikkifilosofia. Musiikki on tietenkin elimellinen osa Raamattua, jonka pisin kirja on Psalmien kirja. Psalmeista viimeinen esimerkiksi kehottaa luomakuntaa ylistämään Herraa torvin, harpuin, lyyroin, luutuin, huiluin ja symbaalein. Mistä johtuu, että näistä konkreettisista soittimista syntyy musiikkia? Augustinuksen näkemyksen mukaan musiikin sisin olemus tai tieteellinen perusta on luomakunnan ytimessä olevassa matemaattisessa järjestelmässä. Augustinus selitti, että koska musiikki on matemaattista, sen on pakko olla rationaalista, ikuista, muuttumatonta, mielekästä ja objektiivista - se koostuu matemaattisista harmonioista. Musiikillista ääntä ei ole mahdollista tuottaa millaisella soittimen kielellä hyvänsä. Soidakseen tarkalleen oikein kielen on oltava tietyn mittainen ja paksuinen sekä tietyssä jännitystilassa. Tämä viittaa siihen, että Luoja on koodannut musiikin maailmankaikkeuden rakenteeseen. Tämä ei ollut oivalluksena uusi, sillä saman oli pannut merkille Pythagoras (n. 570 - n. 495 eKr.), jonka koulussa Platon opiskeli ennen kuin perusti oman Akatemian..."

Michael Freedland "Frank Sinatra - Loppuun asti" (Like 1997) lainaus sivulta 53: "Sinatralla oli nyt mikrofonin tuoma etu puolellaan. Vaikka hän oli vasta vähän yli kahdenkymmenen, hän oli jo päätynyt siihen johtopäätökseen, että esitys oli paljon muutakin kuin mikkiin laulamista aivan kuin sitä ei olisi ollenkaan ollut. Hän muutti sen aivan itsenäiseksi soittimeksi. Sinatra oli sanova: 'Laulajan perussoitin on mikrofoni eikä ääni. Sitä on opittava soittamaan kuin saksofonia.' Ajatus oli epäsovinnainen, ja sai osakseen niiden pilkan, joka pitivät mikkiä sellaisten nynnyjen apuvälineenä, joilla ei alunperikään ollut häävi ääni. Ennen kuin Frank tuli mukaan, kukaan ei suhtautunut kovin vakavasti mikrofoniin, mutta kokemuksesta saattoi vain oppia. Morton Gould näki sen. 'Hän tiesi, että hänen täytyisi käsitellä taiten mikkiä, sillä sopivasti käsiteltynä se tekisi osaltaan hänen tyylistään täydellisen.' Hän tajusi myös, että silloinkin hänen täytyisi pyrkiä moitteettomaan hengitystekniikkaan, kun taas muiden esiintyjien, jotka eivät ymmärtäneet juuri mitään palleansa eivätkä kurkkunsa käyttämisestä, ei ollut onnistunut tajuta sitä. Sinatra oli oppinut, miten tärkeää oli yhdistää oikea hengittäminen sopivaan äänenvoimakkuuteen ja juuri oikeaan etäisyyteen mikrofonista."

https://youtu.be/3DYwMlawiws

Näky-lehdessä on ollut Juennine Foxin haastattelu (Haastattelu: JASMIN SAARI ) "Palaan vielä takaisin kertomaan oopperasta. Oopperan takana toimii siis henki. Ihmiset eivät tiedä oopperan alkuperää. Langenneet ja maallistuneet munkit, jotka kapinoivat kirkkoa vastaan, alkoivat kirjoittaa maallista musiikkia, perustaen sen pyhään musiikkiin vaihtaen sanoitukset maallisiksi. Näin ooppera sai alkunsa." Ja "Kävin Michiganin yliopistoa ja valmistuin -87. Oopperataustani sijoittuu samaan ajanjaksoon ja sitä kesti noin 7 vuotta. Opiskelin oopperaa kurinalaisesti ja innokkaasti, aivan kuten joku voisi harjoitella olympialaisia varten. Opettajanani toimi vanhan koulukunnan kannattaja, joka oli ystävä myös Pavarottin kanssa. Minä elin oopperaa varten, käytin kaikki rahani oopperaan ja opettajani yrittikin kouluttaa minusta diivaa."

Raamatun Ilmestyskirjassa luvussa 4 kuvaillaan mitä taivaassa Jumalan valtaistuinsalissa tapahtuu, jossa on jatkuva ylitys, kunnian ja kiitoksen antaminen Jumalalle, jolle se vain kuuluu.

Vanha testamentti osoittaa kuinka musiikki on ollut uskonnollisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa. Psalmit ja Raamatun muutkin kirjat osoittavat musiikin kehittyneen jo hyvin varhain. Soiton avulla karkotettiin pahoja henkiä 1 sam. 16:14-23 "Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. Niin Saulin palvelijat sanoivat hänelle: "Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua. Käskeköön vain herramme, niin palvelijasi, jotka ovat edessäsi, etsivät miehen, joka taitaa soittaa kannelta, että hän, kun Jumalan lähettämä paha henki tulee sinuun, soittaisi sitä, ja sinun olisi parempi olla." Silloin Saul sanoi palvelijoillensa: "Katsokaa minulle mies, joka on taitava soittaja, ja tuokaa hänet minun luokseni." Niin eräs nuorista miehistä vastasi ja sanoi: "Katso, minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka taitaa soittaa ja joka on kelpo mies ja sotilas sekä ymmärtäväinen puheiltaan ja komea mies, ja Herra on hänen kanssaan." Niin Saul lähetti sanansaattajat Iisain luo ja käski sanoa: "Lähetä minun luokseni poikasi Daavid, joka kaitsee lampaita." Ja Iisai otti aasin sekä leipää, viinileilin ja vohlan ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille. Ja Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä; ja hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen aseenkantajakseen. Ja Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: "Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä." Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä."

Daavidin aika oli musiikin kukoistuskautta. Daavid ymmärsi syvällisesti ihmisen perustarpeen kiittää, ylistää ja palvoa Luojaansa ja Jumalaansa. Raamatussa mainitaan noin 20 erilaista soitinta.

Raamatussa Toisessa Aikakirjassa luvussa 20 puhutaan kuinka kuningas Joosafat laittaa veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: 'Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.' Ja juuri kun he aloittivat riemuhuudon, antoi Herra voiton israelilaisille mooabilaisita.

Daniel Kolenda "Elä ennen kuin kuolet" (KKJMK 2013) lainaus sivulta 121: "John Wimber tunnetaan parhaiten Vineyard-seurakuntaliikkeen perustajana. Liike tunnetaan hienosta musiikistaan, joka on koskettanut maailmaa ja mullistanut monin tavoin ylistyksen ja palvonnan nykyseurakunnissa. Monet eivät kuitenkaan käsitä, että John Wimber oli ollut hyvin menestyvä maallinen muusikko. Kaksi hänen hittiään pääsi USA:n kymmenen suosituimman singlen listalle, ennen kuin hän kohtasi Herran ja hylkäsi maineen ja kunnian seuratakseen Jeesusta. Hänen vaimonsa Carol kertoi seuraavan tarinan: John ja minä olimme olleet kristittyjä vasta muutaman kuukauden. Olimme rahattomia, ja joulu oli tulossa. John oli luopunut muusikon urastaan, koska Jeesus oli kehottanut häntä siihen. Kieltäydyttyään joululevyn sovittamisesta koskevasta tuottoisasta tarjouksesta hän sulki hiljaa puhelimen. Katsellessani John kävi läpi kaapit, komerot ja pianotuolin. Hän kokosi koko elämänsä edestä töitä ja lahjakkuutta, pakkasi ne suuriin pahvilaatikoihin, ja ajoimme Yorba Lindan kaatopaikalle. Kun hän nosti viimeisen laatikon farmariautosta ja se upposi jätteiden sekaan, mieleeni nousi Johanneksen evankeliumin jae 12:24: 'Jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.' Sydämessäni tiedän, että sillä hetkellä Vineyard-liikkeen ylistys syntyi." Käy sivulla http://worship.co.za/series/mla-01.asp

Joyce Meyer "Tavallisen rukouksen taivaallinen voima - Herra vastaa sinun rukouksiisi" (Kuva ja Sana 2009) lainaus sivulta 97: "Kun käytän ilmausta 'ylistys', 'palvonta' ja 'kiitos', viittaan syvempään ja vilpittömämpään toimintaan kuin monet meistä tekevät seurakunnassa. Tarkoitan sitä, että seurustelemme Jumalan kanssa koko sydämestämme, täydellisen rehellisesti ja palavasti. On vaikea yrittää määritellä erikseen sanojen ylitys, palvonta ja kiitos merkitystä, koska ne ovat luonteeltaan samankaltaisia ja ne toimivat samalla tavoin hengen maailmoissa. Niinpä yksinkertaisuuden vuoksi sanon 'ylistyksen' olevan vastauksemme Jumalalle siihen, mitä Hän on tehnyt, tekee ja tulee tekemään, ja 'palvonnan' olevan vastauksemme siihen, kuka Hän on. Ylistyksen voidaan siis ajatella liittyvän Jumalan tekoihin, kun taas palvonta Hänen olemukseensa. 'Kiitoksen' voidaan sanoa olevan kiitollisuuden ilmaisemista Jumalan tekojen ja olemuksen vuoksi."

Rick Warrenin kirjassa "Tavoitteena elämä" (Päivä 2010). Sivulta 67 lainaus: "Itse asiassa palvonta käy musiikin edellä. Aadam palvoi Jumalaa Eedenin puutarhassa, mutta musiikkia ei mainita ennen kuin Jubalin syntymän yhteydessä (1 Moos. 4.21)."

Jouko Ruohomäki "Kutsu ylistämään ja palvomaan - Jumalanpalveluksen historiaa ja nykypäivää" (am aikamedia 2016).

http://darlenezschech.com/

https://hopeuc.com

Daavid ymmärsi syvällisesti ihmisen perustarpeen kiittää, ylistää ja palvoa Luojaansa ja Jumalaansa. Daavidin mahdollisti temppelissä ylistämisen ja laati psalmeja joissa on kiitos ja ylitys ja palvontarunoja Jumalalleen, joka on sen arvoinen.

1 Aikakirja 16:1-40 Ja hän (Daavid) asetti Herran arkin eteen leeviläisiä palvelemaan ja kunnioittamaan, kiittämään ja ylistämään Herraa, Israelin Jumalaa: Aasafin johtajaksi, toiseksi Sakarjan, sitten Jegielin, Semiramotin, Jehielin, Mattitjan, Eliabin, Benajan, Oobed-Edomin ja Jegielin soittamaan harpuilla ja kanteleilla, Aasafin helistäessä kymbaaleja ja pappien, Benajan ja Jahasielin, soittaessa yhtämittaa torvia Jumalan liitonarkin edessä.

Silloin, sinä päivänä, ensi kerran Daavid asetti Aasafin ja hänen veljensä kiittämään Herraa näin: "Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa. Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä. Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa. Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita, te Israelin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa. Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan. Muistakaa hänen liittonsa iankaikkisesti, hamaan tuhansiin polviin, sana, jonka hän on säätänyt, liitto, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja hänen Iisakille vannomansa vala. Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

Hän sanoi: 'Sinulle minä annan Kanaanin maan, se olkoon teidän perintöosanne.' Teitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja te olitte muukalaisia siellä. Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: 'Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.' Veisatkaa Herralle, kaikki maa, julistakaa päivästä päivään hänen pelastustekojansa. Ilmoittakaa pakanain seassa hänen kunniaansa, hänen ihmeitänsä kaikkien kansojen seassa. Sillä Herra on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain. Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra on tehnyt taivaat. Kirkkaus ja kunnia on hänen kasvojensa edessä, väkevyys ja riemu hänen asuinsijassaan. Antakaa Herralle, te kansojen sukukunnat, antakaa Herralle kunnia ja väkevyys. Antakaa Herralle hänen nimensä kunnia, tuokaa lahjoja ja tulkaa hänen kasvojensa eteen, kumartakaa Herraa pyhässä kaunistuksessa.

Vaviskaa hänen kasvojensa edessä, kaikki maa. Maan piiri pysyy lujana, se ei horju. Iloitkoot taivaat, ja riemuitkoon maa; ja sanottakoon pakanain seassa: 'Herra on kuningas!' Pauhatkoon meri ja kaikki, mitä siinä on; ihastukoot kedot ja kaikki, mitä niissä on, riemuitkoot silloin metsän puut Herran edessä, sillä hän tulee tuomitsemaan maata. Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. Ja sanokaa: 'Pelasta meidät, sinä pelastuksemme Jumala, kokoa ja vapahda meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskaisimme sinun ylistyksestäsi.' Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen." Ja kaikki kansa sanoi: "Amen", ja ylisti Herraa. Ja hän asetti Aasafin ja hänen veljensä sinne Herran liitonarkin eteen tekemään vakituista palvelusta arkin edessä, kunakin päivänä sen päivän palveluksen, mutta Oobed-Edomin ja heidän veljensä, yhteensä kuusikymmentä kahdeksan, nimittäin Oobed-Edomin, Jeditunin pojan, ja Hoosan, ovenvartijoiksi.

1 Aikakirja 25:1-3 Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja kymbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat: Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla. Jedutunista: Jedutunin pojat Gedalja, Seri, Jesaja, Hasabja ja Mattitja, kaikkiaan kuusi, isänsä Jedutunin johdolla, joka hurmoksissa soitti kanteleilla kiitosta ja ylistystä Herralle.

2 Aikakirja 5:11-6:6 11. Kun papit lähtivät pyhäköstä - sillä kaikki siellä olevat papit olivat pyhittäneet itsensä, osastoihin katsomatta; ja kaikki leeviläiset veisaajat, Aasaf, Heeman ja Jedutun poikinensa ja veljinensä, seisoivat hienoihin pellavavaatteisiin puettuina kymbaaleineen, harppuineen ja kanteleineen itään päin alttarista, ja heidän kanssaan sata kaksikymmentä pappia, jotka puhalsivat torviin; ja puhaltajien ja veisaajien oli yhdyttävä yhtaikaa ja yhteen ääneen ylistämään ja kiittämään Herraa - ja kun torvet, kymbaalit ja muut soittokoneet soivat ja viritettiin Herran ylistys: "Sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti", silloin pilvi täytti huoneen, Herran temppelin, niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Jumalan temppelin. Silloin Salomo sanoi: "Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä. Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti." Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi. Hän sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen: 'Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Egyptistä, en minä ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana. Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin minä olen valinnut vallitsemaan kansaani Israelia.'

Nehemia 9: 5. ja leeviläiset Jeesua, Kadmiel, Baani, Hasabneja, Seerebja, Hoodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: "Nouskaa ja kiittäkää Herraa, Jumalaanne, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kiitettäköön sinun kunniallista nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen. Sinä yksin olet Herra. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.

Psalmi 34:2-23 2. Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani. Herra on minun sieluni kerskaus, nöyrät sen kuulevat ja iloitsevat. Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle, hän vapahti minut kaikista peljätyksistäni. Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa! Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksikään niistä murru. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurskasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. Herra lunastaa palvelijainsa sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.

Judson Cornwallin kirjasta jotakin, jonka on kustantanut Ristin Voitto joskus 1980-luvulla. Kirjan loppuun on koottu Jumalan Sanan kohtia esimerkiksi raamatullisesta ylistyksestä: Suun käyttö ylistyksessä käsien käyttö soittimien käyttö ylistyksessä vartalon ja liikkeiden käyttö: Karkelointi, käveleminen ja hyppiminen, seisominen kumartuminen ja polvistuminen. Raamatunkohtia ylistksestä: Melkisedekin ylistys, "Siunatkoon Abrahamia Jumala, Korkein, taivaan ja maan Luoja. Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Mooseksen laulu, jota lauletaan taivaassakin... "Minä veisaan Herralle, sillä Hän on ylen korkea... Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni. Hänestä tuli minulle pelastus. Hän on minun Jumalani ja minä ylistän Häntä, Hän on minun isäni Jumala ja minä kunnioitan Häntä..... Joosua 6:20,Tuomarien kirja 5:2,3, Ruut 4:14, Ensim. Samuel 2:1,2, toinen Samuel 22:4 sitten 1Kuning. 8:15 Salomonin ylistys temppelin vihkiäisissä.... 2Kuningasten kirja 3:15,16 Kanteleen soitto herätti Elisan profetian lahjan.1. Aikakirj.16:4,2 aikakirja 20:21 ja Esra 3:11 Nehemia 12:24 kertoo ylistäjien nimittämisestä Herran palvelukseen... Psalmeissa on Daavidin, Salomonin, Aasafatin, Koorahin poikien ja muiden ylistyksiä. Korkea Veisu 1:4 "VEDÄ MINUT MUKAASI, RIENTÄKÄÄMME. KUNINGAS ON TUONUT MINUT KAMMIOIHINSA. "Me riemuitsemme ja iloitsemme Sinusta! Jesaja 43:21 "Kansa jonka olen itselleni valmistanut, on julistava minun kiitostani. Jerem 33:10,11 Puhutaan riemun ja ilon huudosta Yljälle..... sekä kiitosuhrin tuomisesta Herralle. Mark.11:8-10, Luuk 1:46-55, Joh 1:49, Apt.16:25, Room.15:11,I. Korint 14:15.

Mike Herron on kirjoittanut kirjan "Heart of a Psalmist Worshiping Christ Throught The Psalms", jonka voi hankkia iTunesistä tai Amazon.com:ista. Hän on tehnyt Psalmeista myös ylistyslevyn "Wait On the Lord" (2012), joka myös löytyy iTunesistä. Marcos Wittin kirjassa "Vapauttava ylitys" (Aika Oy 2000) kerrotaan esipuheessa Mike Herronista näin: "... loistava pianisti, säveltäjä ja ylistyksen johtaja Mike Herron, musiikista vastaava pastori Portlandista Oregonin osavaltiosta... Joka ilta Mike palvoi Herraa lauluilla, jotka syntyivät hänen laulaessaan. Vaikka niitä ei ollut harjoiteltu tai laulettu koskaan ennen, musiikki oli todella korkeatasoista..."

John Beveren kirjassa "Päämääränä ikuisuus" (www.kkjmk.net 2010), jossa John Bevere kertoo kuinka Pyhä Henki oli kertonut hänelle miksi Lucifer taivaassa ollut ylistyksenjohtaja, kolmasosa enkeleistä ja Aadam olivat langenneet kapinointiin ja tottelemattomuuteen, koska he eivät pelänneet Jumalaa, joka estää tekemästä syntiä Jumalaa vastaan. Tämän takia Lucifer menetti ylistyksen johtajan paikkansa, lue tästä Hesekiel 28:12-18.

Raamatun kokonaisvaltaisesta ilmoituksesta voimme päätellä, että Taivaassa oli luotu ylistyksenjohtaja Lucifer, jota Hesekiel kuvaa 28:12-18,

Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.

Tyyron kuninkaan ylpeyttä ja suurta lankeemusta esittäen samalla, miten saatana tulee palvotuksi maallisissa hallitsijoissa. Sama kuva on Jesaja 14:12-17:ssä,

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.' Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinut näkevät, ne katsovat pitkään, tarkastavat sinua: 'Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat, joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin?'

Nuottikirjoitus

Nuottikirjoituksen avulla pyritään visuaalisin symbolein avulla kuvaamaan soivaa musiikkia. Symbolit voivat olla sanoja, tavuja, kirjaimia, numeroita tai muita merkkejä. Nuottikirjoituksessa kiinnitetään huomio sävelen korkeuteen, kestoon, esitystapaan, tempoon ja painotukseen lisämerkeillä.

Antiikin kreikassa musiikkia nuotinnettiin kirjainmerkkien avulla. Käytössä oli eri aikoina useita erilaisia systeemejä, joista vanhin 600-400 eKr. Neumikirjoitus oli keskiajalla käytössä oleva systeemi, jolla merkittiin muistiin gregoriaanista laulua. Se koostuu suuresta joukosta erilaisia merkkejä, jotka viittaavat yksittäisiin säveliin ja myös kahden, kolmen tai useamman sävelen ryhmiin. Vaikka neumit eivät tarkasti ilmaisseet sävelkorkeutta eivätkä rytmiä, ne sopivat hyvin muinaisen laulutyylin hienouksien esittämiseen.

1000-luvulla siirryttiin melodian nousua ja laskua paremmin kuvaaviin diastemaattisiin merkkeihin. 1200-luvulla neumit soivat vieläkin roomalaiskatolisen kirkon liturgiassa. Neliönotaatio oli alkumuotona mensuraalinotaatiolle, jonka kehitys alkoi varsinaisesti 1250 paikkeilla ja jatkui aina 1600-luvulle. 1500-luvun lopulla järjestelmä alkoi muistuttaa nykyistä nuottikirjoitusta. 1600-luvulla jako tahteihin korvasi vanhemman tactus-käsitteen ja käyttöön otettiin tahtiviivat ja tahtilajimerkinnät.

Mensuraalinotaation rinnalla esiintyi 1450-1600-luvuilla tabulatuurin nimellä tunnettuja nuottikirjoitusjärjestelmiä. Tätä menetelmää käytettiin erityisesti kielisoittimissa ja kosketinsoittimissa. Tabulatuurissa sävelet ilmaistaan varsinaisten nuottimerkkien sijasta kirjaimilla, kuvioilla tai muilla symboleilla ja ne kuvaavat soittimen soitto-otteita.

Nuottikirjoituksessa käytetään viisirivistä nuottiviivastoa, johon merkityt nuotit kertovat soitettavan sävelen korkeuden ja keston. Nuottiviivaston viivat numeroidaan alhaalta ylöspäin 1-5 samoin kuin nuottiviivojen välit alhaalta ylöspäin 1-4. Viivasto jaetaan pystyviivoilla tahteihin. Viivastoon alkuun merkitään nuottiavain, joka osoittaa tietyn sävelen sijainnin. Viivaston ulkopuolella olevia nuotteja voidaan merkitä joko viivaston alle, viivaston päälle tai käyttämällä apuviivoja; ylä- ja ala-apuviivat. Nuottiavaimen viereen merkitään käytettävä sävellaji ylennys- ja alennusmerkkien avulla, jolloin määrätyt sävelet tulee soittaa koko kappaleessa muutetulta korkeudelta, jollei erikseen toisin mainita. Seuraavaksi on tahtilaji, mikä ilmoittaa iskun keston ja montako iskua yksi tahtiosa saa.

Lähteet:

http://retrot.foorumi.biz/t9-tee-nettiradio

http://radioaktiivinen.blogspot.fi/2010/11/omaa-radiokanavaa-perustamaan.html

Lähteet ja kirjallisuus:
P. J. Jaskari. Kamera matkaseurana. Tammi 1978.
Kari Soveri. Luonnon Lähikuvaus. Suomen ICI Osakeyhtiö 1980.
Michael Busselle ”Valokuvauksen maailma” (Weilin+Göös 1979)
Eero Hämäläinen. Kuvanvalmistuksen tekniikka. Otava 1979.
Alastair Campbell. Graafisen suunnittelijan opas. WSOY 1983.
Derrick Story. Photoshop digkuvaajalle. Readme.fi 2011
J. Pekka Mäkelä & Kivi Larmola ”Oma studio ja äänittämisen taito”. Like 2009
Tom Ang. Videokuvaajan käsikirja. Kustannus-Mäkelä 2006
Jukka Laaksonen. Äänityön kivijalka. Idemco Oy, Riffi-julkaisut 2006
Jouko Aaltonen. Käsikirjoittajan työkalupakki. SKS 1994
Jouko Aaltonen. Käsikirjoittajan työkalu. SKS 2002
Henry Bacon. Audiovisuaalisen kerronnan teoria. SKS 2004
Sirpa Bertling, Teija Rantala & Elina Saksala. Tuottajan työ. Yleisradio 2007
Elina Hirvonen (toim.). Käsikirjoittaminen: Televisio, Elokuva, Radio. Art House 2003
Anders Vacklin, Janne Rosenvall & Are Nikkinen. Elokuvan runousoppia. Käsikirjoittamisen syventävät tiedot. Like 2007
Elina Saksala. Asiaa ruudussa TV-documentin anatomia. LIKE 2008
Matti Karhu. Julkinen johtaja – Miten oppia elämään mediayhteiskunnassa? Tietopaketti Oy 1994
Matti Ruippo. Bändikamat (Idemco Oy 1999).
Arthur Knight "Elävä kuvat" (Akateeminen filmikerho 1960)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Itsekin harrastan valo- ja videokuvausta, joten aihe on mielenkiintoinen. Kirjoituksesi oli vähän pitkä, joten luin vain kursorisesti ja suuri osa siitä olikin tuttua perusasiaa. Itse elän Linux-ekosysteemissä, jossa Photoshopit sun muut ovat tuntemattomia.

Itse olen oppinut valokuvauksesta erityisesti John Hedgecoen kirjoista ja videotuotannosta paljon Youtuben monilta video- ja elokuvatuotannon vlogaajilta. Omia videotuotantojani löytyy paljon erityisesti Turun Ursan Youtube-kanavalta.

Ehkä kirjoituksesi kuitenkin sopisi paremmin Vapaavuoroon, vaikka siellä audienssi on toki vähän suppeampi.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Onpas huikea maratoniblogi – informaatiota tulee sellainen pläjäys, jonka ajatuksella läpi lukeminen vie tuntikausia ja johon harvan keskittymiskyky yhdellä lukemisella riittää. Tuon tekstimassan voisi hyvin jakaa kymmenen blogin sarjaksi, ja tosiaankin julkaista Vapaavuorossa.

Softasta jätetään yllä kokonaan mainitsematta Adobe Photoshop Lightroom, tai lyhyesti vain Lightroom tai LR. Miksi? Se on varsinkin aloittelijalle monin verroin helpommin opittava softa erinomaisen intuitiivisen käyttöliittymänsä ansiosta. Sillä yksinään pääsee jo varsin pitkälle kuvan muokkauksessa, se hoitaa myös arkistoinnin ja hakutoiminnot, ja sillä voi printata kuvansa ja tehdä vielä paljon muuta.

Photoshop eli PS on toki omaa luokkaansa maailman tunnetuimpana kuvankäsittelyohjelmana, mutta paljon työläämpi opetella eikä kerrosten (layer) kanssa työskentely tai kuvan osien valitseminen jatkotyöskentelyyn ole alussa mitenkään helppoa, ja työskentelyssä vierähtää helposti aikaa runsaasti. Toki voi sanoa, että minkä pystyy kuvittelemaan mielessään, sen pystyy taitava Photoshopin osaaja toteuttamaan kuvassaan sopivasta lähtöaineistosta.

Ylimmän videon tuottanut Karl Taylor on mielestäni maailman parhaita valokuvauksen opettajia osaamisensa ja kokemuksensa sekä erinomaisen opetustekniikkansa ja selkeästi puhumansa englannin kielen ansiosta. Kannattaa hakea YouTubesta hänen tuottamansa ilmainen videomateriaali ja käydä sitä läpi toistuvastikin.

Taylorin opetukseen netissä pääsee nykyään rajoituksetta kestotilaamalla jäsenyyden, jolle tulee kuitenkin Suomessa hintaa n. 15 €/kk ALV:in kanssa. Hän opettaa perin pohjin myös sekä Lightroomin että Photoshopin käyttöä sekä erityisesti tuotekuvausta, muotokuvausta ja muotikuvausta, mukaan lukien kuvien retusointia näillä Adoben ohjelmilla sekä toimintaa valokuvausalan yrittäjänä.

Valokuvaus on siitä upea harrastus, että sen voi yhdistää mihin tahansa muuhun harrastukseensa tai mielenkiintonsa kohteeseen, kuvaamalla sen aihepiiriin liittyvää. Valokuvaajana kehittymiselle ei mitään ylärajaa ole, ja hyvää ilmaistakin video-opetusta on paljon saatavilla YouTubesta etenkin englanniksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset